Nuoret kysyvät:

Voisiko minusta tulla avioton äiti?

Robin otaksui, että kipu johtui hänen umpilisäkkeestään. Ja kun pistävä kipu yhä jatkui, hän päätti kääntyä lääkärin puoleen. Hänen mieleensä ei juolahtanutkaan, että hänelle suoritettaisiin raskauskoe.

Eikä hän odottanut kokeen osoittavan, että hän oli raskaana.

”Pääni tuntui täysin tyhjältä kuultuani kokeen tuloksen”, Robin muistelee. ”Makasin tutkimuspöydällä, ikään kuin olisin menettänyt järkeni. En kyennyt ajattelemaan, mitä minulle tapahtuisi. En kyennyt ajattelemaan, kuinka kertoisin uutisen äidilleni ja isälleni. Vasta kun olin soittanut poikaystävälleni ja kertonut hänelle olevani raskaana, tajusin mihin tilanteeseen olin joutunut.”

YHDYSVALLOISSA saa vuosittain runsas miljoonaa naimatonta, teini-ikäistä tyttöä kuulla katkeran uutisen: he ovat raskaana. Teenage Pregnancy: The Problem That Hasn’t Gone Away -kirja (Teini-ikäisten raskaudet – ongelma joka ei ole kadonnut) mainitsee: ”Joka vuosi useampi kuin yksi kymmenestä teini-ikäisestä tulee raskaaksi, ja heidän suhteellinen määränsä kasvaa jatkuvasti. Ellei kehityksen suunta muutu, neljä kymmenestä nuoresta naisesta tulee raskaaksi ainakin kerran teini-iässään.”

’Voisiko se tapahtua minullekin?’ nuori tyttö saattaisi sen vuoksi kysyä.

Miksi aviottomia äitejä on yhä enemmän?

Tuntuu käsittämättömältä, että niin monista nuorista tytöistä tulee aviottomia äitejä. Abortteja helpottava lainsäädäntö ja ehkäisyvälineitten esteetön saanti ovat aiheuttaneet melkoisen mullistuksen suhtautumisesta sukupuoliasioihin. ’Lopultakin nuoret voivat olla sukupuoliyhteydessä ilman seurauksia’, monet järkeilevät. Kuitenkin teini-ikäisten raskaudet lisääntyvät hälyttävästi. Mistä se johtuu? Onko olemassa joitakin aviottomille äideille ominaisia piirteitä?

Jotkut ovat teorioineet tällä tavoin. Monet aviottomat äidit ovat esimerkiksi lähtöisin köyhistä perheistä. Tämän johdosta jotkut ajattelevat näillä tytöillä olevan yksinkertaisesti väljemmät moraalimittapuut. Toiset taas ajattelevat syyn olevan äidin ja tyttären huonoissa väleissä – jopa stressissä. Kaikkein järkyttävin on kuitenkin väite, että aviottomat äidit todellisuudessa haluavat tulla raskaaksi. Väitetään, että lastensaanti tyydyttää voimakkaan rakastettuna olemisen tarpeen tai että avioton äiti käyttää raskautta hyväkseen päästäkseen naimisiin.

Robin kuitenkin naurahtaa katkerasti sellaisille käsityksille, sillä vaikka hän ei aikoinaan ollutkaan kristillisen seurakunnan jäsen, hän uskoi – ja uskoo edelleenkin – että esiaviolliset suhteet ovat vääriä. (Tutkimukset osoittavat, että köyhistä perheistä lähtöisin olevilla aviottomilla äideillä on moraalimittapuut – he eivät vain onnistu niiden noudattamisessa.) Lisäksi hänen perhesuhteensa olivat kunnossa, eikä hän yrittänyt käyttää raskautta hyväkseen saadakseen poikaystävänsä menemään naimisiin kanssaan. ”En rakastanut häntä”, hän myöntää. Kuitenkin Robin tuli raskaaksi.

Todellisuudessa harvat teini-ikäiset haluavat tulla tieten tahtoen raskaaksi. Miksi sitten on aviottomia äitejä? Jerome D. Paulker tulee eräässä artikkelissaan siihen tuskallisen ilmeiseen johtopäätökseen, että ”avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ei tuo haikara, eivätkä ne synny toiveesta saada avioton lapsi, vaan ne ovat pikemminkin seurausta sukupuoliyhteydestä.” – Lainaus kirjassa Unplanned Parenthood.

Voitko välttää kylvösi niittämisen?

Aviottomien äitien määrän kasvu siis korostaa sen Apostolien tekojen 15:29:ssä esitetyn Raamatun neuvon viisautta, jonka mukaan meidän tulee ’karttaa haureutta’. Samainen jae sanoo kiintoisasti: ”Jos te pysytte huolellisesti erossa näistä, niin tulette menestymään. Hyvää vointia teille!” Tosin hyvin harvat nuoret noudattavat nykyään tätä hyvää neuvoa. Alan Guttmacher -instituutista kerrotaan: ”Keskimäärin teini-ikäiset aloittavat sukupuolielämän noin 16-vuotiaina. Nuoret, jotka eivät ole olleet esiaviollisissa sukupuolisuhteissa ennen 19. ikävuottaan, ovat poikkeuksia.” Mutta onko siinä mitään väärää, että on ”poikkeus” tai erilainen? Sellainen tyttö, jolla on rohkeutta kieltäytyä esiaviollisista sukupuolisuhteista, ei varmasti joudu kokemaan ei-toivotun raskauden tuottamia tuskia.

Jotkut kuitenkin ajattelevat voivansa välttyä Jumalan moraalilakien rikkomisen seurauksilta. Alan Guttmacher -instituutti esimerkiksi suosittaa ohjelmaa, joka kiinnittäisi huomiota ”realistiseen sukupuolivalistukseen, laajalle ulottuvaan ehkäisy- ja perhesuunnitteluneuvonnan verkostoon, – – laillisten aborttien saatavuuteen”. Mutta onko sallivaisuuden hyväksyminen todella käytännöllistä? Monet nuoret ovat tosin täysin tietämättömiä elämän tosiasioista. Vanhemmat eivät useinkaan keskustele niin intiimeistä asioista lastensa kanssa. Erilaiset sukupuolivalistusohjelmat ovat samaten osoittautuneet riittämättömiksi.

Myöskään tietämättömyys sukupuoliasioista ei ole hyväksi. Frank Furstenberg jr havaitsi merkittävässä tutkimuksessaan, joka käsitti yli 400 raskaana olevaa teini-ikäistä, että ”useimmat huomauttivat kerta toisensa jälkeen haastatteluissa: ’En koskaan kuvitellut, että minulle kävisi niin.”’ Mistä se johtui? Heillä oli paljon vääriä käsityksiä. Koska monilla heistä oli ystäviä, jotka näyttivät nauttivan sukupuolisuhteista ilman mitään seurauksia, niin hekin ajattelivat voivansa tehdä samoin. Furstenberg toteaa myös: ”Melko monet mainitsivat, että he ajattelivat olevan mahdotonta tulla raskaaksi ’ensimmäisellä kerralla’. Toiset taas ajattelivat, että jos he olisivat sukupuoliyhteydessä ’silloin tällöin’, he eivät tulisi raskaaksi – –. Mitä kauemmin he välttyivät tulemasta raskaaksi, sitä todennäköisemmin he riskeerasivat yhä enemmän.”b

Sukupuolivalistus sen enempää kuin syntyvyyden säännöstelykään ei siis estä Jumalan lakien rikkojia ’niittämästä sitä mitä he kylvävät’.

Ehdottoman varmaa ehkäisykeinoa ei ole

On aivan selvää, että nuoret tarvitsevat täsmällistä tietoa lisääntymisestä. Ja on parasta, että he saavat tämän tiedon vanhemmiltaan. Vanhemmista saattaa tuntua vaikealta keskustella sukupuoliasioista lastensa kanssa, mutta useimmat ainakin yrittävät puhua niistä.

Pelkkä tieto ei kuitenkaan estä tyttöä tulemasta aviottomaksi äidiksi, jos hän harrastaa irrallisia sukupuolisuhteita. Robin esimerkiksi tiesi, miten tullaan raskaaksi ja miten se voidaan ehkäistä. Hän ei kuitenkaan käyttänyt mitään ehkäisyä. Miksi? Eräs syy oli se, että hän pelkäsi – kuten monet nuoret pelkäävät – ehkäisytablettien vahingoittavan hänen terveyttään. Lisäksi hän myöntää: ”Jos olisin käyttänyt ehkäisyvälineitä, minun olisi täytynyt tunnustaa itselleni tekeväni väärin. En voinut tehdä siten. Niinpä kieltäydyin ajattelemasta mitä tein ja toivoin, ettei mitään tapahtuisi.”

Tytöt, joilla on esiaviollisia sukupuolisuhteita, tosiaan tuntevat usein omantuntonsa syyttävän heitä? Raamattu osoittaa Roomalaiskirjeen 2:14, 15:ssä, että ei-kristityilläkin voi olla omantunnontuskia, jos he rikkovat Jumalan moraalilakeja. Edellä mainittu Furstenbergin tutkimus osoitti, että ”lähes puolet teini-ikäisistä oli sitä mieltä, että naisen on hyvin tärkeää odottaa avioliittoa, ennen kuin hän aloittaa sukupuolisuhteet – –. Sanojen ja tekojen välillä oli kieltämättä ilmeinen ristiriita. – – He olivat omaksuneet yhdet moraalia koskevat mittapuut, mutta oppineet elämään toisten mittapuiden mukaan.” Tämän tunne-elämän ristiriidan vuoksi ”näiden naisten oli erityisen vaikeaa suhtautua realistisesti sukupuolisen käyttäytymisensä seurauksiin”.

Monet nuoret tosin onnistuvat vaimentamaan omantuntonsa äänet ja käyttävät ehkäisyvälineitä. Mutta antaako niiden käyttö takeet siitä, ettei heistä tule aviottomia äitejä? Kirja Kids Having Kids (Lapsia lapsille) muistuttaa: ”Mikään menetelmä ei ole ehdottoman luotettava. – – Vaikka naimattomat teini-ikäiset käyttäisivätkin jatkuvasti jotakin ehkäisymenetelmää – – niin joka vuosi tulisi silti 500000 tyttöä raskaaksi.” Pat, 16-vuotias avioton äiti, kertoo sitten surullisena mainitussa kirjassa: ”Otin [ehkäisytablettini] säännöllisesti. En todellakaan jättänyt nauttimatta niitä yhtenäkään päivänä.”

’Sinä niität sitä mitä kylvät’

Täten Raamattuun noin 2000 vuotta sitten kirjoitetut sanat ovat osoittautuneet tosiksi: ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7) Raamattu luonnollisestikin tuomitsee vain haureuden – ei aviollista raskautta. Ei-toivottu raskaus voi olla yksi seuraus haureuden harjoittamisesta, ja siten voit joutua epämiellyttävällä tavalla niittämään sitä, mitä olet kylvänyt.

Haureuden harjoittamisesta voi olla paljon tuhoisammatkin seuraukset kuin raskaus. Sen harjoittaminen estää ihmistä saamasta puhdasta, hyväksyttyä asemaa Jumalan edessä. ”Sillä tätä Jumala tahtoo”, sanoo Raamattu, ”että kartatte haureutta.” (1. Tessalonikalaisille 4:3) Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton niidenkään kohdalta, jotka ovat joutuneet moraalittomuuden ansaan. He voivat kääntyä ja tulla Jumalan luo ilmaisten kuningas Daavidin katuvaa asennetta. Hän kirjoitti: ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.” – Psalmit 51:3, 4.

Esiaviollisten sukupuolisuhteiden fyysiset ja hengelliset riskit ovat suuret. Monet saattavat sanoa, että sinä voit kyllä ’välttyä seurauksilta’, mutta älä anna heidän pettää itseäsi.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 16]

’Otin säännöllisesti ehkäisytablettini jättämättä päivääkään väliin.’ – Eräs 16-vuotias avioton äiti.

[Kuva s. 15]

Monet nuoret kieltäytyvät kohtaamasta tekojensa seurauksia