Lukijoiden kirjeitä
Lapset ja sota. Luin kirjoitussarjan ”Lapset sodan uhreina” (22.10.1997) syvästi murheellisena. Minäkin jouduin lapsena sodan jalkoihin. Vietin toisen maailmansodan aikana neljä ja puoli vuotta japanilaisten keskitysleireillä Ngawissa ja Bandungissa. Kymmenvuotiaana minut erotettiin vanhemmistani ja pantiin tekemään työtä seitsemänä päivänä viikossa trooppisen auringon paahteessa – olin aliravittu ja sairastin beriberiä ja punatautia. Silti kokemukseni tuntuvat lastenleikiltä verrattuina siihen sanoin kuvaamattomaan julmuuteen, jota miljoonat lapset kohtaavat nykyisin. Älkäämme koskaan lannistuko sen vuoksi, että Jehova on antanut ihmisille ympäri maailman, myös sodan uhreiksi joutuneille lapsille, aikaa, jotta he voisivat saada tietoa hänen lohduttavista lupauksistaan!
R. B., Yhdysvallat
Rasvaruukku. Olin hirvittävän surullinen ja säälin itseäni. Vuosi sitten mieheni päätti, ettei halunnut kristittyä vaimokseen, ja hän heitti poikani ja minut ulos kauniista talostamme, jonka hän sanoi ostaneensa minua varten. Vajosin köyhyyteen. Elämäni tuntui toivottomalta, ja pyysin Jehovalta apua. No, sain opetuksen kirjoituksesta ”Rasvaruukun opetus” (22.10.1997). Se muistutti minua siitä, että minun tulee tyytyä elatukseen, vaatteisiin ja suojaan ja pitää Valtakunnan edut ensi sijalla.
K. P., Yhdysvallat
Sisarusten väliset ongelmat. Kirjoitus ”Nuoret kysyvät: miksi veljeni saa osakseen kaiken huomion?” (22.10.1997) tuli täsmälleen silloin, kun tarvitsimme sitä. Se auttoi meitä tajuamaan, ettei erilainen kohtelu välttämättä ole epäoikeudenmukaista. Ymmärrämme nyt, että vanhemmillamme on hyviä syitä osoittaa sisaruksillemme erityistä huomiota. Yhdymme todellakin tuon kirjoituksen ajatuksiin.
B. K., H. K. ja G. U. O., Nigeria
Melusaaste. Olen ollut monta vuotta työssä suuressa tehtaassa, ja jotkut työtoverini ja minä olemme kärsineet siellä kovan melun vaikutuksista. Vein 8.11.1997 päivätyn numeron (”Melu – pahinta saastettamme?”) töihin, ja johto on päättänyt ryhtyä tarvittaviin varotoimiin kaikkien työntekijöiden terveyden turvaamiseksi.
R. P., Italia
Minua on usean vuoden ajan hermostuttanut naapurini pitämä meteli. Hänen liikeyrityksensä on toiminnassa myöhään iltaan saakka. Olen joskus suuttunut todella kovasti. Sain kuitenkin voimaa kestää saadessani tietää, että melu hankaloittaa toistenkin kristittyjen veljien ja sisarten elämää mutta että he selviytyvät siitä harjoittamalla itsehillintää.
T. O., Japani
Minulla on naapuri, joka häiritsee minua soittamalla puheluita aamun aikaisina tunteina. Nämä kirjoitukset antoivat minulle mahtavia vihjeitä siitä, miten voin hoitaa tämän asian ystävällisesti ja kristillisesti.
J. R., Englanti
Magalhães. Olin todella kiitollinen ja pidin kovasti Fernão de Magalhãesista kertovasta kirjoituksesta ”Mies joka avasi maailman” (8.11.1997). Kun se ilmestyi, me viidesluokkalaiset olimme lukemassa hänestä koulussa. Opin hänestä enemmän tuon kirjoituksen kuin yhteiskuntaopinkirjani perusteella. Annoin opettajalleni oman lehteni, ja hän ihastui ikihyviksi! Muutaman päivän kuluttua sain lehden takaisin, ja sen mukana oli vielä kiitosviesti.
B. V., Yhdysvallat
Oli upeaa voida kuvitella, miten tarmokas Fernão de Magalhães pääsi voitolle vihamielisyydestä ja monenlaisista vaikeuksista ja toteutti sen ansiosta yhden historian suurimmista saavutuksista. Kiitos siitä, että kirjoititte tästä kiehtovasta aiheesta.
M. E., Italia