Syvempää näkemystä uutisiin
Itsekäs vaikutin
Pian sen jälkeen kun natsijohtaja Adolf Hitler tuli valtaan vuonna 1933, hän teki konkordaatin katolisen kirkon kanssa. Tämä konkordaatti antoi Hitlerille veto-oikeuden saksalaisten piispojen nimityksiin, ja vastineeksi kirkko sai tiettyjä etuja. Mutta kumpi kahdesta osapuolesta hyötyi enemmän? Uusi ranskalais-katolinen tietosanakirja antaa suoran vastauksen tähän kysymykseen.
”Itse paavi Pius XI – – piti ehdottoman välttämättömänä saksalaisen kirkon suojelemisen varmistamista konkordaatin avulla. Siitä neuvoteltiin huhti- ja heinäkuun välisenä aikana 1933. Vaikka tämä konkordaatti muodollisesti suosikin katolista kirkkoa, se oli tosiasiassa menestys Hitlerille, sillä se tunnusti hänen hallintojärjestelmänsä. Lisäksi koska Hitler toistuvasti rikkoi konkordaattia, paavia syytettiin katolilaisten omantunnon tyynnyttämisestä ja piispojen tekemisestä toimintakyvyttömiksi typerän kaupan avulla.”
Nykyään, erityisesti Ranskassa ja Saksassa, katolista kirkkoa arvostellaan avoimesti siitä, että se sovitteli hierarkiassaan natsihallinnon aikana. Tällaisia ongelmia kehittyy, kun kirkon johtajat eivät noudata Jeesuksen Kristuksen sanoja ja esimerkkiä. Hän sanoi tosi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:16) Sellaisten kirkon johtajien tekemien kompromissien avulla on tosin liehakoitu poliittisia aineksia, mutta miten se on vaikuttanut heidän suhteeseensa Jumalaan? Kirjoittaessaan kristityille tovereilleen Jeesuksen opetuslapsi Jaakob varoitti: ”Ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa.” – Jaakob 4:4.
Arpajaisten häviäjät
Voitonmahdollisuus arpajaisissa on yksi 14 miljoonasta. Silti miljoonat pelaavat valtion tukemia arpajais-, lotto- tai veikkauspelejä, kertoo The Globe and Mail, kanadalainen sanomalehti. Tutkimukset osoittavat, ettei arpajaisissa ole mitään muuta vetoavaa kuin päävoiton saaminen. Usein kiinnostavuutta lisää mainonta, joka keskittyy ”palkintoon ja siihen, miten onnetonta olisi, jos kuponki olisikin jätetty ostamatta”. Koska arpajaisten tarkoitus on saada voittoa ja tuottaa vain vähän voittajia, niiden tukijat mainostavat päivittäin ”toivoessaan saavansa säännöllisiä ostajia”.
Onnistuuko se? Kyllä! Selostaessaan American Health -aikakauslehdelle teini-ikäisten lisääntynyttä osallistumista uhkapeleihin tri Durand Jacobs mainitsee arpajaisten olevan muihin uhkapeleihin johdattavia pelejä, ”koska ne ovat halpoja, niihin on helppo osallistua ja niitä pidetään yleisesti hyväksyttävinä”. Hän lisää: ”Arpajaiset ovat se pillipiipari, joka johdattaa nuoret toisenlaisiin vakavampiin uhkapeleihin.” Muuan kanadalainen pakonomaisen uhkapelien pelaamisen asiantuntija sanoo: ”Jokainen, joka yrittää selittää sinulle, etteivät arpajaiset ole uhkapelejä, joko näyttelee tyhmää tai on tyhmä. – – Tuhlaamme satoja miljoonia dollareita arpajaisiin siinä toivossa, että voittaisimme jotakin. Se on uhkapelien pelaamista.”
Arpajaiset lietsovat rakkautta rahaan. Tri Marvin Steinberg, erään Connecticutissa toimivan uhkapelikäyttäytymistä tutkivan työryhmän johtaja, mainitsi, että teini-ikäiset uhkapelien ongelmapelaajat käyttivät pelitottumustensa tukemiseen lounasrahansa, varastettua rahaa sekä jopa myymälöistä varastettua tavaraa. Apostoli Paavalin sanat pitävät tosiaan paikkansa: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat – – lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” – 1. Timoteukselle 6:9, 10.