Syvempää näkemystä uutisiin
Riittääkö kaikille ruokaa?
Voiko maa tuottaa riittävästi elintarvikkeita nykyisen väestönsä ravitsemiseksi? Se voi ravita nykyisen ja monta miljoonaa henkeä suuremmankin väestön, vastaa Jack Cahill Toronto Star -lehteen kirjoittamassaan erikoisartikkelissa. Hän kirjoittaa: ”Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO:n) mukaan maapallolla kasvatetaan jo tällä hetkellä niin paljon viljaa, että jokainen ihminen maan päällä voisi saada 12 600 joulea (3 000 kaloria) päivässä, mikä ylittää Pohjois-Amerikan keskimääräisen kulutuksen ja on noin 50 prosenttia hyväksyttävää vähimmäistasoa ylempänä.” Cahill selittää, että tulevaisuudessa voi olla saatavana riittävästi elintarvikkeita jopa nykyiseen verrattuna kaksinkertaisen maailmanväestön tarpeiden tyydyttämiseen.
Planeettamme miljoonia nälkää näkeviä ihmisiä ajattelevien mielestä tämä voi kuulostaa oudolta. Mutta kirjoitus korostaa sitä, että ”ongelmana ei ole elintarvikepula vaan nälkä, ja se johtuu köyhyydestä, politiikasta, talousjärjestelmästä ja jakelun epäoikeudenmukaisuudesta”. Järjestöt ymmärtävät, ettei pelkkä elintarvikkeitten antaminen ratkaise lopullisesti ongelmaa. Apua tarvitaan ”siinä, että ihmiset voivat oppia hankkimaan itse elintarvikkeita itselleen”.
Mikä järjestö voi korvata poliitikot, valvoa elintarvikkeiden jakelua ja opettaa ihmisjoukkoja? Ainoastaan Jumalan valtakunta. Psalmi 146:7 mainitsee joitakin Jumalan hallitusvallan aikaansaamista siunauksista kuvaillessaan ihmisen Luojan olevan se, ”joka hankkii oikeuden sorretuille, joka antaa leivän nälkäisille”.
Kurin arvo
Jotkut ovat pitäneet sitä, että Jehovan todistajat erottavat väärintekijät keskuudestaan, liian jyrkkänä toimenpiteenä. St. Petersburgissa Floridassa Yhdysvalloissa ilmestyvä Times-lehti painoi aihetta koskevan artikkelin ja julkaisi sen jälkeen erään lukijan vastauksen niille, joiden ”mielestä todistajien menettelytavat ovat ehkä hiukan ankaria”. Lukija myöntää: ”Minut erotettiin tänä vuonna [huhtikuussa 1981]. – – Tein tietoisesti sellaista, minkä Raamattu tuomitsi ja mikä rikkoi myös lakia. Valehtelin näiden asioiden suhteen enkä osoittanut katuvaa henkeä.”
Lukija korosti Jehovan todistajista seuraavaa: ”Jotkut erotetaan siksi, että he eivät noudata Jumalan korkeita mittapuita, jotka on selvästi esitetty hänen ’Sanassaan’. Se on heidän oma vikansa.” Hän myöntää tämän pitäneen paikkansa omassa tapauksessaan. ”Jos muut järjestöt olisivat yhtä ’tiukkoja’ kuin he, tässä maailmassa olisi paljon vähemmän itsekkäitä lainrikkojia ja niin ollen paljon vähemmän tuskaa ja ongelmia.”
Harvalla uskonnollisella järjestöllä on kuitenkaan rohkeutta toimia katumattomia väärintekijöitä kohtaan niin kuin Raamattu käskee: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” (1. Korinttolaisille 5:13) Tällainen toimenpide puhdistaa Jumalan nimelle aiheutetun häpeän, suojelee seurakunnan jäsenten hyvää seuraa ja toivon mukaan saa väärintekijän korjaamaan tapansa. Ja sen sijaan että ”Kristuksen rakkaus” ottaisi tunteellisesti sellaisen henkilön huomaansa, kuten jotkut väittävät, Jeesus itse käski, että katumaton ihminen tulisi ’erottaa’. – Matteus 18:15–17, Elävä uutinen.
Toisaalta lujuus osoittautuu hyödylliseksi, kuten edellä mainittu tapaus ilmaisee. Tämä henkilö katui, ja hänet on jälleen hyväksytty yhdeksi Jehovan todistajista.
”Aivojen hakkaaminen”
Ammattinyrkkeilijöiden äskeiset kuolemantapaukset, jotka ovat aiheutuneet heidän kehässä aivan laillisesti saamistaan iskuista, asettavat tämän urheilulajin monien mielestä hyvin kyseenalaiseksi. (Vuonna 1982 Yhdysvalloissa kuoli viisi nyrkkeilijää kehässä saamiinsa vammoihin.) New York times -lehti toteaa pääkirjoituksessaan ”Aivojen hakkaaminen ei ole urheilua” seuraavaa: ”Jotkut katselevat nyrkkeilyä nähdäkseen taitoa, toiset vain nähdäkseen verta. Paljon pahempia kuin veri ovat näkymättömät vammat. Verkkokalvoja siirtyy paikaltaan, munuaisia ruhjoutuu, ja toistuvan moukaroinnin aivokuorelle aiheuttama vahinko kohdistuu kasautuvana aivojen korkeampiin toimintoihin ja aiheuttaa muistinmenetystä ja laahaavaa käyntiä, jotka ovat ominaisia kroonisesta aivovauriosta kärsivälle nyrkkeilijälle. Voiko mikään sivistynyt yhteiskunta puolustaa järkevästi mielihyvää, jota se voi saada sellaisesta urheilusta?”
Mikä vielä tärkeämpää, voiko ”urheilu, jonka peittelemätön tavoite on vahingoittaa vastustajaa”, kuten pääkirjoitus mainitsee, sopia yhteen kristillisten periaatteiden kanssa? Raamattu kehottaa: ”’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Rakkaus ei aikaansaa lähimmäiselle pahaa.” – Roomalaisille 13:9, 10.