Kiina ja kristillisyys

KIINASSA käy tuhansia turisteja – arviolta kymmenentuhatta tänä vuonna. The Wall Street Journal -lehdessä olleessa turisteille tarkoitetussa kirjoituksessa sanotaan: ”Siellä on tilavia huoneita, mukavia junia, kodikkaan täysinäisiä lentokoneita, . . . erinomaista teetä ja erittäin kohteliaita ja ystävällisiä ihmisiä.” Entä sitten uskonto ja varsinkin kristillisyys?

Uskonto ei ole suosiossa – paitsi ”punainen uskonto”. Kristillisyyttä esiintyy nykyään tuskin nimeksikään. Uutistoimisto AP:n viime vuoden heinäkuun 31. päivänä Pekingistä lähettämässä uutisessa sanotaan: ”Useimmat kirkot on muutettu käytettäviksi muihin tarkoituksiin, kuten kouluiksi, autotalleiksi tai varastohuoneiksi. Pekingissä on kaksi kristillistä kirkkoa, joita nykyään pääasiassa käyttävät vierasmaalaiset asukkaat ja turistit. Toinen on roomalaiskatolinen ja toinen protestanttinen.”

Miksi siellä esiintyy niin vähän kiinnostusta Jeesusta ja hänen opetuksiaan kohtaan? Kommunismi on tietenkin tukahduttanut sellaisen uskonnon Kiinassa. Mutta asiaan liittyy muutakin. Kirkot ovat esittäneet väärin Kristuksen opetuksia, kuten New York Times -lehti totesi 15. tammikuuta 1979: ”Kuva länsimaisesta lähetyssaarnaajasta on samastettu länsimaiden politiikkaan, koska ensimmäiset presbyteriaanien, metodistien ja roomalaiskatolilaisten lähetyssaarnaajat muuttivat maahan 1800-luvun loppupuolella.”

Monet lähetyssaarnaajat näyttävät siis olleen pikemminkin edustamiensa valtioitten kuin Jumalan valtakunnan kannattajia. Erään aikaisemmin julkaistun New York Times -lehden uutisen mukaan kansainvälinen teologinen konferenssi valitti: ”On valitettavaa, että kristinusko länsimaiden virallisena uskontona on saatettu puolustamaan eri tavoin imperialismia, feodalismia, kolonialismia ja porvarillista kapitalismia.”

Kesäkuussa 1947 Kiinaan saapui kuitenkin kaksi kristittyä lähetystyöntekijää, jotka olivat tyystin erilaisia kuin kristikunnan lähetyssaarnaajat. He olivat Harold King ja Stanley Jones, jotka olivat juuri käyneet Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin kahdeksannen kurssin. He liittyivät Šanghaissa olevaan pieneen Jehovan todistajien ryhmään ja ryhtyivät heidän kanssaan saarnaamaan Jumalan valtakuntaa talosta taloon.

Aikanaan Stanley Jones tapasi talostataloon-käynneillään perheenemännän nimeltä Nancy Yuen. Vaikkei Nancyn aviomies ollutkaan kiinnostunut Raamatusta, hän itse oli ja hän näki heti paikalla eron kristikunnan ja Jehovan todistajien Raamattuun perustuvan opetuksen välillä. Hänestä itsestään tuli pian erittäin toimelias todistaja. Hän edistyi nopeasti, ja ennen pitkää hän saarnasi kiinan kielellä hyvin innokkaasti talosta taloon ja johti raamatuntutkisteluja.

1950-luvun alkupuolella Šanghaissa kävi kokouksissa 175 henkeä, vaikka Jehovan todistajien toiminnalle oli asetettu rajoituksia. Vuonna 1956 viranomaiset pidättivät Nancy Yuenin. Kun King ja Jones tiedustelivat, mitä hänelle kuului, he saivat torjuvan vastauksen: ”Tämä on kiinalaisten asia. Huolehtikaa te omista asioistanne.” Kaksi vuotta myöhemmin King ja Jones itse pidätettiin, ja King joutui olemaan viisi vuotta ja Jones seitsemän vuotta Kiinan vankiloissa, ennen kuin heidät vapautettiin ja karkotettiin maasta.

Mutta miten sitten kävi Nancy Yuenin? Uskomme, että toteat seuraavan kertomuksen hänen kokemuksistaan erittäin kiinnostavaksi.