Risti palvonnassa

KRISTIKUNNAN kirkkojen keskuudessa ei ole mitään muuta vertauskuvaa, mitä pidettäisiin kristillisempänä kuin ristiä. Se on ollut kristillisyyden suosittu vertauskuva vuosisatoja. Lukemattomat ihmisjoukot ovat rukoilleet sen edessä kirkoissaan ja kunnioittaneet sitä kodeissaan. Se on kirkkorakennusten sisä- ja ulkopuolella, pappien vaatteissa, Raamattujen kansissa, ruumisarkuissa ja hautakivissä, kaulaketjuissa ja korvarenkaissa, joulukorteissa ja koristeissa ja monissa muissa paikoissa. Se on epäilemättä vallitsevin uskonnollinen vertauskuva maissa, jotka väittävät olevansa kristillisiä.

Kristikunnan ihmiset otaksuvat yleensä, että risti on aito kristillinen, että se sai alkunsa uskonnollisena vertauskuvana Kristuksesta, jonka he uskovat tulleen surmatuksi ristillä. Mutta heidän otaksuntansa ei ole tosiasiain mukainen. Jos he menisivät hyvään museoon, missä on egyptiläisiä muinaisesineitä, niin he näkisivät todennäköisesti joissakin esineissä uskonnollisia ristejä, mitkä sellaiset ihmiset olivat panneet noihin taideteoksiin, jotka elivät monta sataa vuotta ennen Kristusta.

Muinainen egyptiläinen risti oli ”T”-kirjaimen muotoinen, ja siihen oli useasti lisätty ympyrä yläpäähän kädensijaksi. Sitä kutsutaan nykyaikaisissa sanakirjoissa nimellä crux ansata. Se yhdistettiin usein egyptiläiseen jumalaan Osirikseen, jonka valtikan päässä se oli. Egyptiläinen jumala Kneph esitettiin ympyrässä olevalla ristillä.

KÄYTETTY KAUTTA MAAILMAN

Muinaiset egyptiläiset eivät olleet ainoat, jotka käyttivät ristiä pyhänä uskonnollisena vertauskuvana. Se on ollut suosittu pakanauskonnoissa kaikkialla maailmassa. The Encyclopædia Britannica sanoo 11. painoksen 7. osassa: ”On löydetty kauan ennen kristillistä aikaa peräisin olevilta aikakausilta eri esineitä, joihin on merkitty erimuotoisia ristejä, miltei maailman kaikista osista. Intia, Syyria, Persia ja Egypti ovat luovuttaneet lukemattomia esineitä, samalla kun lähes kaikista osista Eurooppaa on löydetty lukuisia esimerkkejä myöhemmältä kivikaudelta lähtien kristilliseen aikaan saakka. Ristin käyttöä uskonnollisena vertauskuvana esikristillisinä aikoina voitanee ehkä pitää melkein yleismaailmallisena, ja hyvin monissa tapauksissa se yhdistettiin jonkinlaiseen luonnonpalvontaan.”

Sitä käytettiin vertauskuvana hakaristin muodossa Intiassa ja Kiinassa noin tuhat vuotta ennen kristillistä aikaa. Risti esiintyy eteläisellä Tyynellä merellä itäisten saarten muinaispatsaissa sekä itäisen Uuden Guinean pyhissä kivissä. Uudessa-Seelannissa kantoivat pakanalliset maorit viherkivisiä ristejä. Ristejä käyttivät myöskin Yhdysvaltain New Mexicon varhaiset asukkaat, sillä niitä on tavattu sikäläisistä simpukankuoriläjistä. Niitä on myös Pohjois- ja Etelä-Dakotan kuvakirjoituksissa.

Eräs sanakirja (The Standard Dictionary of Folklore, Mythology and Legend) sanoo: ”Meksikon varhaiset tutkimusmatkailijat hämmästyivät havaitessaan, että ristillä oli siellä kiistattomasti uskonnollinen merkitys. Meksikolaisen ristin mitä atsteekkien sateenjumalatar kantoi, ajatellaan nyt olleen yhdistetty aurinkoon tai tuuleen.”

Tämä ristin liittäminen auringon palvontaan ei ole hämmästyttävää, koska Mesopotamian kaldealaiset tekivät myös niin, ja sieltähän ihmiskunta hajaantui maailman kaikkiin osiin suuren vedenpaisumuksen jälkeen. Heidän jumalansa Tammus yhdistettiin auringon kanssa, ja Alexander Hislopin mukaan ”kaldealaisten ja egyptiläisten salaperäinen tau” oli ”Tammus-nimen alkukirjain”. Vaikka muut kansat antoivat Tammukselle eri nimiä, niin hänen vertauskuvansa, tau-risti, oli jatkuvasti yleisessä käytössä. Koska Konstantinus oli pakanaroomalainen, ja risti oli sellaisten keskuudessa uskonnollinen vertauskuva, niin on merkille pantavaa, että hän huomasi näyssä tämän vertauskuvan taivaalla auringon alapuolella.

Risti yhdistettiin usein muinaisaikoina falloksen eli sukupuolipalvontaan. Tämä oli väistämätöntä, koska sen katsottiin olevan elämän vertauskuva. Crux ansata, risti, minkä yläpäässä on ympyrä, esitti siittämisen aktiivista voimaa ja hedelmöitymisen passiivista voimaa. Tämä saattaa olla syynä siihen, että Troijan raunioista kaivetussa naisen kuvassa oli risti alaruumiin seudulla. Ylösalaisin käännettyjä tau-ristejä on käytetty falloksen vertauskuvina Kreikassa, Roomassa ja Japanissa.

Risti merkittiin pakanallisessa Roomassa pappien virkavaatteisiin, ja sen Vestan neitsyet kantoivat sitä riippumassa kaulakoristeesta. Assyrian kuninkaat kantoivat sitä korvakoristeena. Arkeologi A. H. Layard sanoi sen löydetyn Khorsabadin veistoksista, assyrialaisista lieriöistä ja Nimrudin norsunluuvalmisteista. Kaikki nämä olivat käytössä kauan ennen Kristuksen tuloa.

Airuen sauva, siivekäs keppi, mitä käärmeet kiertävät, oli todellisuudessa risti, jonka poikkitanko oli korvattu siivillä. Merkurius-jumala kantoi sitä samoin kuin useat muutkin jumalat. Egyptiläisetkin yhdistivät näin käärmeen ristiin.

Englannin kuuluisat druidit pitivät ristiä pyhänä uskonnollisena vertauskuvana. Kirja Indian Antiquities [Intian muinaisuus] sanoo sen käytöstä: ”Druidit olivat tottuneet valitsemaan uhrilehdoistaan komeimman puun palvomansa jumaluuden vertauskuvaksi, ja kun he olivat katkaisseet sivuoksat, he kiinnittivät kaksi suurinta niistä rungon korkeimpaan osaan sillä tavalla, että nuo oksat ulottuivat kummallekin puolelle kuin miehen käsivarret ja esittivät yhdessä rungon kanssa suunnatonta ristiä, ja kuoreenkin piirrettiin useampaan kohtaan tau-kirjain.”

Druidien kunnioituksen ristiä kohtaan osoittaa myöskin se, että he rakensivat jotkut temppelinsä ristin muotoon. Lewisin saarella Skotlannissa oleva Classernissin druiditemppeli oli rakennettu tämän muotoiseksi samoin kuin New Grangen druidiluolakin Irlannissa. Intiassa on joitakin muinaisia hindutemppeleitä, jotka on rakennettu saman muotoisiksi. Huomattava esimerkki on erittäin vanha Elefantan luolatemppeli lähellä Bombayta. Se oli kaiverrettu kallioon ja tehty ristin muotoiseksi.

Kaikki nämä todistukset osoittavat, ettei risti ole ominainen kristillisyydelle, vaan kuuluu todellisuudessa pakanuuteen. Jotkut väittävät tietysti, että kristitytkin voivat käyttää tätä vertauskuvaa sopivasti, koska Kristus kuoli ristillä, mutta tämä ei ole totta. Kristus ei kuollut ristillä.

PAALU OLI TAPPOVÄLINE

Jeesus Kristus surmattiin pystysuoraan paaluun, missä ei ollut lainkaan poikkipuuta. Väärinkäsitys on johtunut suureksi osaksi eräistä Raamatun kääntäjistä, jotka käänsivät kreikkalaiset sanat staurós ja xylon ristiksi. Kristikunnan perinteellinen uskomus, että Kristus kuoli ristillä, on saattanut panna heidät tekemään näin. Sana staurós merkitsee pystysuoraa paalua, jota vastoin xylon merkitsee vain puuta. Staurós-sanan latinalaisen vastineen cruxin alkuperäinen merkitys on pelkästään puinen teloitusväline, mihin rikollinen naulataan tai ripustetaan. Se, että näiden sanojen alkuperäinen merkitys laajennettiin myöhemmin merkitsemään myös ristiä, ei todista, että Raamatun kirjoittajat tarkoittivat ristiä puhuessaan Jeesuksen surmaamisvälineestä. The Encyclopædia Britannica (Engl. tietosanakirja), 11. painos, sanoo: ”Lipsius ja toiset kirjailijat puhuvat yksinkertaisesta pystystä paalusta, mihin rikolliset sidottiin, ristinä, ja tällaisesta paalusta on käytetty nimeä crux simplex.” Tällaiseen yksinkertaiseen paaluun Jeesus ripustettiin kädet naulattuina hänen päänsä yläpuolelle.

Varhaiskristityt eivät pitäneet Kristuksen kidutuspaalua kristillisyyden pyhänä vertauskuvana. He eivät halunneet rikkoa Raamatun käskyä vastaan kunnioittamalla sitä. Heistä se oli vihattu kapine, mikä piti juutalaisen tavan mukaan haudata ja poistaa näkyvistä. Vasta kun nimikristillinen järjestö alkoi turmeltua omaksumalla pakanallisia uskomuksia, vertauskuvia ja tapoja, risti yhdistettiin kristillisyyteen. Vasta sitten nimikristillisyys noudatti vertauskuvien kunnioittamisen pakanallista tapaa.

Luopiokristityt omaksuivat yleisen pakanallisen elämän vertauskuvan ja panivat sen näyttämään kristilliseltä väittämällä, että Kristus kuoli ristillä. ”The Encyclopædia Britannica sanoo, että ”risti oli egyptiläisissä kirkoissa elämän pakanallinen vertauskuva, minkä kristityt lainasivat ja tulkitsivat pakanallisella tavalla”. Epäkristillisellä ristillä ei ole mitään sijaa kristillisessä palvonnassa. Sen pitäminen pyhänä merkitsee tämän Raamatun käskyn rikkomista: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? . . . älkääkä saastaiseen koskeko.” – 2. Kor. 6:14, 17.