Lukijoiden kysymyksiä
Jos kristitty on sairas tai matkalla eikä siksi voi olla läsnä Kristuksen kuoleman muistojuhlassa, pitäisikö hänen viettää sitä kuukautta myöhemmin?
Muinaisessa Israelissa pääsiäistä vietettiin vuosittain ensimmäisen kuukauden, nisanin (eli abibin), 14. päivänä. Neljännen Mooseksen kirjan 9:10, 11:ssä kerrotaan kuitenkin eräästä erikoisjärjestelystä: ”Puhu israelilaisille näin: Jos joku teistä tai teidän jälkeläisistänne on saastunut kuolleesta tai on kaukana matkalla, viettäköön kuitenkin pääsiäistä Herran kunniaksi; viettäkööt sitä toisen kuukauden [ijjar eli siv] neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä. Happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he syökööt pääsiäislampaan.”
Huomaa, ettei tässä asetettu pääsiäisen vietolle kahta vaihtoehtoista päivää (nisankuun 14. ja sivkuun 14.), joista joku israelilainen tai jokin huonekunta saattoi mukavuussyiden perusteella vapaasti valita jommankumman. Jälkimmäisen kuun pääsiäisateriajärjestelyyn liittyi rajoituksia. Se oli poikkeusjärjestely sellaista israelilaista varten, joka oli nisankuun 14:ntenä palvontamenojen kannalta saastainen tai kaukana siitä paikasta, jossa pääsiäinen tavallisesti vietettiin.
Muistiinmerkintöjen mukaan tähän järjestelyyn on turvauduttu laajassa mitassa vain kerran. Se tapahtui silloin, kun uskollinen kuningas Hiskia uudisti happamattomien leipien juhlan vieton. Koska ei ollut riittävästi aikaa valmistautua pääsiäisen viettoon ensimmäisessä kuussa (papit eivät olleet valmiita eikä kansa ollut kokoontunut), pääsiäinen vietettiin toisen kuun 14. päivänä. (2. Aikakirja 29:17; 30:1–5.)
Tällaisia poikkeuksia lukuun ottamatta juutalaiset viettivät pääsiäistä Jumalan määräämänä päivänä (2. Mooseksen kirja 12:17–20, 41, 42; 3. Mooseksen kirja 23:5). Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät suhtautuneet tähän päivämäärään kevyesti vaan viettivät pääsiäistä Lain vaatimusten mukaan. Luukas kertoo: ”Tuli sitten happamattomien leipien päivä, jona pääsiäisuhri täytyi uhrata, ja hän [Jeesus] lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: ’Menkää ja valmistakaa meille pääsiäisateria syötäväksi.’” (Luukas 22:7, 8.)
Tuossa tilaisuudessa Jeesus asetti vuosijuhlan, jonka kristityt tuntevat Herran illallisena. Sitä, miten tärkeää kristittyjen on olla läsnä tässä juhlassa ei voida korostaa liikaa. Tämä on Jehovan todistajille vuoden merkittävin tapahtuma. Syy käy ilmi Jeesuksen sanoista: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luukas 22:19.) Jokaisen Jehovan todistajan tulee siksi jo kuukausia etukäteen varata tämä päivä tätä juhlaa varten. Herran illallinen vietetään kullakin paikkakunnalla tiistaina 6. huhtikuuta 1993 auringonlaskun jälkeen.
Voi syntyä sellainen harvinainen tilanne, että kristitty estyy vastoin suunnitelmiaan olemasta läsnä jonkin odottamattoman asian, esimerkiksi sairauden tai matkustusvaikeuksien, vuoksi. Miten sellaisessa tilanteessa tulee toimia?
Juhlan aikana tarjoillaan happamatonta leipää ja punaviiniä, ja ne, jotka on voideltu Jumalan pyhällä hengellä ja valittu elämään taivaassa, osallistuvat niiden nauttimiseen (Matteus 26:26–29; Luukas 22:28–30). Jos joku, joka on nauttinut niitä joka vuosi, on tänä vuonna vuoteenomana kotonaan tai sairaalassa, paikallisen seurakunnan vanhimmat järjestävät niin, että yksi heistä vie leipää ja viiniä hänelle, käsittelee sopivia aiheeseen liittyviä raamatunkohtia ja tarjoilee hänelle vertauskuvat. Jos voideltu kristitty on poissa omasta seurakunnastaan, hänen tulee tehdä suunnitelmia voidakseen osallistua tähän tilaisuuteen sen seurakunnan yhteydessä, jonka alueella hän tuohon aikaan on.
Kun edellä oleva otetaan huomioon, olisi hyvin poikkeuksellista, että voidellun kristityn täytyisi viettää Herran illallista 30 päivää (yhtä kuukautta) myöhemmin 4. Mooseksen kirjan 9:10, 11:ssä olevan käskyn ja 2. Aikakirjan 30:1–3, 15:ssä esitetyn esimerkin mukaisesti.
Jeesuksen ”muiden lampaitten” luokkaan kuuluvia, joilla on toivo elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, ei käsketä nauttimaan leipää ja viiniä. (Johannes 10:16.) Heidän on tärkeää olla läsnä tässä vuosijuhlassa, mutta he eivät nauti vertauskuvia. Jos siis joku heistä on sairaana tai matkalla eikä ole siksi minkään seurakunnan kokouksessa tuona iltana, hän voi yksikseen lukea sopivia raamatunkohtia (muun muassa kertomuksen siitä, kuinka Jeesus pani alulle tämän juhlan vieton) ja rukoilla Jehovan siunausta tälle maailmanlaajuiselle tapahtumalle. Tällaisessa tapauksessa ei ole kuitenkaan mitään tarvetta järjestää kokousta tai erityistä raamatullista puhetta kuukautta myöhemmin.