Mainonnan teho

KAUAN sitten eräs television mainoskatko alkoi sanoilla: ”Nyt muutama sana sponsoriltamme.” Sponsorit ovat liikeyrityksiä, jotka maksavat siitä, että niiden tuotteita mainostetaan. Samalla kun ”muutama sponsorin sana” on paisunut tulvaksi, sponsorit ovat edelleenkin uutisia ja viihdettä välittävien joukkoviestimien – television, aikakauslehtien, sanomalehtien ja radion – taloudellinen tukijalka. Seurauksena on ollut, että sponsorit haluavat vaikuttaa siihen, mitä joukkoviestimissä saa esittää ja mitä ei.

Otamme esimerkin: Vuonna 1993 saksalainen luksusautojen valmistaja ilmoitti kirjallisesti 30 aikakauslehdelle, että sen automainokset saavat esiintyä ”ainoastaan toimituksellisesti soveliaassa ympäristössä”. Kirjeessä selitettiin, että niissä lehden numeroissa, jotka sisältävät sen mainoksia, ei saa olla minkäänlaista sen autoja, saksalaisia tuotteita eikä Saksaa itseään kritisoivaa aineistoa. Ei tietenkään ole mikään yllätys, miksi tämä autonvalmistaja, joka käyttää aikakauslehtimainontaan 15 miljoonaa dollaria, odottaa ”toimituksellisesti soveliasta ympäristöä”.

Sekään ei ole yllätys, miksi aikakauslehdet, joissa mainostetaan uusia morsiuspukuja, eivät ota vastaan käytettyjä morsiuspukuja koskevia ilmoituksia tai miksi sanomalehdet, joissa on luettelo kiinteistövälittäjistä, eivät kerro, miten asunnon voi ostaa ilman kiinteistövälittäjää. Ei liioin pitäisi yllättyä siitäkään, miksi ne joukkoviestimet, jotka mainostavat savukkeita tai veikkauspelejä, eivät kritisoi tupakointia eikä rahapelien pelaamista.

Kulutuskeskeinen kulttuuri

Mainonnan vaikutus ulottuu näin ollen pitemmälle kuin vain tuotteiden myymiseen. Se edistää kulutuskeskeistä elämäntapaa, kaikkialle maailmaan levittäytynyttä kulttuuria, joka on keskittynyt aineelliseen.

Onko siinä mitään väärää? Riippuu siitä, kenelle tämä kysymys esitetään. Mainostajat selittävät ihmisten rakastavan ostamista ja omistamista, joten mainonta palvelee heidän etujaan. Edelleen he sanovat, että mainonta luo työpaikkoja, tukee taloudellisesti urheilua ja taiteita, mahdollistaa joukkoviestinten käytön sellaiseen hintaan, johon meillä on varaa, edistää kilpailua, parantaa tuotteiden laatua, pitää hinnat alhaisina ja tekee mahdolliseksi sen, että ihmisillä voi olla riittävästi tietoa, ennen kuin he tekevät ostopäätöksiään.

Toiset sanovat, että mainonta tekee ihmiset levottomiksi ja tyytymättömiksi siihen, mitä heillä on, ja että se ylläpitää ja luo loputtomasti tarpeita. Tutkija Alan Durning kirjoittaa: ”Mainokset ovat samanlaisia kuin meidän aikakautemme. Ne ovat ailahtelevia, hedonistisia, ne on ladattu mielikuvilla ja tehty muodin ehdoilla. Ne nostavat jalustalle yksilön, ihannoivat kulutusta keinona, jolla ihminen voi toteuttaa itseään, ja vakuuttavat tekniikan kehityksen määräävän kohtalomme.”

Sen teho sinuun

Määrääkö kaupallinen mainonta osaltaan sen, millaisia me olemme ja mitä me haluamme? Luultavasti. Se, miten suureksi tai pieneksi sen vaikutus osoittautuu, on kuitenkin riippuvainen muista tekijöistä.

Jos annamme Raamatun periaatteiden ja arvojen opastaa itseämme, niin ymmärrämme sen, ettei siinä ole mitään väärää, jos ihmisellä on omaisuutta. Siunasihan Jumala Abrahamia, Jobia, Salomoa ja muita valtavalla omaisuudella.

Jos toisaalta noudatamme Raamatun periaatteita, vältymme niiden tyytymättömyydeltä, jotka etsivät tyydytystä ja onnellisuutta loputtomasta aineellisen tavoittelusta. Raamatun viesti ei ole, että ihmisen pitäisi näännyttää itsensä ostosten tekemisellä. Se päinvastoin sanoo:

Luota Jumalaan. ”Käske niitä, jotka ovat rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä, etteivät ylvästele eivätkä pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme.” (1. Timoteukselle 6:17.)

Ole tyytyväinen. ”Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja, me tyydymme niihin.” (1. Timoteukselle 6:7, 8.)

Ole vaatimaton. ”Haluan naisten kaunistavan itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti, ei palmikoiduin hiuslaittein eikä kullalla tai helmillä tai hyvin kalliilla vaatetuksella, vaan hyvillä teoilla, mikä sopii naisille, jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa.” (1. Timoteukselle 2:9, 10.)

Ymmärrä, että jumalinen viisaus on parempaa kuin rikkaudet. ”Onnellinen on se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ja ihminen, joka saa tarkkanäköisyyttä, sillä sen saaminen voittona on parempi kuin hopean saaminen voittona ja sen saaminen tuottona kultaakin parempi. Se on kallisarvoisempaa kuin korallit, eivätkä mitkään muut ilosi voi vetää sille vertoja. Päivien paljous on sen oikeassa kädessä, sen vasemmassa kädessä rikkaus ja kunnia. Sen tiet ovat miellyttävyyden teitä, ja kaikki sen kulkutiet ovat rauhaa. Se on elämän puu siihen tarttuville, ja siitä lujasti kiinni pitäviä on sanottava onnellisiksi.” (Sananlaskut 3:13–18.)

Harjoita antamista. ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)

Joku voi sanoa, että tämä kirjoitussarja on itsessään eräänlainen mainos – mainos, joka ”myy” ajatusta, jonka mukaan aineelliset arvot eivät saisi työntää syrjään hengellisiä arvoja. Epäilemättä olet samaa mieltä.

[Tekstiruutu s. 9]

Jumalan valtakunnan mainostaminen

Mikä on parhaita tapoja tavoittaa ihmisiä vakuuttavalla sanomalla? Eräässä mainonnan käsikirjassa sanotaan: ”Ihannemaailmassa jokainen elinkeinonharjoittaja pystyisi keskustelemaan henkilökohtaisesti jokaisen kuluttajan kanssa niistä tuotteista tai palveluista, joita hän tarjoaa ostettavaksi.” Tosi kristityt ovat vapaaehtoisesti tehneet Jumalan valtakuntaa tällä tavoin tunnetuksi jo lähes 2000 vuoden ajan (Matteus 24:14; Apostolien teot 20:20). Mikseivät useammat liikeyritykset käytä tätä menetelmää ihmisten tavoittamiseen? Kirja selittää: ”Se on hyvin kallista. Myyntimiesten tekemät käynnit voivat tulla maksamaan käyntikertaa kohden laskettuna reilusti yli 150 dollaria [yli 800 markkaa].” (Advertising: Principles and Practice.) Kristityt tietenkin ”mainostavat” Jumalan valtakuntaa vapaaehtoisuuden pohjalta. Se kuuluu heidän palvontaansa.

[Kuvat s. 8]

Raamatun viesti ei ole, että ihmisen pitäisi näännyttää itsensä ostosten tekemisellä