Kun kaikki näyttävät katsovan sinua
”Kidutusta” on sana, jolla Jerry kuvailee sitä. Hän sanoo: ”Joka kerta kun astuin luokkahuoneeseen, aloin hikoilla runsaasti, suuni tuntui olevan täynnä vanua ja luulin, etten pystyisi puhumaan – en vaikka elämäni olisi ollut riippuvainen siitä. Sen jälkeen aloin tuntea voimakkaan lämmön nousevan pitkin käsiäni, jalkojani ja kasvojani ja muutuin kirkkaanpunaiseksi, aivan kuin olisin punastunut koko ruumiiltani.”
JERRY kärsii sosiaalisesta fobiasta, tilasta, jolle on tunnusomaista voimakas pelko siitä, että on toisten tarkkailun kohteena ja tulee julkisesti nöyryytetyksi. ”Sosiaalisesta fobiasta kärsivä uskoo, että kaikki ovat suunnanneet katseensa häneen”, sanotaan Yhdysvaltain ahdistuneisuushäiriöliiton julkaisemassa kirjasessa. ”Ahdistuneisuus voi aiheuttaa paniikkia muistuttavia kohtauksia, joihin liittyy esimerkiksi sellaisia oireita kuin sydämentykytystä, huimausta, hengenahdistusta ja voimakasta hikoilua.”
Jotkut saattavat helposti jättää sosiaalisesta fobiasta kärsivien pelot omaan arvoonsa ja sanoa, että heidän pitäisi vain pakottaa itsensä unohtamaan ujoutensa ja ”lähteä liikkeelle ja mennä ihmisten joukkoon”. On totta, että taistellessaan sosiaalista fobiaansa vastaan ihmisen täytyy myös suostua kohtaamaan pelkonsa. Ujouden ja sosiaalisen fobian välillä on kuitenkin valtava ero. Jerilyn Ross sanoo: ”Tavalliseen ujouteen verrattuna sosiaalinen fobia on niin vakava ongelma, että se hankaloittaa päivittäistä elämää työpaikalla, koulussa ja melkeinpä kaikissa ihmisten välisissä suhteissa.”
Tutkimukset osoittavat, että sosiaalinen fobia vaikeuttaa miljoonien ihmisten elämää.a Tarkastelemme nyt joitakin niistä peloista, jotka ovat ominaisia tälle invalidisoivalle häiriötilalle.
Sosiaaliseen fobiaan liittyviä pelkoja
Yleisölle puhuminen. Doug kertoo joutuneensa paniikin valtaan, kun hän piti lyhyen puheen asukasyhdistyksen kokouksessa. ”Yhtäkkiä aloin puskea kylmää hikeä”, hän sanoo. ”Sydämeni hakkasi. Vapisin ja tutisin. Tuntui kuin kurkkuni olisi ollut menossa tukkoon, ja minun oli vaikea saada sanoja suustani ulos.” Tietenkin melkeinpä jokaista alkaa jännittää, kun hän seisoo yleisön edessä. Sosiaalisesta fobiasta kärsivä kuitenkin joutuu tällöin sellaisen kauhun valtaan, joka on voimakasta ja hellittämätöntä, eikä se vähene harjoittelemalla. Doug alkoi tosissaan pitää vähäisintäkin puheenvuoroa uhkana elämälleen.
Syöminen toisten seurassa. Sosiaalisesta fobiasta kärsivät uskovat toisten tarkkailevan heidän toimiaan, joten yksinkertaisestakin ateriasta voi tulla heille painajaismainen koettelemus. He pelkäävät, että heidän kätensä alkavat vapista, että he pudottavat ruokaa tai eivät saa sitä osumaan suuhunsa tai jopa että he tulevat sairaaksi. Usein sitten käykin juuri niin kuin he ovat pelänneet. Kirjassa Dying of Embarrassment todetaan: ”Mitä enemmän ihminen on huolissaan siitä, että hän voi herättää käyttäytymisellään kiusallista huomiota, sitä enemmän hän ahdistuu. Mitä ahdistuneemmaksi hän tulee, sitä todennäköisempää on, että hän todella alkaa vapista tai tehdä äkkinäisiä, kömpelöitä liikkeitä. Tilanne voi käydä niin tukalaksi, että hänen on vaikea saada ruokaa tai juomaa suuhun pudottamatta tai läikyttelemättä sitä.”
Kirjoittaminen toisten läsnä ollessa. Koska monet sosiaalisesta fobiasta kärsivät pelkäävät, että heidän kätensä alkaa vapista tai että toiset havaitsevat heidän kirjoittavan epäselvällä käsialalla, he joutuvat paniikin valtaan, kun heidän pitäisi kirjoittaa nimensä johonkin asiapaperiin tai tehdä jokin muu kirjoitustehtävä toisten silmien edessä. Esimerkiksi Sam jähmettyi, kun työnantaja vaati häntä kirjoittamaan jokaisen työpäivän aluksi nimensä kulunvalvontakirjaan turvallisuusmiehen edessä. ”En pystynyt siihen”, Sam sanoo. ”Käteni vapisi niin pahasti, että minun oli pidettävä siitä kiinni toisella kädellä, jotta olisin kyennyt kirjoittamaan oikealle riville, eikä käsialastani saanut sen jälkeen mitään selvää.”
Puhelimen käyttäminen. Tri John R. Marshall sanoo monien potilaittensa myöntäneen, että he välttävät käyttämästä puhelinta aina, kun se vain on mahdollista. ”Heitä pelotti se, että he eivät osaisi vastata oikein puhelimeen”, hän sanoo. ”Toiset pelkäsivät, että syntyisi kiusallisia taukoja, kun he eivät tietäisi, mitä sanoa, ja että keskustelun alkaessa kangertaa ahdistuneisuus saisi heidän äänensä muuttumaan, vapisemaan tai vinkumaan. Heitä pelotti suuresti se, että he joko änkyttämällä tai jollakin muulla kiusallisella tavalla paljastaisivat häiriintyneen tilansa.”
Kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa. Jotkut sosiaalisesta fobiasta kärsivät pelkäävät käytännöllisesti katsoen kaikkia sellaisia tilanteita, joissa he joutuvat tekemisiin toisten ihmisten kanssa. Usein he tuntevat voimakasta silmiin katsomisen pelkoa. ”Ne, jotka kärsivät voimakkaasta sosiaalisesta fobiasta, tuntevat usein piinaavaa epävarmuutta tietämättä, mihin heidän pitäisi kohdistaa katseensa ja miten heidän pitäisi reagoida, kun toiset katsovat heihin”, sanoo julkaisu The Harvard Mental Health Letter. ”He välttävät katsekontaktia, koska heillä on sellainen tunne, että he eivät tiedä, milloin katsoa kohti ja milloin kääntää katseensa pois. He luulevat, että heidät ymmärretään väärin, jos he katsovat toisiin hieman pitempään.”
Sosiaaliseen fobiaan liittyy muitakin pelkoja. Esimerkiksi monia pelottaa käydä yleisissä käymälöissä. Toiset pelkäävät tehdä ostoksia myyjän seuratessa heitä katseellaan. ”Menen siinä määrin hämilleni, etten usein edes näe, mitä olen katselemassa”, sanoo eräs nainen. ”Odotan tai kuvittelen aina tiskin takana olevan vaativan, että minun täytyy siinä samassa päättää, mitä haluan, ja lakata haaskaamasta heidän aikaansa.”
Miten siitä yritetään selviytyä?
Niiden, jotka eivät kärsi sosiaalisesta fobiasta, on vaikea käsittää, millaista tuskaa se voi aiheuttaa. Eräs kärsijä sanoo omista kokemuksistaan, että ”kukaan ei voi kuvitellakaan mitään sen kiusallisempaa”. Toinen myöntää: ”Minulla on kaiken aikaa itsemurha-ajatuksia.”
Valitettavasti monet sosiaalisesta fobiasta kärsivät hakevat ahdistuneisuuteensa lievitystä alkoholista.b Liiallinen alkoholinkäyttö tuo ehkä tilapäistä helpotusta, mutta ajan oloon se vain lisää tällaisen ihmisen ongelmia. Tri John R. Marshall toteaa: ”Useat niistä potilaistani, joilla on vain vähän kokemusta sosiaalisesta alkoholinkäytöstä, ovat juoneet itsensä tokkuraan – yrittäessään rauhoittua ennen jotakin sosiaalista tilannetta tai sen aikana, mutta se vain lisäsi juuri sitä nöyryytystä toisten silmissä, mitä he olivat niin voimakkaasti pelänneet.”
Kenties yleisin sosiaalisesta fobiasta kärsivien selviytymiskeinoista on välttämiskäyttäytyminen, toisin sanoen se, että he yksinkertaisesti karttavat sellaisia tilanteita, joita he pelkäävät. ”Välttelin niin monia tilanteita kuin suinkin, jopa puhelimeen puhumista”, sanoo sosiaalisesta fobiasta kärsivä Lorraine. Ajan oloon monet heistä kuitenkin havaitsevat, että välttämiskäyttäytyminen ei suojelekaan heitä, vaan kahlitsee heidät. Lorraine sanoo: ”Jonkin ajan kuluttua yksinäisyys ja ikävystyminen alkoivat tuntua ylivoimaisen raskaalta taakalta.”
Välttämiskäyttäytymisestä voi tulla ”ansa, joka vahvistaa itse itseään”, varoittaa Jerilyn Ross. Hän jatkaa: ”Jokainen kerta, jona ihminen tietoisesti välttää tietynlaisen tilanteen, vaikuttaa siten, että hän joutuu seuraavalla kerralla entistä helpommin tähän ansaan – kunnes välttämiskäyttäytymisestä tulee melkeinpä automaattinen reaktio.” Joillekuille tulee tavaksi kieltäytyä päivälliskutsuista tai ottamasta vastaan sellaista työtä, jossa he joutuisivat tekemisiin toisten ihmisten kanssa. Seurauksena on, että he eivät koskaan opi kohtaamaan pelkojaan ja voittamaan niitä. Kuten psykologi Richard Heimberg asian ilmaisee, ”heidän elämänsä on täynnä mielikuvituksen loihtimia torjutuksi tulemisen kokemuksia, joita ei ole koskaan ollut, samaten mielikuvituksen loihtimia epäonnistumisia töissä, joita he eivät ole koskaan kokeilleet, koska he ovat karttaneet niitä”.
Hyvä uutinen sosiaalisesta fobiasta on kuitenkin se, että sitä voidaan hoitaa. On tietenkin mahdotonta päästä täysin eroon kaikista ahdistuneisuuden muodoista, eikä se ole edes toivottavaa. Ne, jotka kärsivät sosiaalisesta fobiasta, voivat kuitenkin oppia hallitsemaan pelkojaan, ja Raamattu sisältää käytännöllisiä neuvoja, joista voi olla apua.
[Alaviitteet]
a Tulee huomata, että melkein kaikilla on joitakin sosiaalisia pelkoja. Esimerkiksi monia alkaa ahdistaa, kun heidän pitäisi puhua yleisölle. Sosiaalisen fobian tuntomerkit sopivat kuitenkin yleensä vain niihin, joiden pelot ovat niin voimakkaita, että ne haittaavat huomattavasti normaalia elämää.
b Tutkimukset osoittavat, että suuri osa sosiaalisesta fobiasta kärsivistä on alkoholisteja ja että suuri osa alkoholisteista kärsii sosiaalisesta fobiasta. Kumpi kehittyy ensin? On sanottu, että kolmasosa alkoholisteista oli kärsinyt paniikkihäiriöstä tai jostakin sosiaalisen fobian muodosta jo ennen kuin he aloittivat juomisen.
[Kuvat s. 5]
Normaalista kanssakäymisestä tulee sosiaalisesta fobiasta kärsivälle painajaismainen koettelemus