Syvempää näkemystä uutisiin
Jumala ja keisari
Nigeriassa ilmestyvän Daily Times -lehden kolumnisti Andy Akporugo sanoi artikkelissaan: ”Kun Herra Kristus itse sanoi: ’Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on’, hän ei ole voinut tarkoittaa, että Jehovan todistajien pitäisi ottaa se kirjaimellisesti.” (Matteus 22:21, KR) Tämän kolumnistin mielestä Jehovan todistajat menevät ilmeisesti liian pitkälle asettaessaan Jumalan etusijalle, kun Jumalan ja keisarin vaatimukset ovat ristiriidassa keskenään. Perustelussaan kolumnisti Akporugo vetosi 1200-luvun filosofiin Tuomas Akvinolaiseen, joka yhdisti Aristoteleen epäkristilliset opetukset kristillisiin oppeihin. Kolumnisti viittasi lisäksi pakanafilosofi Platonin sekä muhamettilaisen filosofin Ibn Kajldunin ajatuksiin. Mutta pitäisikö pakanafilosofien mielipiteitten olla perustana sille, mitä Jeesuksen ymmärretään tarkoittaneen?
Jeesuksen sanat täytyy ymmärtää hänen lausuntojensa valossa, joiden mukaan hänen Valtakuntansa ja seuraajansa ’eivät ole osa tästä maailmasta’ (Johannes 17:16; 18:36), ja kristittyjen tulisi etsiä ”ensin Jumalan valtakuntaa”. (Matteus 6:33) Näin ollen Jehovan todistajat aivan oikein ’tottelevat Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä’. – Apostolien teot 5:29.
Järkyttyneitä katolilaisia
Eräs roomalaiskatolinen uskonnon professori kommentoi äskettäin sitä, että paavi myönsi audienssin Palestiinan vapautusjärjestön (PLO:n) puheenjohtajalle Jasser Arafatille. Harry James Cargas kirjoitti Los Angeles Times -lehdessä: ”Monet meistä, jotka pidämme itseämme katolilaisina, olemme syvästi pettyneitä sen johdosta, että Paavi Johannes Paavali II myönsi audienssin terroristille, jonka johdolla lapsia on murhattu kouluissaan vain sen vuoksi, että he ovat juutalaisia. – – Ehkä tämä ei olekaan niin kovin yllättävää. Kun kirkon Jerusalemissa toimivien melkiittikristittyjen johtaja arkkipiispa Hilarion Capucci tuomittiin 12 vuodeksi israelilaiseen vankilaan ammusten ja aseiden salakuljetuksesta Israelin hallintoa vastustaville arabeille, Vatikaani järjesti hänen vapauttamisensa. Sopimuksen mukaan Capuccin tuli pidättyä poliittisesta toiminnasta, mutta hän ei ole ainoastaan esiintynyt julkisesti syleillen Arafatia, vaan hän on lisäksi ollut läsnä Syyriassa ja Libanonissa pidetyissä Palestiinan vapautusjärjestön kokouksissa ja matkustellut ympäri Italiaa järjestäen kampanjoita PLO:n puolesta. Vatikaani ei ilmeisestikään ole nuhdellut häntä.”
Professori Cargas jatkoi: ”Täytyyhän meidän katolilaisten tunnustaa sekin häpeä, minkä ristiretket, inkvisitio, gettojen muodostuminen ja juutalaisvainot aiheuttivat. Lisäksi voidaan tietenkin mainita Paavi Pius Xll:n vaikeneminen silloin, kun maailman juutalaisväestöä Hitlerin politiikan mukaisesti parhaillaan hävitettiin kristittyjen asuttamassa Euroopassa.”
Miten sellaiseen vääryyteen, johon uskonnot ovat syyllistyneet, tulee suhtautua? Jeesus Kristus julisti: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät. – – hyvä puu ei voi kantaa pahaa hedelmää.” – Matteus 7:15–20.
Asiantuntijoiden on vaikea hyväksyä sitä
Saksassa ilmestyvä juutalainen sanomalehti Allgemeine Jüdische Wochenzeitung haastatteli äskettäin professori J. T. Raddayta, joka teki tietokoneen avulla ”kielitieteellisen tutkimuksen Raamatun teksteistä”. Jotkut Raamatun tutkijat ovat jo pitkään kieltäneet sen, että Mooses olisi yksin kirjoittanut Pentateukin. Tietokoneanalyysi kuitenkin paljasti, että 1. Mooseksen kirja ”on mitä todennäköisimmin yhden henkilön kirjoittama”. Todennäköisyys oli tietokoneen mukaan 82 prosenttia. ”Onko 82 prosenttia paljon vai vähän?” kysyi professori Radday. Vastaukseksi hän sanoi sen todennäköisyyden, että Mooses olisi kirjoittanut Pentateukin, olevan ”suunnattoman suuren” verrattuna toisten kirjailijoitten teosten samantapaisista analyyseistä saatuihin tuloksiin.
Toisaalta hän sanoi: ”Asiantuntijoitten on ollut valitettavasti hyvin vaikea hyväksyä sitä. He ovat vastustaneet tuota käsitystä eikä ihme: ihmisen on vaikea luopua teoriasta, joka on hänelle sekä läheinen että sellainen, jonka hän tuntee omakseen, johon hän on tottunut ja jota hän on itse opettanut vuosikymmenien ajan.” Tällainen asenne auttaa meitä ymmärtämään, miksi apostoli Paavali julisti: ”Ei ole kutsuttu monta lihan mukaan viisasta – – vaan Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on tyhmää, saattaakseen viisaat häpeään.” Nöyrät ihmiset korjaavat halukkaasti ajatteluaan, vaikka toiset saattavatkin pitää heitä typerinä. – 1. Korinttolaisille 1:26, 27.