Rauhan ja turvallisuuden toivo
”Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous julisti yksimielisesti vuoden 1986 kansainväliseksi rauhanvuodeksi. Juhlallinen julistus annetaan 24. lokakuuta 1985, Yhdistyneiden Kansakuntien 40. vuosipäivänä.”
MITÄ sinä ajattelet tästä Yhdistyneiden Kansakuntien virallisesta lausunnosta? Saako se sinut suhtautumaan luottavaisemmin tulevaisuuteen? Monet sanovat, että kaikkea, millä on edes pieninkin mahdollisuus saada aikaan rauha, kannattaa kokeilla, vaikkapa ”kansainvälistä rauhanvuotta”.
Tällainen ”rauhanvuosi” on toki sopusoinnussa Yhdistyneiden Kansakuntien perustajajäsenten päämäärien kanssa. Yhdysvaltain presidentti julisti vuonna 1944: ”Me olemme päättäneet – – järjestää rauhaa rakastavat valtiot niin, että ne pystyvät toiveiden ykseyden, tahdon ykseyden ja voiman ykseyden avulla varmistamaan, ettei enää mikään hyökkäystä tai valloitusta suunnitteleva osapuoli pääse edes alkuun. Siksi me olemme heti sodan alusta lähtien rinnan sotasuunnitelmiemme kanssa alkaneet laskea perustusta yleisjärjestölle, jonka tehtävänä on rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen.”
Monet kannattivat noita ihanteita. ”Jotta Yhdistyneet Kansakunnat yleensä saattoi syntyä, suuren ihmisjoukon täytyi uskoa ihmisen kykyyn saada aikaan hyvää ja ajatella, että sen toiveet saattaisivat olla perusteltuja”, sanotaan kirjassa Defeat of an Ideal (Ihanteen sortuminen), jonka on kirjoittanut vuosikymmenen verran Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä työskennellyt Shirley Hazzard.
Vastasyntyneen järjestön peruskirjassa ilmaistaan sen perustajajäsenten toiveet: ”Yhdistyneiden Kansakuntien päämäärät ovat: 1. ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta – – 2. kehittää kansakuntien välillä ystävällisiä suhteita, jotka perustuvat kansojen yhtäläisten oikeuksien ja niiden itsemääräämisoikeuden periaatteen kunnioittamiseen – – 3. aikaansaada kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisiä – – kysymyksiä ratkaistaessa.” Voisiko tällaisissa päämäärissä olla mitään vikaa?
Yhdistyneillä Kansakunnilla oli kieltämättä vaikuttava alku. Se käsitteli tärkeitä maailmanlaajuisia kysymyksiä. Vuonna 1948 hyväksyttiin merkittävä ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Arvokas humanitaarinen työ köyhyyden, nälän, sairauksien ja pakolaisten ahdingon lieventämiseksi pantiin alulle. Laadittiin kansainvälisiä normeja, esimerkiksi turvallisuusvaatimukset laivoille ja lentokoneille, määräykset joillekin alueille matkustavilta vaadittavista terveystodistuksista ja yhtenäiset postitariffit sekä jaettiin radiotaajuusalueet.
Yhdistyneet Kansakunnat oli tiiviisti mukana sovittelemassa Intian ja Pakistanin välistä kiistaa vuosina 1947–1949. Se jopa näytti sotilaallisen voimansa, kun sotilaat marssivat sen lipun alla Koreaan vuonna 1950 ja Kongoon (nykyiseen Zaireen) vuonna 1960. YK:lla on yhä rauhanturvajoukkoja Kyproksessa ja Lähi-idässä. Yhdistyneet Kansakunnat on tosiaan kunnostautunut kuluneiden 40 vuoden aikana. Yli 150 maata on osoittanut tunnustavansa sen lähettämällä edustajansa YK:n New Yorkissa East Riverin rannalla sijaitsevaan selvästi erottuvaan päämajaan.
Mutta missä määrin Yhdistyneet Kansakunnat on täyttänyt perustehtävänsä ”ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta”? Ja mikä vaikutus julistetulla ”kansainvälisellä rauhanvuodella” tulee olemaan?