Mitä kristikunta on kylvänyt Afrikassa

VUONNA 1867 saapui Ranskasta Afrikkaan katolinen Charles Lavigerie, joka oli juuri nimitetty Algerin arkkipiispaksi. Hän sanoi: ”Jumala on valinnut Ranskan tekemään Algeriasta suuren kristillisen kansakunnan kehdon.”

Lavigerien unelma ulottui muuallekin kuin vain Algeriaan. Hän lähetti lähetyssaarnaajia autiomaan poikki päämääränä ”Keski- ja Pohjois-Afrikan yhdistäminen kristikunnan yhteiseen elintapaan”.

Samaan aikaan protestanttien lähetyssaarnaajat olivat jo työssä mantereen länsi-, etelä- ja itäosissa. He kohtasivat rohkeasti monia vaikeuksia, kuten toistuvia malariakohtauksia, joille olivat luonteenomaisia vilunväristykset, hikoilu ja hourailu. Monet heikkenivät nopeasti trooppisten sairauksien vuoksi ja kuolivat kohta saapumisensa jälkeen. Toisia tuli kuitenkin jatkuvasti lisää. ”Ketä tahansa Afrikkaan matkaavaa muistutetaan alituiseen lähetyssaarnaajien sankarillisuudesta”, sanoi Adlai Stevenson. ”He taistelivat keltakuumetta, punatautia ja loisia vastaan, ja – – näin – – heidän hautakiviään kaikkialla Afrikassa.”

Lähetystyön tuottamia hedelmiä

Saavuttuaan Afrikkaan lähetyssaarnaajat saivat selville, että useimmat heimot olivat lukutaidottomia. Ram Desai selittää kirjassaan Christianity in Africa as Seen by Africans: ”Suurin piirtein kahdeksastasadasta [afrikkalaisesta] kielestä vain neljää kirjoitettiin ennen lähetyssaarnaajien tuloa.” Niinpä lähetyssaarnaajat keksivät kirjoitusjärjestelmän näille ainoastaan puhutuille kielille. Sitten he valmistivat oppikirjoja ja ryhtyivät opettamaan ihmisiä lukemaan. Tätä tarkoitusta varten he rakensivat kouluja kaikkialle Afrikkaan.

Lähetyssaarnaajat rakensivat myös sairaaloita. ”Yksikään toinen järjestö ei ole tehnyt yhtä paljon humanitaarista työtä”, myöntää Ram Desai. Lääkärinhoidon lisäksi afrikkalaiset yrittivät saada Euroopasta kulutushyödykkeitä. Jotkut lähetyssaarnaajat perustivat kauppa-asemia, sillä he uskoivat tämän vetävän käännynnäisiä puoleensa. Esimerkiksi sveitsiläinen Baselin lähetysasema perusti kauppakomppanian Ghanaan. He havaitsivat, että kaakaopuut kasvoivat siellä hyvin, ja nykyään Ghana tuottaakin kolmanneksi eniten kaakaota maailmassa.

Yksi kristikunnan lähetyssaarnaajien merkittävä saavutus oli Raamatun kääntäminen. Raamatun sanoman levittämiseen liittyy kuitenkin vakava vastuu. Kristitty apostoli Paavali osoitti tämän kysymällä: ”Sinäkö, joka opetat toista, et – – opeta itseäsi? Sinä, joka saarnaat: ’Älä varasta’, varastatko itse?” Raamatussa muistutetaan siitä, että kristillisyyttä opettavien täytyy itse elää niiden erinomaisten periaatteiden mukaisesti, jotka on esitetty Jumalan sanassa. (Roomalaisille 2:21, 24.)

Miten on kristikunnan lähetystyön laita Afrikassa? Onko se kunnioittanut Raamatun Jumalaa, vai onko se esittänyt kristilliset opetukset väärässä valossa?