Puna-antilooppi joka pääsi karkuun
Herätkää!-lehden Etelä-Afrikan-kirjeenvaihtajalta
PIENI afrikkalainen puna-antilooppi antaa aivan vaistomaisesti erinomaisen esimerkin hygieniasta. Professori John Skinner selittää kirjassa South African Animals in the Wild: ”Puna-antiloopeille on tunnusomaista se, että ennen ulostamista tai virtsaamista ne ensin puhdistavat etujaloillaan tietyn paikan sitä varten ja sen jälkeen huolellisesti peittävät jätöksensä kuopimalla maata tuon paikan päälle.” Tämä pikku otus tekee jopa enemmän kuin sen, mitä israelilaissotilaille annettu laki määräsi (5. Mooseksen kirja 5:1; 23:13, 14). Se peittää virtsansakin.
Puna-antiloopin tarkka hygienia on sopusoinnussa sen viehkeän ulkonäön kanssa. ”Mielestäni puna-antilooppi on aina ollut Afrikan antiloopeista mitä ihastuttavin ja rakastettavin”, kirjoitti Laurens van der Post. Kirjassaan The Heart of the Hunter van der Post kuvailee, mitä tapahtui, kun hän yritti ampua puna-antiloopin ruoaksi nälkiintyneille bušmanneille Kalaharin autiomaassa Afrikassa. Tutkimusmatkailija kertoi: ”Sen herkät korvat osoittivat minuun päin, ja se katseli minua suuret violetinväriset silmät ymmyrkäisinä, ei lainkaan pelosta vaan vain ihmetyksestä, nähdessään näin kummallisen näyn ensi kertaa elämässään täällä kaukana savannilla. – – Ammuin nopeasti laukauksen ennen kuin se ehti pelästyä ja ennen kuin sen hellyttävä olemus ehti heikentää päätöstäni. En olisi uskonut voivani ampua ohi noin lyhyen matkan päästä, mutta niin vain kävi. Laukaus sai tuon pikku antiloopin vain ravistamaan voimakkaasti herkkää päätään päästäkseen eroon painavan aseeni piipusta tulleen kovaäänisen laukauksen synnyttämästä korviahuumaavasta metelistä.”
Muutaman lisälaukauksen jälkeen tuo pikku olento päätteli, että ihmisseura oli vaarallista, ja pinkaisi pakoon. Van der Postin nälkäiset bušmanniystävät olivat ihastuksissaan, vaikka he jäivätkin ilman kaipaamaansa ateriaa. Tämä johtuu siitä, että bušmannit kunnioittavat suuresti puna-antiloopin elintapoja, ja tämäkin yksilö toimi aivan heidän odottamallaan tavalla. ”Tuona kuumana päivänä”, lisää van der Post, ”mieleeni palautui lukemattomia kertoja kuva tuosta lempeästä pikku antiloopista, joka seisoi hievahtamatta paikallaan keskellä aseeni laukausten huumaavaa melua.”