Iloinen tapahtuma kahdesta syystä
MAALISKUUN 3. päivä 1985 oli kahdesta syystä iloinen tapahtuma varsinkin Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 78. kurssin 42 oppilaalle. Sen lisäksi että se oli iloinen päättäjäispäivä, iloittiin myös siitä, että Gileadin päättäjäiset pidettiin ensimmäistä kertaa uudessa Brooklynin konventtisalissa, joka oli vihitty käyttöön vain päivää aikaisemmin.
Kello 10.00:een mennessä 2 400-paikkainen sali oli ääriään myöten täynnä yleisöä, johon kuului kurssinsa päättävät oppilaat sekä heidän perheensä ja ystävänsä, ja pitkästä aikaa Gileadin päättäjäisissä oli läsnä koko Brooklynin Beetel-perhe. Jännitys täytti ilman. Huomautukset veljien kauniisti uudistamasta salista hallitsivat keskustelua. Oli ilmeistä, ettei kukaan pidätellyt iloaan ja kiitollisuuttaan, jota heidän sydämensä oli tulvillaan.
Täsmälleen kello 10.00 päivän puheenjohtaja Theodore Jaracz avasi kokouksen. Hän sai myrskyisät suosionosoitukset huomauttaessaan vain: ”Eikö olekin suurenmoista olla täällä?” Näin sanoessaan hän epäilemättä ilmaisi kaikkien tunteet.
Päivän puhujien mielessä tuntui olevan onnellisuuden teema. Hallintoelimen jäsen George Gangas puhui aiheesta ”Miten voi nauttia onnellisuudesta lähetyskentällä”. Hän kertoi kurssin päättäville oppilaille, että samoin kuin Jehova käytti menneisyydessä enkeleitä, hän ”käyttää nyt teitä vapauttamaan ihmisiä Saatanan vankeuden kahleista”. Kuvittele minkä onnellisuuden se tuo heille! Daniel Sydlik neuvoi sitten oppilaita ”ottamaan mukaansa läheisen ystävän” heidän lähtiessään ulkomaiseen määräpaikkaansa. Raamattu on tuo ystävä. Hän sanoi, että he voivat luottaa siihen ahdingon hetkellä. Se on niin voimakas, että vain yksi sen lause tai sana on toisinaan riittävä auttamaan jotakuta. Hän kehotti oppilaita lukemaan ja kuuntelemaan sitä päivittäin ja auttamaan toisia tekemään samoin.
Beetel-komitean jäsen Robert Wallen käsitteli laajemmin onnellisuuden teemaa ja kehotti oppilaita säilyttämään asenteen: ”Tässä minä olen! Lähetä minut!” Palveluskomitean jäsen Joel Adams sanoi luokalle, että ”nauttiaksemme onnellisuudesta täysin määrin meidän täytyy tehdä uskollisesti Jumalan tahto. Nämä kaksi asiaa ovat erottamattomat.”
Oppilaat saivat jäähyväisiksi myös neuvoja kahdelta opettajaltaan. Ulysses Glass muistutti heitä siitä, ”ettei lähetystyöntekijän elämä tule olemaan pelkkää auringonpaistetta”. Kerrottuaan Eliaa ja Elisaa koskevista profeetallisista tapahtumista hän kehotti heitä jäljittelemään nykyajan Elisa-luokkaa ja työskentelemään uskollisesti loppuun asti. Jack Redford yllätti kaikki sanomalla: ”Tapasin viime vuonna miehen, joka ei ollut tehnyt yhtään virhettä 4 000 vuoteen.” Hän tarkoitti museossa olevaa egyptiläistä muumiota. Asian ydin oli tietenkin siinä, että ainoastaan kuolleet eivät tee virheitä. Mutta joutuessamme vastakkain virheittemme kanssa toimimmeko kuten Saul, joka yritti puolustella erehdyksiään, vai kuten Daavid, joka auliisti tunnusti omansa? Todellakin ajatuksia herättäviä kysymyksiä!
Aamun viimeinen puhuja oli Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin rehtori F. W. Franz. Hän kutsui Gilead-koulun perustamista ”suurenmoiseksi uskon esimerkiksi” ja kertoi, kuinka koulu on auttanut sen käyneitä ottamaan johdon Valtakunnan hyvän uutisen julistamistyössä maailman kaikissa osissa. 78. kurssin 42 oppilaalla oli nyt etu lähteä 14 maahan auttamaan tämän tärkeän työn tekemisessä.
Oppilaiden saatua diplominsa yksi oppilaista, Gordon Grant, astui esiin ja luki luokan kiitoskirjeen. ”Tulimme tänne puutteenalaisina miehinä ja naisina, vaikkemme sitä silloin käsittäneet”, hän sanoi. ”Tänään, ainoastaan viiden kuukauden kuluttua, lähdemme rikkaina ja kylläisinä.” He olivat päättäneet panna valmennuksensa ja hengelliset rikkautensa hyvään käyttöön uusilla määräalueillaan.
Iltapäiväohjelma alkoi lyhennetyllä Vartiotornin tutkistelulla, jota johti painokomitean jäsen Calvin Chyke ja johon oppilaat osallistuivat. Sen jälkeen oppilaat esittivät eloisan, kokemuksia ja musiikkiesityksiä sisältävän ohjelman, joka toi esiin sen, mitä he olivat oppineet vain tarkkailemalla Beetel-perhettä ja muita sekä seurustelemalla heidän kanssaan. Lopuksi he esittivät liikuttavan raamatullisen näytelmän, joka perustui Joosefin ja hänen veljiensä vaiheikkaaseen kertomukseen. Monien silmät kostuivat kyynelistä.
Puheenjohtajan päättäessä päivän kokouksen, jokainen läsnäolija oli koko sydämestään samaa mieltä siitä, että tilaisuus oli ollut suurenmoinen. Se oli todellakin ollut hengellisesti hyviä asioita täynnä oleva päivä – iloinen tapahtuma kahdesta syystä!