Syvempää näkemystä uutisiin

Yhden käynnin pelastus

● Arvostellessaan kahta viime aikoina ilmestynyttä evankelista Billy Grahamin elämäkertaa ”New York Review of Books” esittää joitakin huomioita hänen evankelioimistyylistään ”kerran pelastettu, aina pelastettu”: ”Nykyinen evankeliumin levittäminen on mahdollisimman pitkälle uskon harrastamista ilman tekoja. Graham on kehittänyt huippuunsa käsityksen maailmanlaajuisesta seurakunnasta, ts. ei lainkaan seurakuntaa. Hän on saanut vapauden tarpeesta tehdä yksityiskäyntejä, kerätä vanhojen vaatteiden laatikoita kirkon pohjakerrokseen, toimittaa vihkimisiä, haudata kuolleita . . . Ei ainoastaan hän ole saanut vapautta, sillä ei myöskään pelastetuilta, jos he niin haluavat, vaadita tekoja niin kuin ei muiltakaan yhdyskunnassa. He ovat pelastuspaketteineen kuin potilaat, jotka käyvät vain kerran klinikalla ja jotka sen perusteella merkitään parantuneitten luetteloihin. Sitoutuminen ei vaadi käymään messussa tai kulkemaan ovikelloja soittamassa, myymään ’Vartiotornia’, kieltäytymään verensiirroista ja sotapalveluksesta.” – 16. 8. 1979, s. 4.

Todistusaineisto osoittaa, että Grahamin pinnallisella suhtautumisella pelastukseen on tuskin pysyvää vaikutusta useimpien niiden ihmisten elämään, jotka hän ”pelastaa”. Epäilemättä tämä johtuu siitä, että he etsivät pikaparannusta, jota Graham ”myy” niin hyvin, ennemmin kuin Raamatun selvän julistuksen huomioon ottamista: ”Uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” – Jaak. 2:17, 26, KR.

”Pyhimys” vai vakoilija?

● Tri Tom Dooleytä, miestä joka oli suuressa suosiossa Kaakkois-Aasian viidakoissa suorittamansa sairaalatyön takia 1950-luvun loppupuolella, tutkitaan parhaillaan roomalaiskatoliseksi ”pyhimykseksi” julistamista varten. Mutta saadut asiakirjat (U.S. Freedom of Information Actin kautta) paljastavat, että Dooley työskenteli Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun (CIA:n) hyväksi tänä aikana. ”Hänen piti antaa tietoja joukkojen siirroista, saapuneista ampumatarvikkeista, ihmisten asenteista”, selittää Maynard Kegler, pappi joka kannattaa Dooleyn julistamista ”pyhimykseksi” ja lisää: ”Tämä ei tule vaikuttamaan lainkaan haitallisesti hänen pyhimykseksi pääsyn perusteeseensa.”

Kuitenkin lehden ”Notre Dame Magazine” kirjoittaja Jim Winters, joka kirjoitti CIA:n havainnoista, sanoo, että Dooley ”harjoitti erittäin poliittista lääketieteen muotoa” ja ylisti ”kapitalismin riemuja” tuhansille. ”Hän ei antanut ainoastaan pillereitä, hän ’harjoitti vähän suhdetoimintaa Amerikan hyväksi’”, mainitsee Winters. ”Jos hän olisi pysynyt erossa politiikasta . . . hän saattaisi olla vielä nytkin sankari. Mutta hän halusi politisoida kirjansa, puheensa, lääkkeensä.”

Ilmaisevatko tällaiset teot sellaisen ihmisen käytöstä, jota raamatullisessa mielessä aivan oikein sanotaan ”pyhimykseksi”? Todennäköisesti eivät sen valossa, mitä Jeesus sanoi apostoleistaan ja opetuslapsistaan, jotka olivat pyhimyksiä eli ”pyhiä” tosi merkityksessä: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” Voisitko kuvitella kenenkään heistä ’harjoittaneen vähän suhdetoimintaa’ Rooman valtakunnan hyväksi? – Joh. 17:16, KR.

1187 uskontoa!

● Äskettäin julkaistu teos ”Encyclopedia of American Religions” luettelee tyrmistyttävän määrän uskontoja, 1 187 ”pääuskontokuntaa” Yhdysvalloissa. Metodistipappi J. Gordon Melton käytti viisitoista vuotta Amerikan uskontoja koskevan käsikirjansa tutkimustyöhön ja suoritti satoja haastatteluja saadakseen tosiasiat selville. Ennen hänen ’ensyklopediansa’ ilmestymistä laajin luettelo lienee ollut ”Profiles in Belief”, johon sisältyi 735 Pohjois-Amerikan uskontoa.

Tällainen eri ihmisten ajatuksiin perustuvien uskonlahkojen lisääntyminen on odotettavissakin, koska apostoli Paavali ennusti niistä, jotka tunnustavat kristillisyyttä: ”On oleva ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta, vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan.” – 2. Tim. 4:3.

Jo ensimmäisellä vuosisadalla oli niitä, jotka sanoivat: ”Minä kuulun Paavalille”, ”mutta minä Apollokselle”, ”mutta minä Keefaalle”, ”mutta minä Kristukselle”. Kuitenkin Paavali julisti, ettei ’keskuudessanne pitäisi olla jakaumia’, ja selitti, että sellaiset olisivat tunnusomaisia ”lihallisille”, joille annettiin juotavaksi Jumalan sanan ”maitoa” eikä vahvaa hengellistä ravintoa, joka olisi ollut tarpeellista, jotta he olisivat muodostaneet ”hengellisten” yksimielisen joukon. – 1. Kor. 1:10–12; 3:1–4.