Voiko vankien yhteiskuntaan sopeuttaminen onnistua?

”TUNNEN itseni täysin vapaaksi! Olen vapaa siitä pimeydestä, jossa aikaisemmin olin.”

”Elämäni jokainen päivä on onnellinen!”

Näin esitti ajatuksensa kaksi Iwahigin rangaistussiirtolan asukkia Filippiineillä. Molemmat oli tuomittu syyllisiksi murhaan, ja he ovat viettäneet monta vuotta vankilassa. Mutta he ovat löytäneet jotakin sellaista, mikä on tuottanut heille enemmän iloa kuin mikään, mitä he ovat omistaneet aikaisempina vapauden vuosinaan.

IWAHIGIN VANKILA

Iwahigin vankila ja rangaistussiirtola – kuten sen koko nimi kuuluu – on erilainen kuin monet muut vankilat. Se sijaitsee Palawanin saarella, lounaaseen Kiinanmerelle ulottuvalla pitkällä saarella Filippiinien saaristossa. Vankilan alue käsittää 38 600 hehtaaria, ja sinne voidaan sijoittaa noin 5 000 vankia. Heistä käytetään kuitenkin nimitystä colonos (siirtolassa asuvat) mieluummin kuin nimeä vangit.

Suurimmassa osassa vankila-aluetta ei ole korkeita muureja eikä kaltereita. Siellä ei ole aseellisia vartijoita, ja monet asukit kulkevat varsin vapaasti. Joillakuilla ei ole vanginpukua. Useimmat asuvat asuntoloissa ja työskentelevät siirtolan viljelyksillä, jotka tuottavat pääasiassa riisiä, maissia, kopraa, puutavaraa, rottinkia ja jonkin verran bambua.

Siirtolan asukit saavat joka kuukausi pienen summan käteistä rahaa, jota he voivat kartuttaa esimerkiksi valmistamalla ja myymällä käsitöitä. Muutamien, jotka ovat osoittautuneet luotettaviksi ja pystyvät elättämään perheensä, sallitaan tuoda ne asumaan siirtolaan. Tällaiset perheet asuvat kaksikerroksisissa asunnoissa; niille annetaan tarpeelliset elintarvikkeet ilmaiseksi, ja ne voivat kasvattaa kasveja tai pitää karjaa auttaakseen kustannusten suorittamisessa.

Kuria pidetään yllä, mutta siirtolan asukeille suodaan suurempi vapaus, kun he osoittautuvat luotettaviksi. Jotkut jopa auttavat siirtolan hoitamisessa. Lisäksi siellä annetaan valmennusta erilaisiin ammatteihin ja lukutaidottomia opetetaan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Vapaa-ajan harrastuksista ovat sallittuja muun muassa uiminen, erilaiset kilpaurheilulajit, musiikkiohjelmat ja retket luontoon, kun taas sunnuntaisin on lupa pitää uskonnollisia kokouksia.

Iwahig on jo vuosien ajan ollut hedelmällistä maaperää Jehovan todistajien opetuslastentekemistyölle. Mutta miten tällainen Jehovan todistajien toiminta sai alkunsa?

SAARNAAMISTYÖ IWAHIGISSA

Monet ovat vuosien mittaan olleet mukana tässä toiminnassa, ja Domingo Obispo oli ensimmäisten joukossa.a Hän kärsi pitkää rangaistustuomiota Muntinlupan vankilassa lähellä Manilaa ja alkoi käydä tuossa vankilassa pidetyissä kokouksissa, joita johti paikallinen Jehovan todistajien vanhin. Lopulta hän hyväksyi sen, mitä hän oppi Raamatusta, ja hänestä tuli todistaja. Kun hänet sitten siirrettiin Iwahigiin, hän kertoi oppimastaan toisille.

Sitten oli mies, joka oli ollut Jehovan todistaja, mutta oli erotettu seurakunnastaan huonon käytöksen vuoksi. Hän suoritti hyvin vakavan rikoksen ja joutui vankilaan. Vankilassa hän alkoi katua vanhan ajan kuninkaan Manassen tavoin. (2. Aikak. 33:10–13) Kun tämä mies lopulta siirrettiin Iwahigiin, hän otti yhteyden läheisen Puerto Princesan seurakunnan vanhimpiin, ja he voivat todeta, että hänen katumuksensa oli aito. Siksi hänet hyväksyttiin takaisin Jehovan todistajaksi, ja hän alkoi saarnata siirtolassa.

Vielä oli mies, joka oli karannut Iwahigista. Hän meni erääseen Palawanilla sijaitsevaan kaupunkiin ja alkoi elää kaupunkilaisten tavoin. Eräs Jehovan todistaja saarnasi hänelle, ja karannut vanki uskoi kuulemansa. Sitten hänen omatuntonsa alkoi vaivata häntä, ja niin hän keskusteli asiasta erään seurakunnan vanhimman kanssa. Mitä hänen pitäisi tehdä?

Kristitty vanhin antoi hänelle neuvoja, jotka perustuivat Roomalaiskirjeen 13. luvun ensimmäisessä jakeessa oleviin apostoli Paavalin sanoihin. Hänelle osoitettiin, että tosi kristityn velvollisuus oli maksaa takaisin keisarille keisarille kuuluva. Niinpä hän eräiden kristittyjen ystäviensä saattamana meni takaisin siirtolaan ja antoi itsensä ilmi. Nyt hän on luottamusvanki ja hänet on määrätty toisten asukkien opettajaksi. Hän käyttää tätä tehtävää tilaisuutena levittää tosi kristillisyyden sanomaa.

Useimmat niistä, jotka ovat nyt tulossa Jehovan todistajiksi Iwahigissa, on tavoitettu suoraan siirtolassa suoritetun saarnaamistyön avulla. Yhdelle näistä miehistä ojennettiin traktaatti Tässäkö koko elämä? Hän yllättyi todetessaan Jehovan todistajien toimivan vankilassa ja suostui raamatuntutkisteluun, jossa käytettiin tutkisteluopasta Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Mies toimi oppimansa mukaan ja muutti vähitellen elämänsä niin, että hän oli kelvollinen kristilliselle kasteelle.

Varsinainen talosta taloon (tai makuusalista makuusaliin) saarnaaminen on siirtolassa kiellettyä. Mutta kahdesti viikossa kaikki kokoontuvat yhteen tilaisuuteen, jossa tarkastetaan, ettei ketään puutu. Tätä tilaisuutta todistajat käyttävät toisille asukeille saarnaamiseen. Heille pidetään raamatuntutkisteluja puitten alla tai aukiolla olevassa katetussa katsomossa.

Sunnuntaisin myös Puerto Princesan seurakunnan kristittyjen vanhinten sallitaan johtaa raamatuntutkistelua vankilassa, ja siinä käytetään tutkisteluoppaana Vartiotorni-lehteä. Kiinnostuneita kutsutaan tilaisuuteen mukaan. Aikaisemmin nämä kokoukset pidettiin vankilan kirjastossa, mutta arvostuksesta Jehovan todistajien suorittamaa työtä kohtaan vankilan johto on nyt rakennuttanut suuren valtakunnansalin siirtolan kustannuksella.

Viime aikoina viranomaiset ovat sallineet eräitten asukkien käydä vankilan ulkopuolella pidetyissä Jehovan todistajien kierroskonventeissa. Lähiseurakunnan vanhimmat ovat ottaneet vastuun näistä henkilöistä, ja asukkien mukana on vain yksi aseeton vartija. He ovat siviilivaatteissa ja ilman käsirautoja. Kaikissa kolmesta viimeksi pidetystä kierroskonventista on joitakuita näistä miehistä kastettu. Vuoden 1977 toukokuussa kaksi kahdestatoista läsnä olleesta kastettiin. Toiset konventeissa olevat todistajat iloitsevat aina saadessaan olla näiden Iwahigista tulleitten kristittyjen veljiensä seurassa.

MENESTYKSELLISTÄ YHTEISKUNTAAN SOPEUTTAMISTA

Jehovan todistajien toiminta on johtanut joidenkuiden paatuneiden rikollisten täydelliseen parannuksentekoon. Vaikka ihmiset usein palaavat rikolliseen elämäänsä päästyään pois vankilasta, monet näistä ovat tehneet täydellisen muutoksen. Heidät on ”pesty puhtaiksi”, niin kuin apostoli Paavali sanoi. – 1. Kor. 6:11.

Parannuksenteon pysyvyys ilmenee erään miehen kokemuksesta, miehen joka kärsittyään viidentoista vuoden rangaistuksen murhasta syytettynä vapautettiin ja josta tuli tienraivaaja, joksi Jehovan todistajat kutsuvat kokoajansaarnaajia. Osa vapaaksi päässeistä on edistynyt niin, että heistä on tullut kunnioitettuja vanhimpia kristilliseen seurakuntaan, jonka yhteydessä he ovat.

Iwahigin rangaistussiirtolan päämääränä on nimenomaan ”parannus” pikemminkin kuin ”rangaistus”. Siksi vankilan johtohenkilöt ovat ilahtuneita muutoksista, joita he näkevät niissä asukeissa, joista on tullut Jehovan todistajia. Yksi valvontatehtävissä oleva huudahtikin: ”Olisivatpa kaikki asukit täällä Jehovan todistajia!”

Siirtolan virkaatekevä turvallisuusvirkailija sanoi: ”Haluaisin tämän uskonnon saavan paljon käännynnäisiä täällä, koska olen huomannut, että sillä hetkellä, kun heistä tulee Jehovan todistajia, näen paljon hyvää heidän tavoissaan ja ominaisuuksissaan.

”Esimerkiksi teikäläinen, Sanchez, oli pahin rettelöitsijä täällä – juoppo, kova tupakoitsija ja täynnä paheita. Hän kävi hermoilleni. Miten hän sai rohkeuden muuttua, sitä en tiedä. Tiedän vain, että hänestä tuli Jehovan todistaja, ja hän muuttui!”

MIKSI MUUTOS?

Mikä saa murhaajat, raiskaajat, tuhopolttajat ja salamurhaajat muuttumaan hyvää elämää viettäviksi kristityiksi? Miesten itsensä kertoman mukaan Jumalan sanan uudistava voima ja jumalisten ihmisten hyvä seura. Yksi sanoi, että häntä viehätti Raamatun lupaus ikuisesta elämästä ja siitä, että Jumala pyyhkisi pois kaikki kyyneleet kärsivien ihmisten silmistä sekä poistaisi sairauden ja kuoleman. (Joh. 5:24; Ilm. 21:4) Nämä lupaukset vetosivat hänen sydämeensä, koska hän oli nähnyt elämän huonon puolen.

Eräs toinen sanoi, että niiden asukkien keskuudessa vallitseva aito kristillinen veljellinen rakkaus, jotka olivat tulleet Jehovan todistajiksi, viehätti häntä. Nyt hän sanoo, että hän haluaa pyrkiä olemaan ”Jehova Jumalan hyvä palvelija”.

Toiset sanoivat, että kun he olivat Jehovan todistajien yhteydessä, niin silloin heitä ensimmäisen kerran koko heidän elämänsä aikana kohdeltiin kunnon ihmisinä. Tämän rakkauden todellisuus ilmeni hetkenä, jona yksi asukeista oli määrä vapauttaa. Hän sanoi, että ”hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä”, koska hänen täytyi erota rakkaista kristityistä veljistään.

Vankilassakin siis Raamatun voima parantaa sydämiä ja muuttaa ihmisiä ilmenee dramaattisesti. Kun miehet, jotka ovat olleet vangittuina aikaisemman väärintekonsa johdosta, pääsevät Jumalan sanan valoon, he kokevat sen todellisen vapauden, jonka Jeesus lupasi sanoessaan: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (Joh. 8:32) He ovat kiitollisia Jumalansa Jehovan rakkaudellisesta huomaavaisuudesta, kun hän on suonut heidän löytää tosi vapauden ja pysyvän elämään sopeutumisen vankilassa ollessaankin. Luet varmaan mielelläsi seuraavaksi kokemuksen, jonka yksi näistä miehistä kertoo.

[Alaviitteet]