Sopiva äänenvoimakkuus

JOS puhuja puhuu liian hiljaa, osa kuulijoista voi torkahtaa. Jos julistaja puhuu liian hennolla äänellä kenttäpalveluksessa, hän ei ehkä pysty pitämään yllä puhuteltavan kiinnostusta. Ja ellei kokouksissa anneta vastauksia riittävän kuuluvalla äänellä, muut läsnäolijat eivät saa tarvitsemaansa rohkaisua (Hepr. 10:24, 25). Toisaalta jos puhuja korottaa äänensä väärään aikaan, kuulijat voivat tuntea olonsa epämukavaksi, vieläpä vaivautuneeksi (Sananl. 27:14).

Ota huomioon kuulijat. Keille sinun on määrä puhua? Yhdelle ihmiselle, perheelle, pienelle ryhmälle kenttäpalveluskokouksessa, koko seurakunnalle vai suurelle konventtiyleisölle? On selvää, että äänenvoimakkuutta täytyy vaihdella tilanteen mukaan.

Jumalan palvelijat ovat puhuneet monesti suurille ihmisjoukoille. Jerusalemin temppelin vihkiäisissä Salomon päivinä ei ollut käytettävissä äänilaitteita. Siksi Salomo seisoi korokkeella ja siunasi kansan ”kuuluvalla äänellä”. (1. Kun. 8:55; 2. Aik. 6:13.) Satoja vuosia myöhemmin, sen jälkeen kun pyhä henki oli vuodatettu vuoden 33 helluntaina, joukko ihmisiä – osa kiinnostuneita, toiset pilkallisia – kokoontui pienen kristittyjen ryhmän ympärille Jerusalemissa. Pietari osoitti käytännöllistä viisautta siten, että hän ”nousi seisomaan – – ja korotti äänensä”. (Apt. 2:14.) Läsnäolijoille annettiin voimakas todistus.

Mistä tietää, onko äänenvoimakkuus tilanteeseen sopiva? Parhaita mittareita ovat yleisön reaktiot. Jos huomaat jonkun pinnistelevän kuullakseen, sinun täytyy puhua kovempaa.

Puhummepa yhdelle ihmiselle tai ryhmälle, on viisasta ottaa huomioon, kenelle tai keille puhumme. Jos jollakulla on vaikeuksia kuulla, joudumme ehkä puhumaan kovemmin. Jos toisaalta kuulijat tuntuvat reagoivan hieman hitaammin vain siksi, että ovat iäkkäitä, huutaminen tuskin parantaa asiaa. Se saattaisi jopa vaikuttaa tylyltä. Joissakin kulttuureissa liian suuri äänenvoimakkuus tulkitaan siten, että puhuja on vihainen tai kärsimätön.

Ota huomioon häiritsevät äänet. Kenttäpalveluksessa sopivan äänenvoimakkuuden sanelevat tietenkin olosuhteet. On ehkä kilpailtava liikenteen melun, lasten hälinän, koirien haukunnan, äänekkään musiikin tai pauhaavan television kanssa. Toisaalta jos asunnot ovat lähellä toisiaan, ovenavaajat saattaisivat kiusaantua, jos puhuisimme niin kovaa, että se kiinnittäisi naapurien huomion.

Kun veljet pitävät puheita kokouksissa tai konventeissa, heidänkin täytyy usein sopeutua monenlaisiin tilanteisiin. On aivan eri asia puhua ulkona kuin salissa, jossa on hyvä akustiikka. Latinalaisessa Amerikassa kaksi lähetystyöntekijää piti kerran yhdessä esitelmän erään kiinnostuneen ihmisen talon sisäpihalla samaan aikaan kun läheiseltä aukiolta ammuttiin ilotulitusraketteja ja lähistöllä kiekui herkeämättä kukko!

Joskus kesken puheen saattaa tapahtua jotain, jonka vuoksi joutuu pitämään tauon tai korottamaan ääntään. Jos esimerkiksi rakennuksessa on peltikatto, äkillinen sadekuuro voi aiheuttaa niin kovan metelin, että yleisön on miltei mahdoton kuulla puhujaa. Myös itkevän lapsen tai myöhästyneen aiheuttama häiriö on varmasti haaste. Opettele ottamaan häiriötekijät huomioon siten, että yleisö saa täyden hyödyn esittämästäsi aineistosta.

Jos käytettävissä on äänilaitteet, niistä on tietenkin apua, mutta sekään ei poista tarvetta korottaa ääntä tilanteen niin vaatiessa. Joissakin osissa maailmaa sattuu usein sähkökatkoja, ja puhujat joutuvat jatkamaan puhettaan ilman mikrofonin apua.

Ota huomioon aineisto. Myös käsiteltävä aineisto vaikuttaa siihen, millainen äänenvoimakkuus puheeseen sopii. Jos aihe vaatii voimaa, älä laimenna esitystä puhumalla liian pehmeästi. Esimerkiksi Raamattua luettaessa tuomiojulistukset tulisi lukea voimakkaammalla äänellä kuin rakkauden ilmaisemista koskevat neuvot. Mukauta äänenvoimakkuutesi aineistoon, mutta varo, ettet kiinnitä huomiota itseesi.

Ota huomioon tavoitteesi. Jos haluat kannustaa kuulijoita innokkaaseen toimintaan, sinun on ehkä puhuttava tavallista voimakkaammin. Jos taas haluat muuttaa heidän ajattelutapaansa, älä herätä heissä torjuvaa reaktiota puhumalla liian kovaa. Jos tarkoitus on lohduttaa kuulijoita, on yleensä parempi puhua lempeämmällä äänellä.

Äänenvoimakkuuden tehokas käyttö. Äänen korottaminen auttaa usein silloin, kun yrittää saada jonkun muihin asioihin uppoutuneen ihmisen huomion puoleensa. Vanhemmat tietävät tämän, joten he korottavat ääntään kutsuessaan ulkona leikkiviä lapsiaan sisälle. Voimakkaampaa ääntä saatetaan tarvita myös silloin, kun puheenjohtaja ilmoittaa kokouksen tai konventin alkamisesta. Kenttäpalveluksessa julistajat voivat esittää tervehdyksen tavallista kuuluvammin ihmisille, jotka ovat ulkotöissä.

Senkin jälkeen kun on saanut jonkun huomion osakseen, on tärkeää jatkaa riittävän kuuluvalla äänellä. Hyvin vaimea puhe voi antaa sellaisen vaikutelman, että puhuja on kehnosti valmistautunut tai hän ei ole vakuuttunut asiastaan.

Silloin kun annetaan jokin käsky, äänen korottaminen voi saada ihmiset toimimaan (Apt. 14:9, 10). Samoin käskyn huutaminen saattaa estää onnettomuuden. Filippissä eräs vanginvartija oli riistää hengen itseltään luullessaan, että hänen vankinsa olivat paenneet. ”Paavali huusi suurella äänellä sanoen: ’Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me olemme kaikki täällä!’” Näin vältettiin itsemurha. Sitten Paavali ja Silas todistivat vartijalle ja hänen huonekunnalleen, jotka kaikki ottivat totuuden vastaan. (Apt. 16:27–33.)

Miten edistyä äänenvoimakkuuden säätelyssä? Joidenkuiden täytyy ponnistella tavallista enemmän oppiakseen puhumaan sopivalla äänenvoimakkuudella. Syynä saattaa olla hento ääni. Näkemällä hieman vaivaa on kuitenkin mahdollista edistyä, vaikka ääni pysyisikin pehmeänä. Kiinnitä huomiota hengitykseen ja ryhtiin. Opettele istumaan ja seisomaan suorassa. Vedä hartiat taakse ja hengitä syvään. Vedä ilmaa myös keuhkojen alaosaan. Säätelemällä tätä ilmamäärää puhumisen aikana pystyt hallitsemaan äänesi voimakkuutta.

Joillakuilla on toisenlainen ongelma: he puhuvat liian kovaa. Ehkä se johtuu siitä, että he ovat työskennelleet ulkona tai meluisassa paikassa. Toiset ovat ehkä kasvaneet ympäristössä, jossa kaikki ovat huutaneet toisilleen ja keskeytykset ovat olleet yleisiä. Siksi heistä tuntuu, että ainoa tapa saada suunvuoro on puhua kovempaa kuin muut. Oppiessaan vähitellen noudattamaan Raamatun neuvoa pukeutua ”sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, nöyrämielisyyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen”, he muuttavat keskustelussa käyttämänsä äänen voimakkuutta (Kol. 3:12).

Hyvä valmistautuminen, säännöllisen kenttäpalveluksen tuoma kokemus ja Jehovan rukoileminen auttavat sinua puhumaan sopivalla äänenvoimakkuudella. Puhutpa suurelle yleisölle lavalta tai yksittäisille ihmisille kenttäpalveluksessa, keskity siihen, miten toiset voivat hyötyä siitä, mitä he kuulevat sinun puhuvan (Sananl. 18:21).