”Me haluamme raamatunpaikkoja”

”TÄMÄ on kokemus, minkä minä uskon teidän kuulevan mielellänne, kuten Jeesus sanoi: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.’

● ”Rva O. havaitsi, totuuden löydettyään, sietämättömäksi kahden lapsensa jättämisen edelleen katoliseen kouluun, koska heidät velvoitettiin noudattamaan kaikkia katolisia muotomenoja ja opetuksia. Seuran lakiosaston välityksellä ryhdyttiin toimenpiteisiin tyttöjen kirjoittautumiseksi englantilaiseen protestanttiseen kouluun. Tämä oli välttämätöntä, koska rva O. oli erossa miehestään, joka vastusti kovasti sekä häntä että hänen uutta uskontoaan ja lastensa siirtämistä protestanttiseen kouluun.

● ”Lopulta kirjoittautuminen suoritettiin ilman isän suostumusta ja ajateltiin kaiken olevan hyvin. Viikko sen jälkeen, kun koulu alkoi syyskuussa, kävi hra O. vaimonsa luona, jolloin syntyi keskustelu lapsista, ja hra O. vastusti jälleen voimakkaasti muuttoa katolisesta koulusta sekä uhkasi yksinkertaisesti ottaa tytöt ja viedä mukanaan.

● ”Sitten hän kehotti vaimoaan tekemään viimeisen käynnin jesuiitta-’isien’ luo, joiden hän ajatteli varmasti saavan hänen vaimonsa vakuuttuneeksi siitä, että hän johti koko perheen harhaan hyvästä uskonnosta. Vaimo myöntyi lähtemään hänen kanssaan, mutta sanoi miehelleen etukäteen, että hän on varma siitä, etteivät jesuiitat pysty todistamaan Raamatulla, että hänellä ei ole nyt tosi uskontoa, jonka hän on saanut Jehovan todistajilta. Hän lisäsi, että se, mitä he luultavasti sanoisivat hänelle, olisi tämän tapaista: ’Rakas pieni rouva, ettekö Te tiedä, että katolinen kirkko on ollut perustettuna 2 000 vuotta ja että tämä Russell oli hyvin paha mies?’ jne.

● ”He sopivat jesuiitta-’isien’ tapaamisesta (koska heidän otaksuttiin olevan Raamatun erikoistuntijoita), ja kun heidät oli viety sisälle, niin mies selitti papille, että hän tahtoisi papin selittävän Raamatulla, miksi hänen vaimonsa pitäisi katua ja olla jälleen hyvä katolilainen. Papin ensimmäiset sanat olivat: ’Rakas pieni rouva, ettekö Te tiedä, että katolinen kirkko on ollut perustettuna 2 000 vuotta ja että tämä mies nimeltä Russell . . . ?’ ’Ei, ei!’ keskeytti hra O., ’emme me halua sellaista lainkaan. Me haluamme raamatunpaikkoja.’ ’Hyvä’, pappi sanoi, ’se ei ole minun alaani; minä olen jumaluusopin erikoistuntija. Te haluatte varmaan tavata Isä [sitä ja sitä] yläkerrassa.’

● ”He menivät sitten yläkertaan tapaamaan ’Isä sitä ja sitä’, ja hra O. selitti tälle toiselle papille tilanteen. Tämän toisen papin seuraavat sanat muodostivat käännekohdan hra O:n arvioinnissa katolisesta kirkosta, koska pappi sanoi: ’Rakas pieni rouva, ettekö Te tiedä, että katolinen kirkko on ollut perustettuna 2 000 vuotta?’ jne.

● ”Hra O. hypähti seisomaan tuoliltaan, sieppasi vaimoaan kädestä ja syöksyi ulos huutaen jälkeensä: ’Anteeksi, Teillä ei ole sitä, mitä me haluamme.’

● ”Siitä lähtien on hra O. ollut paljon järkevämpi. Hän on ottanut kirjat ’Olkoon Jumala totinen’ ja ’Totuus on tekevä teidät vapaiksi’ ranskankielisinä sekä Raamatun, jota hän lukee. Hän on myöskin sallinut vaimonsa antaa toisen lapsen käydä protestanttista koulua.

● ”Rva O. kastettiin Jumalan tahdon konventissa New Yorkissa.

● ”Sillä välin, sisar O:n asenteen takia totuuden suhteen, hänen sisarensa, rva G., tutkii nyt ja edistyy nopeasti.

● ”Hra G:kin on päättänyt lähettää lapsensa englantilaiseen protestanttiseen kouluun. Hänelle järjestetään tutkistelu.

● ”On tosi ilo meille täällä työskenteleville nähdä näiden ranskalaisten heittävän katolisen järjestelmän ikeen pois ja löytävän todellisen onnen ja toivon uuden maailman yhteiskunnasta. Me kiitämme Jehovaa hänen antamastaan kasvusta, kun nämä kadonneet lampaat löytyvät.” – Eräältä tienraivaajaevankeliuminpalvelijalta Quebecistä.