Maailman ihmisoikeustilanne

IHMISOIKEUKSIEN puolustajat kykenivät hiljattain huomattavaan suoritukseen. Ensinnäkin he saivat yli tuhat järjestöä 60 maasta mukaan kansainväliseen kampanjaan maamiinojen kieltämiseksi. Sitten he ajoivat läpi näiden aseiden kieltämistä koskevan kansainvälisen sopimuksen. Sen jälkeen edellä mainittu kampanja ja sen väsymätön johtaja, yhdysvaltalainen aktivisti Jody Williams, saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1997.

Tällaisten saavutusten ylle lankeaa kuitenkin varjo. Eräässä ihmisoikeusraportissa sanotaan, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus joutuu edelleen ”yhtä mittaa hyökkäyksen kohteeksi”. Eivätkä tähän syyllisty ainoastaan vähäpätöiset diktatuurit. Raportissa sanotaan, että ”suurvalloilla oli taipumus sivuuttaa ihmisoikeudet, kun nämä oikeudet olivat ristiriidassa taloudellisten ja strategisten etujen kanssa. Tästä aiheutuu kärsimyksiä niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.” (Human Rights Watch World Report 1998.)

Ympäri maailmaa on miljoonia ihmisiä, jotka eivät voi sivuuttaa ihmisoikeusloukkauksia. He ovat edelleenkin päivittäisessä ahdingossa syrjinnän, köyhyyden, nälän, vainon, raiskauksien, lapsiin kohdistuvan väkivallan, orjuuden ja väkivaltaisen kuoleman vuoksi. Se maailma, jossa nämä uhrit elävät, on hyvin kaukana niistä paremmista oloista, joita kasapäin laadituissa ihmisoikeussopimuksissa luvataan. Todellisuudessa suurimmalle osalle ihmiskuntaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 30 artiklassa luetellut perusoikeudetkin ovat edelleen täyttymättömiä lupauksia. Luodaanpa asian valaisemiseksi lyhyt silmäys siihen, miten jotkin julistuksessa mainituista ylevistä oikeuksista toteutuvat jokapäiväisessä elämässä.

Tasavertaisuus turvataan kaikille?

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. (1. artikla)

Kun yleismaailmallisen julistuksen 1. artiklasta oli laadittu eräs englanninkielinen luonnos, artiklan sanamuoto muutettiin valmistelutoimikunnan naispuolisten jäsenten vaatimuksesta sellaiseksi, ettei sen voitu ymmärtää syrjivän naisia. Mutta muuttuiko naisten asema sen vuoksi, että tämän artiklan sanamuotoa muutettiin?

Yhdysvaltain presidentin puoliso, Hillary Clinton, sanoi YK:ssa 10. joulukuuta 1997, ihmisoikeuksien päivänä, että maailma ”ei edelleenkään pidä naisia täysivaltaisina kansalaisina”. Hän otti joitakin esimerkkejä. Maailman köyhistä on 70 prosenttia naisia. Kaksi kolmasosaa niistä maailman 130 miljoonasta lapsesta, joilla ei ole mahdollisuutta käydä koulua, on tyttöjä. Kaksi kolmasosaa maailman 96 miljoonasta lukutaidottomasta on naisia. Hillary Clinton lisäsi, että naiset joutuvat myös kärsimään suuressa määrin perheväkivallasta ja seksuaalisesta riistosta, jotka ovat edelleenkin ”maailman vähiten ilmoitettuja mutta laajimmalle levinneitä ihmisoikeusloukkauksia”.

Jotkut naissukupuolen edustajat joutuvat väkivallan uhreiksi jo ennen syntymäänsä. Varsinkin joissakin Aasian maissa jotkut äidit hankkivat abortin, jos he odottavat tyttöä, koska he haluavat mieluummin pojan kuin tytön. Joissakin paikoissa poikien suosiminen on tehnyt sukupuolen valintaa varten suoritetuista geenitesteistä nopeasti kasvavaa liiketoimintaa. Muuan sukupuolenmääritysklinikka mainosti palvelujaan vihjaamalla, että on parempi käyttää nyt noin 200 markkaa naispuolisen sikiön abortointiin kuin käyttää myöhemmin 20000 markkaa myötäjäisiin. Tällaiset mainokset purevat. Eräässä suuressa aasialaisessa sairaalassa tehty tutkimus osoitti, että naispuolisiksi määritetyistä sikiöistä abortoitiin 95,5 prosenttia. Poikia suositaan myös muualla maailmassa. Kun eräältä entiseltä yhdysvaltalaiselta nyrkkeilymestarilta kysyttiin, kuinka monta lasta hänellä oli, hän vastasi: ”Yksi poika ja seitsemän erehdystä.” YK:n julkaisussa ”Naiset ja väkivalta” sanotaan, että ”ihmisten asenteiden muuttuminen naisia kohtaan vie kauan, joidenkuiden mielestä ainakin yhden sukupolven mittaisen ajan, ehkä kauemmin”.

Lapset vailla lapsuutta

Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä. (4. artikla)

Paperilla orjuus on lakkautettu. Hallitukset ovat allekirjoittaneet lukuisia sopimuksia, joiden mukaan orjuus on laitonta. Mutta maailman vanhimpana ihmisoikeusjärjestönä pidetty britannialainen Anti-Slavery Society (orjuutta vastustava yhdistys) sanoo, että ”orjia on nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin”. Nykyajan orjuuteen liittyy monenlaisia ihmisoikeusloukkauksia. On sanottu, että lapsien pakottaminen työhön on yksi nykyajan orjuuden muoto.

Derivan-niminen eteläamerikkalainen poika, josta kerrottiin World Press Review -lehdessä, on surullinen esimerkki tästä. Hänen pienet kätensä ovat karheat, koska hän käsittelee sisalagaaven kovia lehtiä, joiden kuiduista valmistetaan mattoja. Hänen tehtävänsä on hakea lehtiä varastosta ja viedä ne noin sadan metrin päässä olevaan käsittelykoneeseen. Jokaisen 12-tuntisen työpäivän päätyttyä hän on siirtänyt tonnin verran lehtiä. Derivan aloitti työnteon viisivuotiaana. Nyt hän on 11-vuotias.

Kansainvälinen työtoimisto arvioi, että 5–14-vuotiaita lapsityöntekijöitä on neljännesmiljardi: lähes Brasilian ja Meksikon yhteenlasketun asukasluvun suuruinen pienten työntekijöiden armeija! Monet näistä lapsista, jotka ovat jääneet osattomiksi lapsuudesta, raatavat kaivoksissa kiskoen täysiä hiilivaunuja, korjaavat satoa tarpoen mudassa tai tekevät mattoja kyyristellen kangaspuiden ääressä. Jopa toisiinsa ryhmiksi kytkettyjen kolmi-, neli- ja viisivuotiaiden taaperoiden on kynnettävä ja kylvettävä peltoja ja poimittava niiltä tähkiä aamunkoitosta iltahämärään. Muuan aasialainen maanomistaja sanoo, että ”lapset ovat halvempia kuin traktorit ja älykkäämpiä kuin härät”.

Uskonnon valitseminen ja vaihtaminen

Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen. (18. artikla)

YK:n yleiskokous sai 16. lokakuuta 1997 ”kaiken uskonnollisen suvaitsemattomuuden poistamista koskevan osavuosiraportin”. Tässä ihmisoikeustoimikunnan erikoisraportoijan Abdelfattah Amorin laatimassa raportissa luetellaan 18. artiklan jatkuvia loukkauksia. Raportissa mainitaan monista maista lukuisia esimerkkejä ahdistelusta, uhkailusta, pahoinpitelyistä, pidätyksistä, vangitsemisista, katoamisista ja murhista.

Samoin Yhdysvaltain demokratia-, ihmisoikeus- ja työvoimaviraston kokoamassa vuoden 1997 ihmisoikeusraportissa kiinnitetään huomio siihen, että sellaisetkin valtiot, joissa demokratialla on pitkät perinteet, ”ovat koettaneet rajoittaa vähemmistöuskontojen monenkirjavan ryhmän vapauksia niputettuaan ne yhteen ’kulteiksi’”. Tällaiset suuntaukset ovat huolestuttavia. Brysselistä käsin toimivan Human Rights Without Frontiers -järjestön puheenjohtaja Willy Fautré toteaa: ”Uskonnollinen vapaus on parhaita osoituksia yksilön vapauksien yleisestä tilasta missä tahansa yhteiskunnassa.”

Selkää särkee mutta lompakko on tyhjä

Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon. (23. artikla)

Sokeriruo’on leikkaajat ansaitsevat Karibianmeren alueella noin 15 markkaa päivässä, mutta vuokrasta ja työkaluista aiheutuvien kulujen vuoksi he velkaantuvat heti viljelmien omistajille. Lisäksi he eivät saa palkkaansa rahana vaan kuponkeina. Koska ainoa kauppa, johon he pääsevät, on sokeriruokoa viljelevän yhtiön alueella, heidän on ostettava ruokaöljynsä, riisinsä ja papunsa siitä. Kauppa kuitenkin vähentää 10–20 prosenttia kupongin arvosta maksuksi siitä, että se ottaa vastaan kuponkeja. Lawyers Committee for Human Rights -järjestön apulaisjohtaja Bill O’Neill sanoi eräässä YK:n radiolähetyksessä: ”Kauden lopussa heille ei ole jäänyt mitään käteen viikkojen ja kuukausien kovasta työstä. Heillä ei ole penniäkään säästössä. Hyvä kun he ovat selviytyneet tuosta kaudesta.”

Lääkärinhoito turvataan kaikille?

Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon. (25. artikla)

Eräässä ihmisoikeuksia ja sosiaalityötä käsittelevässä julkaisussa kerrotaan Ricardosta ja Justinasta. He ovat köyhiä latinalaisamerikkalaisia viljelijöitä, jotka asuvat noin 80 kilometrin päässä lähimmästä kaupungista. Kun heidän tyttövauvansa Gemma sairastui, he veivät hänet yksityiselle terveysasemalle, mutta henkilökunta käännytti heidät takaisin, koska oli ilmeistä, ettei Ricardo selviäisi maksuista. Seuraavana päivänä Justina lainasi rahaa naapureilta voidakseen matkustaa julkisilla liikennevälineillä kaukana sijaitsevaan kaupunkiin. Kun Justina viimein saapui pienokaisensa kanssa kaupungin pieneen valtionsairaalaan, hänelle kerrottiin, ettei sänkyjä ollut vapaana ja että hänen pitäisi tulla uudestaan seuraavana aamuna. Koska hänellä ei ollut kaupungissa sukulaisia eikä rahaa vuokrata huonetta, hän vietti yönsä torilla olevalla pöydällä. Justina piti pienokaisen lähellä itseään helpottaakseen sen oloa ja antaakseen sille suojaa, mutta turhaan. Tuona yönä pieni Gemma kuoli. (Human Rights and Social Work.)

Kautta maailman joka neljäs ihminen yrittää tulla toimeen noin viidellä markalla päivässä. He kohtaavat saman kauhistuttavan ongelman kuin Ricardo ja Justina: yksityistä terveydenhuoltoa on tarjolla mutta siihen ei ole varaa, kun taas julkiseen terveydenhuoltoon on varaa mutta sitä ei ole tarjolla. Vaikka maailman yli miljardi köyhää on saanut ”oikeuden – – lääkintähuoltoon”, tällaisesta hoidosta saatavat hyödyt ovat edelleen heidän ulottumattomissaan.

Tällä hirvittävällä ihmisoikeusrikosten luettelolla ei ole loppua. Edellä kerrotut tapaukset voidaan kertoa sadoilla miljoonilla. Huolimatta ihmisoikeusjärjestöjen suunnattomista ponnistuksista ja niiden tuhansien aktivistien antaumuksellisuudesta, jotka kirjaimellisesti vaarantavat elämänsä parantaakseen eri puolilla maailmaa elävien miesten, naisten ja lasten asemaa, ihmisoikeuksien toteutuminen kaikille on edelleen pelkkä unelma. Tuleeko se koskaan muuttumaan todeksi? Varmasti tulee, mutta ensin on tapahduttava monia muutoksia. Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään kahta niistä.

[Kuvan lähdemerkintä s. 8]

MgM Stiftung Menschen gegen Minen (www.mgm.org)

[Kuvien lähdemerkinnät s. 9]

UN PHOTO 148051/J. P. Laffont–SYGMA

WHO/PAHO, J. Vizcarra