Arvosta vanhempiasi

Onko parempi arvostaa heitä, kun he ovat kuolleet, vai kun he ovat elossa?

MENETETTY tilaisuus! Onko sinulla ollut tällainen kokemus? Miljoonilla ihmisillä on ollut. Ja mikä tämä menetetty tilaisuus on? Tilaisuus osoittaa täydessä määrin arvostavansa vanhempiaan – arvostuksen osoittaminen heille heidän vielä eläessään.

Vanhempiensa kuoleman jälkeen ihmiset usein sanovat: ’Toivon, että olisin tehnyt enemmän heidän hyväkseen! Minulla olisi ollut tilaisuuksia antaa heille sellaista, mitä he olisivat tarvinneet tai mistä he olisivat pitäneet, mutta kaiken kiireen keskellä se jäi tekemättä. Miten paljon useammin minun olisikaan pitänyt käydä heidän luonaan tai kirjoittaa heille – mutta se jäi!’

Niin, monet ovat taipuvaisia jättämään huomioon ottamatta ikääntyvät vanhempansa heidän eläessään, mutta kun he ovat kuolleet, niin heidän lapsensa tuntevat katumusta. He toivovat, että olisivat olleet ajattelevaisempia, kun heidän vanhempansa olivat elossa.

Arvostuksen osoittamisessa vanhemmillesi ei useinkaan ole kysymys suurista asioista vaan pienistä. Hiukan ystävällisyyden osoituksia. Ne merkitsevät paljon. Ja kuitenkin ne sivuutetaan kovin usein. Esimerkiksi eräässä perheessä poika tiesi, että hänen puoliksi invalidi isänsä piti erityisesti jäätelöstä. Kuitenkin poika toi usein jäätelöä kotiin itselleen, mutta jakoi vain harvoin sen isänsä kanssa. Isänsä äkillisen kuoleman jälkeen hän katui kovasti, ettei hän ollut osoittanut suurempaa huomaavaisuutta isäänsä kohtaan, joka oli tehnyt niin paljon hänen hyväkseen.

Mitä sinä teet? Annatko sinä vanhempiesi häipyä pois kuvasta? Unohdatko suorastaan heidät? Koska ihmiset niin helposti unohtavat suuren osan siitä, mitä heidän vanhempansa ovat heidän hyväkseen tehneet vuosien mittaan, niin miten kaunista onkaan, kun lapset arvostavat vanhempiaan heidän vielä eläessään ja osoittavat sen teoillaan!

ARVOSTUKSEN PUUTE LISÄÄNTYMÄSSÄ

Jos joku todella arvostaa vanhempiaan, niin hän osoittaa heille kunnioitusta. Mutta arvostuksen puute lisääntyy nykyään maailmanlaajuisesti, ei ainoastaan läntisessä maailmassa.

”Mutta idässä vallitsee esi-isien palvonta”, joku saattaa sanoa. ”Eikö se varmista sen, että vanhemmat saavat kunnioitusta?” Ei, jos ajatellaan elossa olevia vanhempia.

Totuus on, että nuoret osoittavat idässä yhä vähemmän kunnioitusta elossa olevia vanhempiaan kohtaan. Esimerkiksi Hongkongissa saa yleisesti kuulla kiinalaisen äidin tai isän valittavan: ”Kui m-teng wah ke”, mikä merkitsee, ettei heidän lapsensa enää kuule heitä.

Vanhemmat huomaavat tosiaan kaikenlaisen vanhempien arvovallan ja kurin kasvavaa halveksintaa. Tämä on johtanut moniin murhenäytelmiin. Esimerkiksi eräs 14-vuotias tyttö Hongkongissa riiteli nuoren veljensä kanssa, koska hän halusi katsoa televisiosta eri ohjelmaa, vaikka hänen olisi pitänyt lukea läksyjään. Äiti sulki heti television. Saamansa kurituksen takia tyttö sanoi: ”Minä tapan itseni.” Samassa hän lähti heidän viidennessä kerroksessa olevan asuntonsa parvekkeelle ja sai surmansa hypättyään alla olevalle kadulle.

Ei ole epäilystäkään siitä, että suurempi kunnioitus ja arvonanto elossa olevia vanhempia kohtaan olisi estänyt tuon nuoren kiinalaistytön kuoleman. Mutta tämä murhenäytelmä ei ole ainoa tapaus. Idän suurten kaupunkien sanomalehdet ilmoittavat samanlaisia nuorten tekoja vuosisataisesta esi-isien palvonnasta huolimatta. Se kuvastaa kasvavaa kunnioituksen puutetta vanhempia kohtaan.

Katsaus Kiinan mantereelle ilmaisee, että sen jälkeen kun kommunismi nousi valtaan, esi-isien palvonta tukahdutettiin. Mutta kommunistit eivät edistäneet kunnioitusta ja arvostusta elossa olevia vanhempia kohtaan. Nuorille opetettiin sen sijaan: ”Rakastakaa maatanne – älkää isäänne ja äitiänne.”

Tämä iskulause tukahdutti vanhempien arvostamisen. Seuraus? Niin, mitä tapahtui manner-Kiinan äskeisessä kulttuurivallankumouksessa? Nuoriso ryhtyi täydelliseen laittomuuteen ja väkivaltaan eikä monia lasten vanhempiakaan säästetty. Ymmärtäen, miten paha tämä oli, kommunistinen Kiina kannattaa nykyään uutta iskulausetta yrittääkseen palauttaa jonkin verran kunnioitusta vanhempia kohtaan. Uusi iskulause sanoo: ”Rakasta isääsi, rakasta äitiäsi – mutta rakasta varsinkin maatasi.”

Eikö tämä osoita inhimillisten filosofioiden ja perimätietojen heikkoutta? Hyvin monet niistä eivät kestä ajan koetusta, ja niiden havaitaan olevan puutteellisia.

KUMPI ON TODELLA PAREMPI?

Buddhalaiset, kungfutselaiset, šintolaiset ja lukemattomat muut, jotka eivät tunnusta mitään erityistä uskoa, palvovat kuolleita esi-isiään tavalla tai toisella. Kodissa on perhealttari. Useimmat alttarit on maalattu kirkkaan punaisiksi ja perheen nimi on kirjoitettu kullalla jommallekummalle puolelle. Suitsutusruo’ot palavat jatkuvasti alttarin edessä. Ruokaa asetetaan usein alttarin eteen. Rukouksia lauletaan perheenjäsenten kumartuessa alttarin edessä.

Kiinalaiset vanhemmat ovat monissa osissa maailmaa sukupolvien ajan opettaneet lapsiaan kunnioittamaan kuolleita. Siitä lähtien, kun pikkulapset kykenevät kävelemään, heitä opetetaan kumartumaan alttarin edessä palvomaan kuolleita esivanhempiaan. Jos lapsi laiminlyö tämän velvollisuuden, niin häntä kuritetaan nopeasti ja lujasti.

Vanhemmat huolehtivat tämän perhevelvollisuuden juurruttamisesta lähtemättömästi lastensa mieleen, koska he uskovat, että heidän kuoltuaan heidän lastensa heille osoittama kunnioitus takaa heille onnen ja rauhan ”toisessa maailmassa”. Uskotaan myös, että jos elävät eivät osoita kunnioitustaan, niin kuolleista esivanhemmista tulee vihamielisiä henkiä ja ne tulevat kiroamaan heitä. Vuosisatojen ajan harjoitetusta esi-isien palvonnasta huolimatta se ei ole tuonut tosi onnea elossa oleville vanhemmille.

Kumpi siis on parempi: esi-isien palvonta vai elossa olevien vanhempien kunnioittaminen ja arvostaminen? Miltä sinusta tuntuu? Haluaisitko mieluummin olla kunnioitettu kuolemasi jälkeen, vai pitäisitkö parempana nauttia lastesi rakkaudellisesta seurasta ja kunnioituksesta eläessäsi?

RAAMATUN TAPA PAREMPI TAPA

Jonkin aikaa sitten eräs kiinalainen äiti joutui tällaisten kysymysten eteen. Hän oli valittanut, että yksi hänen pojistaan ei ollut toisten kaltainen, koska hän ei yhtynyt perheen palvontamenoihin. Hän ajatteli, että tämä poika ei osoittaisi hänelle kunnioitusta hänen kuoltuaan. Poika osoitti kuitenkin arvostusta vanhempiaan kohtaan.

Tälle kiinalaiselle äidille osoitettiin, että hänen poikansa oli ostanut vanhemmilleen huoneiston, missä he voivat asua. Hän antoi myös heille kuukausiavustuksen palkastaan, niin ettei heidän tarvinnut tehdä työtä vanhalla iällään. Poika teki näin siitä huolimatta, että hänellä oli vaimo ja kaksi omaa lasta elätettävänä. Näin ollen äitiä autettiin näkemään, että häntä arvostettiin hänen eläessään.

Miksi tämän vaimon poika on erilainen? Miksi hän hyvin rakkaudellisella ja käytännöllisellä tavalla pitää huolta vanhemmistaan heidän eläessään? Siksi, että tämä nuori mies uskoo siihen, mitä hän oppi vanhimmista pyhistä kirjoituksista, Pyhästä Raamatusta, ja toimii sen mukaan.

Tämä Kirja kannustaa arvostamaan elossa olevia vanhempia. Se sanoo: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit.” – 5. Moos. 5:16; Ef. 6:1, 2.

Eikö Raamatun tapa ole todellisuudessa parempi tapa? Etkö haluaisi mieluummin saada osaksesi lastesi rakkautta ja kunnioitusta nyt ollessasi elossa? Niin, eikö mielestäsi olisi parempi, että he osoittavat arvostusta sinulle nyt, kuin että vain saisit tyydytyksen tietoisuudesta, että he kuolemasi jälkeen tekisivät jonkin kumarruksen tai eleen perhealttarin edessä?

Tämä nuori mies ei opeta lapsiaan kumartamaan perhealttaria. Hänen kodissaan ei edes ole sellaista alttaria. Hän noudattaa päinvastoin Raamatun tervettä neuvoa ja kasvattaa jatkuvasti lapsiaan ”Herran kurissa ja nuhteessa”. (Ef. 6:4) Heitä opetetaan tottelemaan, kunnioittamaan ja arvostamaan vanhempiaan näiden eläessä, sen sijaan että he kunnioittaisivat heitä vasta kun he ovat kuolleet. Vanhemmilla, jotka juurruttavat nämä erinomaiset periaatteet lastensa mieleen, ei ole mitään kaduttavaa. He saavat palkinnoksi kiinteästi yhteen liittyneen perheen, jossa jokainen jäsen edistää toisten onnea ja hyvinvointia.

Jos sinä siis uskot esi-isien palvontaan ja huomaat lastesi tutkivan Raamattua, niin sinun ei tarvitse surra. Sinun lapsesi tulevat arvostamaan sinua enemmän, ja he ovat parempia, kunnioittavampia ja rakastavampia lapsia.

MIKSI PELÄTÄ KUOLLEITA ESIVANHEMPIA?

Oletko sinä esi-isien palvontaan uskova? Jos olet, niin miksi uskot siihen? Voivatko kuolleet esivanhemmat todella haistaa palavan suitsutuksen? Voivatko kuolleet esivanhemmat todella nauttia ruokaa ja hyötyä siitä? Voivatko kuolleet esivanhemmat todellisuudessa vahingoittaa elävää ihmistä? Yksi syy, minkä tähden saatat uskoa esi-isien palvontaan, on ajatus että kuoleman jälkeen on ”toinen elämä”. Mutta onko tällaista ”toista elämää”?

Ei Pyhän Raamatun mukaan.

Yli neljäsataa vuotta ennen Kungfutsea ja Buddhaa Raamatun kirjoittajat todistivat, että kun ihminen kuolee, niin hän ei mene ”toiseen elämään”. Jumalan hengen vaikutuksesta sanoi Israelin kuningas Daavid: ”Kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?” (Ps. 6:6) Eräs toinen psalminkirjoittaja kuvaili sattuvasti, mitä ihmiselle tapahtuu kuollessa, kun hän sanoi: ”Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” (Ps. 146:4) Näille sanoille antavat lisäpainoa kuningas Salomon sanat, kun hän kirjoitti: ”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.” – Saarn. 9:5.

Nämä muinaiset Raamatun kirjoitukset ovat kestäneet totuudellisuuskokeen. Se, mitä ne ovat sanoneet kuolleitten tilasta, on yhä totta nykyään. Tiedemiehet ja lääkärit eivät ole löytäneet mitään todisteita sellaisesta, että ihmisestä jäisi jokin tietoinen, elävä osa eloon ruumiin kuollessa.

Sellaista ajatusta, että kuoleman jälkeen on ”toinen elämä”, ei opeteta Raamatussa. Kuolleet esivanhemmat eivät sen tähden voi vahingoittaa eivätkä kirota ketään, koska he nukkuvat, ovat tiedottomia eivätkä elossa ”toisessa maailmassa”.

Jos olet nuori ja vanhempasi uskovat esi-isien palvontaan, niin saatat huomata, että he eivät ole hyvillään, kun alat tutkia Raamattua. Miten voit auttaa heitä? Selitä Raamatun osoittavan, että kuolleet nukkuvat eivätkä ole tietoisessa tilassa ”toisessa maailmassa”. Selitä myös, että se, mitä sinä opit, tekee sinusta paremman pojan tai tyttären. Auta heitä näkemään, että on toivottavampaa olla rakastettu ja kunnioitettu eläessä kuin pelkästään kunnioitettu uskonnollisin menoin kuoleman jälkeen. Auta heitä todellakin näkemään, että Raamattu kannustaa sinua arvostamaan vanhempiasi enemmän heidän eläessään.

TULEVAISUUS KUOLLEILLE ESIVANHEMMILLE

Mutta miten on niiden laita, jotka ovat menettäneet vanhempansa kuolemaan ja toivovat nyt, että olisivat arvostaneet vanhempiaan enemmän silloin kun he olivat elossa? Hekin voivat elättää toivoa Raamatun mukaan. Sillä nuo samat pyhät kirjoitukset, jotka sanovat totuuden niistä, jotka ovat kuolleet, ilmaisevat myös toivon kuolleille, toivon, että he pääsevät jälleen elämään.

Muinaiset uskolliset miehet pitivät suuressa arvossa tällaista toivoa. Profeetta Jesaja vakuutti israelilaistovereilleen: ”Sinun kuolleesi virkoavat eloon.” (Jes. 26:19) Ja ihmisen Luoja itse vakuutti profeetalleen Danielille, että hänet palautettaisiin elämään sen jälkeen kun hän on kuollut ja levännyt haudassa. – Dan. 12:13.

Mutta ennen kuin kuolleitten ylösnousemus tapahtuu, täytyy tämän maan päällä tapahtua suuri muutos. Jumalan päätös on pyyhkäistä tämä kiertotähti puhtaaksi kaikista niistä, jotka turmelevat kauniin maapallomme. (Ilm. 11:18) Se aika on nyt hyvin lähellä.

Sitten Jumala saattaa aikataulunsa mukaan kuolleet takaisin elämään Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Ja silloin toteutuvat Joh. 5:28, 29:ssä olevat Raamatun sanat: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.”

Miten suurenmoinen siunaus se onkaan! Kuvittele iloa saada elää rakkaitten omaistesi kanssa paratiisimaassa!

Miksi kuluttaisit siis kallista aikaa kuolleitten kunnioittamiseen ja lastesi opettamiseen tekemään samalla tavalla? Kuinka paljon palkitsevampaa onkaan käyttää se aika tosi Jumalan Jehovan palvomiseen! Hän yksin voi tuoda meidän rakkaat omaisemme pois kuolemasta. Silloin on sekä vanhemmilla että heidän jälkeläisillään tilaisuus osoittaa rakkautta ja arvostusta toisilleen läpi ikuisuuden, iankaikkisesti.

[Kuva s. 29]

Idässä miljoonat ihmiset palvovat kuolleita esivanhempiaan, mutta ne, jotka tutkivat Raamattua, oppivat jotain parempaa