50 vuotta turhauttavia ponnisteluja

”ME YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN KANSAT, VAKAANA TAHTONAMME pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta, joka jo kahdesti nykypolven eläessä on tuottanut ihmiskunnalle sanomatonta kärsimystä, uudelleen vakuuttaa uskovamme ihmisten perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen, miesten ja naisten tasa-arvoon sekä kansakuntien, suurten ja pienten, yhtäläisiin oikeuksiin . . .” (Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan johdanto)

YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN perustamisesta tulee kuluneeksi 50 vuotta 24. lokakuuta 1995. Kaikki tämän järjestön 185 nykyistä jäsenvaltiota ovat sitoutuneet toimimaan tuossa peruskirjassa alun perin esitettyjen periaatteiden ja päämäärien hyväksi: ylläpitämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta; tukahduttamaan maailmanrauhaa uhkaavat hyökkäystoimet; kehittämään kansakuntien välillä ystävällisiä suhteita; suojelemaan kaikkien kansojen perusvapauksia rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta; sekä aikaansaamaan kansainvälistä yhteistyötä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Yhdistyneiden kansakuntien järjestö on ponnistellut merkittävästi 50 vuoden ajan saadakseen aikaan rauhallisen ja turvallisen maailman. Se on kaiketi saattanut estää kolmannen maailmansodan, eivätkä ihmiset ole enää joutuneet ydinpommein aiheutetun joukkotuhon uhreiksi. Yhdistyneet kansakunnat on toimittanut ruokaa ja lääkkeitä miljoonille lapsille. Se on ollut parantamassa monien maiden terveydenhoidon tasoa huolehtimalla muun muassa siitä, että niissä saadaan juomakelpoista vettä ja rokotetaan vaarallisia tauteja vastaan. Miljoonat pakolaiset ovat saaneet humanitaarista apua.

Tunnustukseksi saavutuksistaan Yhdistyneiden kansakuntien järjestö on palkittu Nobelin rauhanpalkinnolla viisi kertaa. Valitettavasti karu totuus kuitenkin on, ettemme vieläkään elä sodattomassa maailmassa.

Rauha ja turvallisuus – saavuttamatta jääneitä päämääriä

50 vuotta jatkuneiden ponnistelujen jälkeen rauha ja turvallisuus ovat yhä saavuttamatta jääneitä päämääriä. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa äskettäin pitämässään puheessa Yhdysvaltain presidentti ilmaisi turhautuneisuutensa sanomalla, että ”tämä vuosisata, joka on ollut tulvillaan toiveita, mahdollisuuksia ja saavutuksia, on myös ollut pohjattoman hävityksen ja epätoivon aikaa”.

Loppuvuodesta 1994 The New York Times -sanomalehdessä huomautettiin: ”Käynnissä on lähes 150 sotaa tai kahakkaa, joissa kuolee tuhansia ihmisiä – useimpien arvioiden mukaan enemmän siviilejä kuin sotilaita – ja joissa sadoistatuhansista tulee pakolaisia.” Yhdistyneiden kansakuntien tiedotustoimisto kertoi, että vuodesta 1945 lähtien yli 20 miljoonaa ihmistä on menettänyt henkensä aseellisissa yhteenotoissa. Yhdistyneiden kansakuntien Yhdysvaltain-suurlähettiläs, Madeleine Albright, totesi, että ”alueelliset selkkaukset ovat nykyään monin tavoin raaempia”. Uutisissa kerrotaan päivittäin ihmisoikeuksien loukkaamisesta ja syrjinnästä. Monet kansat näyttävät pikemminkin vain sietävän toinen toistaan kuin osoittavan ystävällisyyttä toisiaan kohtaan.

Sir David Hannay, Yhdistyneiden kansakuntien Ison-Britannian-suurlähettiläs, myönsi, että ”1980-luvulle saakka Yhdistyneet kansakunnat on ollut kärsimäisillään kunniallisen tappion”. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali valitti, että jäsenvaltiot tuntevat yhä suurempaa välinpitämättömyyttä ja väsymystä rauhanturvaoperaatioita kohtaan. Lopuksi hän sanoi, että monille jäsenvaltioille ”Yhdistyneet kansakunnat ei ole ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä”.

Viestimien vaikutus

Näyttääpä Yhdistyneet kansakunnat olevan miten voimakas tahansa, politiikka ja viestimet ovat usein tehneet tyhjiksi sen ponnistelut. Yhdistyneet kansakunnat on voimaton, jos se ei saa tukea jäseniltään. Monet YK:n jäsenet eivät kuitenkaan tue sitä, jollei tuota tukea hyväksytä yleisesti. Esimerkiksi The Wall Street Journal -sanomalehden mukaan ”kohua herättävä epäonnistuminen Somaliassa ja Bosniassa on saanut monet amerikkalaiset ajattelemaan, että tuo järjestö on paitsi tuhlaileva myös suorastaan vaarallinen”. Tämä yleinen mielipide on puolestaan saanut jotkut amerikkalaiset poliitikot ehdottamaan, että Yhdysvaltain taloudellista tukea Yhdistyneille kansakunnille leikattaisiin.

Uutistoimistot eivät pelkää arvostella ankarasti Yhdistyneitä kansakuntia. YK:n toimintaa eri operaatioissa on kuvailtu avoimesti sellaisin sanoin kuin ”täysin kykenemätön”, ”kömpelö”, ”tehoton” ja ”lamaantunut”. Eräässä sanomalehdessä sanottiin jokin aika sitten, että ”Yhdistyneet kansakunnat on edelleen hidasliikkeinen byrokratia, joka koettaa epätoivoisesti sopeutua reaaliajassa elävään maailmaan” (The Washington Post National Weekly Edition).

Vielä eräässä sanomalehdessä lainattiin pääsihteeri Boutros Boutros-Ghalia, kun hän puhui pettymyksestä, jota hän tuntee Ruandan joukkomurhien vuoksi. Hän sanoi: ”Ei ainoastaan Yhdistyneet kansakunnat ole epäonnistunut, vaan myös kansainvälinen yhteisö on epäonnistunut. Ja se on meidän kaikkien syytä.” Eräässä suositussa television ajankohtaisohjelmassa sanottiin vuonna 1993, että Yhdistyneet kansakunnat ”ei ole pystynyt saamaan kuriin rauhan pahinta uhkaa – ydinaseiden leviämistä”. Tuossa TV:n erikoislähetyksessä sanottiin, että Yhdistyneet kansakunnat ”on ollut vuosikymmeniä enimmäkseen jaarittelua”.

Tämä laajalle levinnyt pettymyksen tunne painaa raskaasti Yhdistyneiden kansakuntien virkailijoiden mieltä ja lisää heidän turhautuneisuuttaan. Tästä turhautuneisuudesta huolimatta monien optimismi näyttää palaavan ja he toivovat, että kaikki voidaan aloittaa jälleen alusta nyt, kun Yhdistyneiden kansakuntien 50. vuosipäivä lähenee. Vaikka suurlähettiläs Albright myönsikin Yhdistyneiden kansakuntien puutteet, hänen sanansa kertoivat siitä, miltä monista tuntuu: ”Meidän täytyy lakata puhumasta siitä, missä olemme olleet, ja meidän täytyy puhua siitä, mihin olemme menossa.”

Mihin maailma tosiaan on menossa? Tuleeko koskaan sodatonta maailmaa? Jos tulee, niin miten Yhdistyneet kansakunnat liittyy siihen? Jos pelkäät Jumalaa, sinun pitäisi lisäksi kysyä, miten Jumala liittyy siihen.

[Tekstiruutu s. 4]

TURHAUTTAVIA PONNISTELUJA

Rauhaa ja turvallisuutta ei voi olla niin kauan kuin on sotaa, köyhyyttä, rikollisuutta ja turmelusta. Yhdistyneet kansakunnat julkaisi äskettäin seuraavat tilastotiedot.

Sodat: ”Vuosina 1989–92 käydyistä 82 aseellisesta selkkauksesta 79 oli maan sisäisiä, monet etnisten ryhmien välisiä kahakoita; 90 prosenttia kuolonuhreista oli siviilejä.” (Yhdistyneiden kansakuntien tiedotustoimisto UNDPI)

Aseet: ”ICRC [Punaisen Ristin kansainvälinen komitea] arvioi, että yli 95 valmistajaa 48 maassa tekee joka vuosi 5–10 miljoonaa jalkaväkimiinaa.” (Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu UNHCR)

”Afrikassa on eri puolilla 18:aa maata noin 30 miljoonaa miinaa.” (UNHCR)

Köyhyys: ”Kautta maailman joka viides ihminen – yhteensä yli miljardi ihmistä – elää köyhyysrajan alapuolella, ja arviolta 13–18 miljoonaa kuolee vuosittain köyhyyteen liittyvien syiden vuoksi.” (UNDPI)

Rikollisuus: ”Viranomaisille ilmoitettujen rikosten määrä on kasvanut kautta maailman keskimäärin viisi prosenttia joka vuosi 1980-luvulta lähtien; yksistään Yhdysvalloissa tehdään vuosittain 35 miljoonaa rikosta.” (UNDPI)

Turmelus: ”Julkinen korruptio yleistyy. Joissakin maissa talouspetosten kulujen arvioidaan olevan kymmenen prosenttia maan vuosittaisesta kotimaisesta bruttokansantuotteesta.” (UNDPI)