Julmuudet – mikä on Jumalan ratkaisu?

MITEN julmuuksia voidaan estää? Mikä on ratkaisu? Historiaa tutkiessamme käy selväksi, että ihmisen ratkaisumallit ovat epäonnistuneet. Ihmisjohtajien suhtautuminen tähän kysymykseen on ollut koko lailla epäjohdonmukaista, ellei kerrassaan tekopyhää.

Esimerkistä käy vuosi 1995. Silloin tuli kuluneeksi 50 vuotta natsien hirmutekojen ja toisen maailmansodan loppumisesta sekä atomipommin räjäyttämisestä. Tuona vuonna maailman johtajia osallistui muistojuhliin, joita oli järjestetty monissa osissa maailmaa, tehdäkseen tunnetuksi vastenmielisyytensä tällaisia julmuuksia kohtaan, jotta ne eivät enää toistuisi. Jotkut tarkkailijat panivat kuitenkin merkille, että näihin seremonioihin liittyi aimo annos epäjohdonmukaisuutta.

Tekopyhyys

Näissä suurta julkisuutta saaneissa seremonioissa kaikki uskontojen ja valtioitten edustajat halusivat, että heitä pidettäisiin hyväntekijöinä, tai halusivat ainakin välttää sen, että heitä olisi pidetty pahantekijöinä. Valtiot, jotka tuomitsivat menneisyydessä tapahtuneet julmuudet, ovat kuitenkin koonneet asevarastoja ja varanneet budjeteissaan roimasti rahaa tähän tarkoitukseen. Samaan aikaan ne eivät ole löytäneet ratkaisua esimerkiksi sellaisiin vakaviin ongelmiin kuin köyhyyteen, moraalin rappeutumiseen tai saastumiseen, ja syyksi ne sanovat usein, ettei niillä ole riittävästi rahaa.

Maailmallinen uskonto yrittää kirjoittaa sellaista historiaa, joka kätkisi sen pitkäaikaisen vaitiolon diktatuurien tekemistä julmuuksista ja pitäisi salassa yhteistyön, jota se on harjoittanut niiden kanssa. Nämä uskonnot eivät ole tehneet mitään estääkseen saman uskonnon jäseniä tappamasta toisiaan. Esimerkiksi toisessa maailmansodassa katolilaiset tappoivat katolilaisia ja protestantit protestantteja, koska he edustivat eri kansallisuuksia ja olivat vastakkaisilla puolilla. Kummallakin puolella olevat sanoivat olevansa kristittyjä, mutta he toimivat silti täysin vastoin Jeesuksen opetuksia (Matteus 26:52; Johannes 13:34, 35; 1. Johanneksen kirje 3:10–12; 4:20, 21). Muut uskonnot ovat tehneet samoin. Nykyäänkin näiden uskontojen jäsenet syyllistyvät julmuuksiin eri puolilla maailmaa.

Jeesuksen päivinä uskonnolliset johtajat olivat tekopyhiä. Jeesus tuomitsi heidät sanomalla: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te rakennatte profeettojen hautoja ja koristatte vanhurskaiden muistohautoja ja sanotte: ’Jos olisimme esi-isiemme päivissä, niin emme olisi heidän kanssaan osallisia profeettojen vereen’! Sen tähden te todistatte itseänne vastaan, että olette niiden poikia, jotka murhasivat profeetat.” (Matteus 23:29–31.) Nuo uskonnolliset johtajat sanoivat olevansa jumalaapelkääviä, mutta he olivat tekopyhiä, koska he vainosivat Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan.

Raamatun antamia opetuksia

Maallinen historia voi antaa meille monia opetuksia, mutta niistä opetuksista, joita Raamattu antaa, on meille eniten hyötyä. Se ei ole jättänyt historian tulkitsemista ihmisten arvostelukyvyn tai ennakkokäsitysten varaan. Raamattu selittää Jumalan ajattelutavan valossa, millaista historia on ollut ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan (Jesaja 55:8, 9).

Raamatussa kerrotaan sekä hyvistä ja pahoista asioista että hyvistä ja pahoista ihmisistä. Nämä kertomukset voivat usein antaa jonkin paikkansapitävän opetuksen, joka on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Kerrattuaan useita tärkeitä tapahtumia muinaisen Israelin historiasta apostoli Paavali totesi lopuksi: ”Nämä kohtasivat heitä toistuvasti esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille.” (1. Korinttilaisille 10:11.) Jeesus itse poimi erään historian opetuksen sanoessaan opetuslapsilleen: ”Muistakaa Lootin vaimoa.” (Luukas 17:32.)

Minkä Jumala muistaa ja minkä hän unohtaa

Me opimme Raamatusta sen, että Jumala muistaa tai unohtaa ihmiset sen perusteella, miten he ovat toimineet. Niille, jotka tekevät syntiä mutta ilmaisevat katumusta, Jumala ”antaa paljon anteeksi” (Jesaja 55:7). Jos paha ihminen katuu ja ”kääntyy pois synnistään ja harjoittaa oikeutta ja vanhurskautta – – [mitään] hänen syntejään – – ei muisteta häntä vastaan”. (Hesekiel 33:14–16.)

Paavali kirjoitti, että ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan” (Heprealaisille 6:10). Jehova siis tulee palkitsemaan ne, jotka hän on säilyttänyt muistissaan. Uskollinen Job rukoili: ”Oi kunpa kätkisit minut Šeoliin [koko ihmiskunnan yhteiseen hautaan] – – asettaisit minulle aikarajan ja muistaisit minua!” (Job 14:13.)

Paatuneen pahantekijän suhteen Jumala sitä vastoin tulee menettelemään niiden sanojen mukaisesti, jotka hän lausui Moosekselle: ”Sen – – minä pyyhin pois kirjastani.” (2. Mooseksen kirja 32:33.) Jumala tulee unohtamaan pahat ihmiset ikuisiksi ajoiksi.

Lopullinen Tuomari

Jumala on historian lopullinen Tuomari (1. Mooseksen kirja 18:25; Jesaja 14:24, 27; 46:9–11; 55:11). Ylivertaisen harkintakykynsä mukaisesti hän ei tule unohtamaan niitä lukuisia julmuuksia, joita on tehty ihmiskuntaa vastaan. Vanhurskaan suuttumuksensa päivänä hän tulee tuomitsemaan kaikki julmuuksiin syyllistyneet ihmiset ja instituutiot (Ilmestys, luvut 18 ja 19).

Niiden joukossa tulee olemaan koko väärä uskontojärjestelmä, jolle on annettu Raamatussa vertauskuvallinen nimi ”Suuri Babylon”. Siitä on kirjoitettu: ”Hänen syntinsä ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka, ja Jumala on palauttanut mieleensä hänen epäoikeudenmukaiset tekonsa.” (Ilmestys 18:2, 5.)

Näiden uskontojen olisi pitänyt opettaa kannattajiaan tekemään sitä, mikä on oikein, mutta niin ei ole tapahtunut. Sen vuoksi Jumalan sana sanoo kaikista maailmallisista uskonnoista: ”Hänestä on löydetty profeettojen ja pyhien ja kaikkien niiden veri, jotka on tapettu maan päällä.” (Ilmestys 18:24.) Nämä uskonnot ovat kasanneet itselleen verivelkaa sillä tavoin, että ne eivät ole opettaneet jäseniään rakastamaan lähimmäisiään ja uskonveljiään.

Uusi maailma on lähellä!

Päivä, jona pahuus tullaan hävittämään, on vihdoinkin lähellä (Sefanja 2:1–3; Matteus 24:3, 7–14). Tuon päivän jälkeen tulee aika, jolloin maapallon onnellisilla asukkailla ’ei enää ole surua eikä valitushuutoa eikä kipua’ (Ilmestys 21:3–5). Julmuuksia ja joukkomurhia ei tehdä enää koskaan, sillä maapallon hallitusvalta tullaan ottamaan pois ihmisten käsistä ja antamaan Jumalan taivaalliselle valtakunnalle, jota ”Rauhan Ruhtinas”, Jeesus Kristus, johtaa (Jesaja 9:6, 7; Daniel 2:44; Matteus 6:9, 10).

Tuolloin toteutuu täydessä määrin seuraava psalmin 46:9 profetia: ”[Jumala] lopettaa sodat maan ääreen saakka.” Tämä rauha kestää ikuisesti, sillä, kuten Jesajan 2:4:ssä ennustetaan, ”kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa”. Sen tähden psalmi 37:11 ennustaa: ”Sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” Silloin voidaan todellakin sanoa, että ”koko maa on päässyt lepoon, vapautunut häirinnästä. Kansa on ilahtunut huutaen ilosta.” (Jesaja 14:7.)

Kaikki tämä merkitsee sitä, että vanhurskas uusi maailma on lähellä. Tuossa uudessa maailmassa, Jumalan taivaallisen valtakunnan hallitessa, tulee tapahtumaan vielä jotakin hyvin suurenmoista, nimittäin kuolleitten ylösnousemus! Jumalan sanassa luvataan: ”Tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.)

Ollessaan maan päällä Jeesus antoi tästä näytteen herättämällä ihmisiä kuolleista. Kun hän esimerkiksi herätti kuolleista nuoren tytön, niin sitä koskeva kertomus sanoo: ”Heti tyttönen nousi ja alkoi kävellä – –. [Tätä tapahtumaa seuranneet] olivat heti aivan haltioissaan suuresta ihastuksesta.” (Markus 5:42.) Sekä ne, jotka on tapettu julmuuksissa, että muut kauan kuolleena olleet herätetään kuolleista ylösnousemuksessa, ja heille annetaan mahdollisuus elää ikuisesti paratiisimaassa (Luukas 23:43). Lopulta tilanne on se, että ”entisiä ei enää palauteta mieleen, eivätkä ne nouse sydämeen” (Jesaja 65:17).

Teet viisaasti, jos hankit täsmällistä tietoa Jumalan sanasta, Raamatusta, ja teet hänen tahtonsa. Siinä tapauksessa Jumala säilyttää sinut muistissaan, kun hän ratkaisee julmuuksien ongelman ikuisiksi ajoiksi ja antaa niiden uhreille elämän takaisin. Jeesus sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.)

[Kuvat s. 8, 9]

Jumala muuttaa maapallon rauhaisaksi paratiisiksi

[Kuvat s. 10]

Jumala poistaa menneisyydessä tapahtuneitten julmuuksien vaikutukset kuolleitten ylösnousemuksen avulla