Aseellisen kapinan kasvava uhka
”EDESSÄMME olevana vuosikymmenenä kohtaamamme pääasiallinen vaara saattaa olla sisällissota, ei sota kansakuntien välillä.”
Nämä varoituksen sanat lausui Englannin pääministeri Edward Heath vuoden 1970 lopulla. Hän osoitti ne Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle.
Kuinka yleiseksi aseellinen kapina on tullut? Aikakauslehti Time sanoi: ”Terroristitoiminta on maailmanlaajuista, ja suurimman osan siitä aiheuttavat uudenlaiset poliittisen sodankäynnin historian henkilöt: kaupunkisissit.”
Aseelliseen kapinaan osallistuneiden lukumäärä on missä tahansa maassa tavallisesti pieni, kenties joitakin satoja tai joitakin tuhansia. Mutta oikean painostuskohdan löytäessään he voivat vaikuttaa koko kansakuntaan. Lisäksi historia osoittaa, että monissa tapauksissa ainoastaan kourallinen ihmisiä on kukistanut hallituksia ja muuttanut historian kulun. Bolševismin Venäjälle vuonna 1917 tuonut Leninin ryhmä oli varsin pieni.
Nykypäivän vallankumouksellisten poliittiset aatteet saattavat vaihdella hyvin suuresti – ’äärivasemmistosta’ ’äärioikeistoon’, mutta useimmat ovat poliittiselta suuntaukseltaan ’vasemmistolaisia’. Yleensä heidän yhteisenä uskomuksenaan on, että hallitus, jonka alaisia he ovat, on kykenemätön toteuttamaan sellaista muutosta kuin he haluavat. Ääriryhmät ajattelevat, että ’vakiintunut järjestelmä’, hallitsevat viranomaiset, voidaan kaataa vain aseiden voimalla. Niiden pyrkimyksenä on siksi tuhota se, mikä niistä tuntuu mahdottomalta uudistaa.
Pohjois-Amerikan pulmia
Useimmat ihmiset eivät arvelleet Kanadalla olevan pulmia kaupunkivallankumouksellisista. Mutta vuoden 1970 lopulla terroristit kaappasivat James Crossin, joka oli Englannin kaupallinen edustaja Quebecissa. Viisi päivää myöhemmin terroristit hyökkäsivät jälleen: myös Quebecin työministeri Pierre Laporte kaapattiin.
Keitä kaappaajat olivat? He olivat FLQ:ksi, Quebecin vapautusrintamaksi, nimitetyn ryhmän jäseniä. He haluavat Quebecin provinssin olevan riippumaton muusta Kanadasta ja ovat siksi ainakin seitsemän vuoden ajan suorittaneet terroristitekoja. Mitä hintaa he vaativat panttivangeistaan? He vaativat 23 poliittisen vangin vapauttamista, kultaa 500000 dollarin [2000000 markan] arvosta ja lentokonetta lennättämään heidät Kuubaan tai Algeriaan.
Pääministeri Pierre Trudeaun hallitus julisti terroristeja vastaan kaikenkäsittävän sodan turvautumalla Kanadan poikkeustilalakiin vuodelta 1914. Tätä voimakasta keinoa oli aikaisemmin käytetty ainoastaan kahdessa maailmansodassa, ei koskaan rauhan aikana. Se rajoitti kansalaisvapauksia ja antoi poliisille tavallisuudesta poikkeavia valtuuksia.
Vähemmän kuin kaksi päivää myöhemmin toinen panttivangeista, Pierre Laporte, löydettiin murhattuna. Maa oli tyrmistynyt. Toista panttivankia, James Crossia, pidettiin vankina 59 päivää, mutta hänet vapautettiin sitten lunnaita vastaan. Kanadan hallitus salli kaappaajien ja joidenkin heidän sukulaistensa poistua maasta turvallisesti.
Entä Yhdysvallat? Pommien räjäyttäminen ja muu terroristitoiminta on siellä lähestynyt vaihetta, jota eräs poliittinen johtaja nimitti ”selväksi ja ajankohtaiseksi vaaraksi Yhdysvaltain hallitukselle”. Senaattori James Eastland sanoi: ”Järjestäytynyt ’sota poliisia vastaan’ uhkaa heikentää Yhdysvaltain lakia ja järjestystä.” Poliisien surmaaminen on lisääntynyt pahaenteisesti. Time-lehti ilmoitti keskimäärän olleen noin 300 pommihyökkäystä ja 5000 pommitusuhkausta joka kuukausi vuoden 1970 aikana.
Latinalainen Amerikka sekasorrossa
Aseellinen kapina on lisääntynyt suurimmassa osassa latinalaista Amerikkaa muutamina viime vuosina. Ainakin 22 diplomaattia on kaapattu. Satoja ihmisiä on surmattu ja haavoitettu.
Kaappaamalla Yhdysvaltain Brasilian lähettilään ja järjestämällä hänen lunastamisensa viidentoista poliittisen vangin vapauttamista vastaan vallankumoukselliset ryhmät oppivat, että muutamat sissit saattoivat pakottaa jopa voimakkaat hallitukset myöntymään joihinkin heidän vaatimuksiinsa. Ja Brasiliassa hinnat kohosivat. U.S. News & World Report -lehti huomautti: ”Tähän mennessä Brasilia on maksanut, mitä terroristi-kaappaajat ovat vaatineet. Seuraus: hinta on kohonnut yhtä Yhdysvaltain lähettilästä vastaan vapautetusta 15 vangista 40 vapautettuun vankiin Länsi-Saksan lähettiläästä ja 70:een Chileen lähetettyyn vankiin Sveitsin lähettiläästä.”
Mitä voi tapahtua, kun hallitukset kieltäytyvät kaupasta? Samaa, mitä tapahtui Quebecin työministerille Laportelle; panttivanki saattaa maksaa äärimmäisen hinnan – henkensä. Vastaavasti kun Uruguay kieltäytyi tekemästä myönnytyksiä sisseille, siellä oleva Yhdysvaltain poliisiasiantuntija murhattiin. Argentiinassa on murhattu entinen presidentti ja kaksi muuta poliitikkoa. Guatemalalaiset terroristit taas tappoivat Yhdysvaltain lähettilään ja myös länsisaksalaisen lähettilään.
Atlantin tällä puolella
Atlantin valtameren tällä puolella aseellinen kapina on vireillä monin paikoin. Vuoden 1970 loppupuolella palestiinalaiset sissiryhmät kaappasivat lähi-idässä neljä suurta suihkukonetta ja niiden matkustajat. Yksi, 24000000 dollarin [noin 100000000 markan] arvoinen jumbo 747 -suihkukone, räjäytettiin Kairon lentokentällä muutamia minuutteja sen matkustajien vapauttamisen jälkeen. Kolme muuta suihkukonetta pakotettiin laskeutumaan, syrjäiselle lentokentälle Jordaniaan; niiden satoja matkustajia pidettiin panttivankeina. Sissit vaativat vapautta heidän seitsemälle Euroopassa vankina pidetylle jäsenelleen. He saivat nämä, vapauttivat panttivankinsa ja räjäyttivät sitten suihkukoneet.
Myös Euroopalla on osuutensa terrorismista. Italialainen Alto Adigen maakunta Italian ja Itävallan rajalla on kuluneiden viiden vuoden aikana nähnyt noin 200 pommin räjähtävän ja 10 poliisin saavan surmansa. Täällä saksaa puhuvat separatistit vaativat yhdistymistä jälleen Itävaltaan.
Espanjan levottomuudet keskittyvät pohjoiseen baskilaiseen alueeseen. Länsi-Saksan konsulin kaappaus syöksi alueen sekasortoon, ja Espanjan hallitus lähetti baskimaakuntiin ylimääräisiä poliiseja. Siellä olevat sissit vaativat ”baskilaista maata ja vapautta”, so. erillistä hallitusta baskilaiselle alueelle.
Pohjois-Irlannissa ja muualla on myös suuntauksena ratkaista erimielisyydet aseellisella kapinalla. Afrikassa 36 neekerivaltiosta 30 on kokenut viime vuosina kapinoita.
Miten he ajattelevat
Millaisia ihmisiä nämä nykypäivien terroristit ovat? Miten he ajattelevat?
Toronto Daily Star selosti: ”Terrorismi alkaa niiden nuorten ihmisten mielessä, jotka näkevät maailman vain mustana tai valkoisena. Heidän asiansa on oikeudenmukainen, ja kaikki, mikä saattaisi ehkäistä heidän asiaansa, on pahaa. Heillä on silloin oikeus tuhota mikä tahansa tai kuka tahansa millä keinoin tahansa, jos se auttaa edistämään heidän asiaansa.”
Jotkut ovat ruumiillisen työn, jotkut toimistotyön tekijöitä, toiset idealistista nuorisoa. Monet tulevat keski- tai jopa yläluokan kodeista. Jotkut ovat seikkailijoita ja romantikkoja. Mutta useimpia heistä johtavat vallankumoukselliseen toimintaan niin monissa paikoissa, etenkin suurissa kaupungeissa, vallitsevat epäinhimilliset olosuhteet.
Beirutissa Libanonissa olevan amerikkalaisen yliopiston historioitsija sanoi: ”Yksilön valtaa epätoivo sen suhteen, ettei hän saa koskaan mitään aikaan tavanomaisin keinoin.” Niinpä hän turvautuu aseelliseen kapinaan. Erään palestiinalaisen vapautusryhmän jäsen Leila Khaled sanoi: ”Jos me heitämme pommeja, se ei ole meidän vastuullamme. Saatatte olla huolissanne lapsen kuolemasta, mutta koko maailma oli välittämättä palestiinalaisten lasten kuolemasta 22 vuotta. Me emme ole vastuussa.”
Eräältä nuorelta yhdysvaltalaiselta kapinalliselta kysyttiin, mitä hän toivoi saavuttavansa aseellisella kapinalla, kun hän edusti maassa sellaista pientä vähemmistöä. Hän vastasi: ”Sitä ei osaa sanoa. Ei vallankumousta voi suunnitella. Luuletteko Stalinin tietäneen, kun hän ryösti pankin, että se johtaisi vallankumoukseen? Kun Lenin opiskeli, kuvitteliko hän itsensä vallankumousjohtajaksi? Asioita pitää kokeilla. Jotakin pitää räjäyttää. Jos tämä ei onnistu, me yritämme jotakin muuta.” Nuori mies oli kotoisin varakkaasta perheestä, ja hänen vanhempansa vihasivat poikansa kanssa ’vakiintunutta järjestelmää’. Isä julisti: ”Järjestelmä on läpeensä mätä.”
Vaikka väkivaltaan osallistuneiden todellinen lukumäärä on vielä pieni, heillä on paljon kannattajia. Viranomaiset ovat sitä mieltä, että jotkut näistä kannattajista voidaan vetää mukaan toimintaan, kun vallankumouksellisen liikkeen menestymisen mahdollisuudet näyttävät hyviltä.
Vastavaikutus
Vallassa olevat hallitukset ja niiden kannattajat eivät ilmeisesti aio halukkaasti luovuttaa valtaa vallankumoukselliselle ryhmälle. Ne tulevat toimimaan suojellakseen etujaan.
Diktatorisessa maassa vastavaikutus voi olla nopea ja tuhoisa. Viranomaiset käyttävät jokaista mahdollista keinoa kapinallisten poispyyhkäisemiseksi. Sellaisen murskaavan voiman pelko on tähän saakka estänyt aseellista kapinaa saamasta jalansijaa kommunistisissa maissa. Neuvostoliittolaisten joukkojen nopea saapuminen Unkariin ja Tšekkoslovakiaan niissä puhjenneen kapinan kukistamiseksi on yhä tuoreena mielessä.
Demokraattisiksi luokitelluissa maissa hallitukset eivät tavallisesti ryhdy niin jyrkkiin toimiin. Mutta kun Kanadassa kaapattiin mainitut kaksi virkailijaa ja poikkeustilalaki saatettiin voimaan, kuka tahansa poliisiviranomainen sai vallan etsiä henkilöä ja pidättää hänet ilman vangitsemismääräystä. Ketä tahansa voitiin pitää vangittuna 90 päivää päästämättä häntä vapaaksi takuita vastaan ja kolme viikkoa esittämättä häntä vastaan mitään syytteitä.
Monet järkyttyivät siitä, että niin vapaamielinen maa kuin Kanada turvautui sellaisiin jyrkkiin toimiin. Joistakuista tuntui, että tätä valtaa voitaisiin käyttää väärin. New York Times sanoi joulukuussa: ”On tuskin kyseenalaista, että oikeutettu poliittinen tyytymättömyys on nykyään Kanadassa paljon pahempaa kuin se oli kaksi kuukautta sitten.”
Monet ovat sitä mieltä, että voiton saaminen terrorista hyödyttää vähän, jos se johtaa poliisivaltioon, jossa kansalaisten oikeuksia pysyvästi kavennetaan.
Mikä on laillista?
Mutta kumpi on kaiken sanotun ja tehdyn jälkeen laillisempi: kapinalliset vai hallitus, jota vastaan he kapinoivat? Kaikki hallitukset vastaisivat tietysti, että nykyiset hallitukset ovat laillisia.
Miten kuitenkin monet nykyiset hallitukset tulivat valtaan? Miten saivat alkunsa kommunistiset hallitusjärjestelmät, jotka murskaavat maittensa aseelliset kapinat? Eikö Venäjällä, Kiinassa ja Kuubassa aseellinen kapina saattanut kommunismin valtaan ja Itä-Euroopassa aseellisten neuvostojoukkojen mahti?
Miten Yhdysvaltain hallitus tuli valtaan? Vallankumouksella 1770-luvun ’vakiintunutta järjestelmää’ – brittiläistä hallitusta – vastaan. Entä miten on Ranskan laita? Eikö se ole vuoden 1789 Ranskan vallankumouksen tuote? Monet hallitukset Aasiassa, Afrikassa, latinalaisessa Amerikassa ja muualla ovat saaneet vallan aikaisempaa ’vakiintunutta järjestelmää’ vastaan suunnattujen aseellisten kapinoiden avulla.
Katsoessaan tätä tosiasiaa suoraan silmiin pääkirjoitusten laatija Sydney Harris lausuu ajatuksensa seuraavasti San Franciscossa ilmestyvän Examiner-lehden artikkelissa, joka oli otsikoitu ”Me olemme kaikki lainsuojattomia”:
”Ei ole olemassa mitään maailmanlakia. Jokainen kansakunta on laki itselleen. Tämä merkitsee itse asiassa sitä, että jokainen kansakunta on lainsuojaton sanan kirjaimellisessa merkityksessä.
”Jos me haluamme jotakin, me kahmaisemme sen itsellemme, ja sitten me yritämme puolustella tekoamme. Me lähdemme sotaan, kun tunnemme haluavamme sitä, ja teemme ’rauhan’ tuntiessamme sitä haluavamme. Oma etu on kansakuntien ainoa liikkeellepaneva voima. – –
”Kansallismielisten tai vallankumouksellisten sissien joukkion ja ’asianmukaisesti perustetun’ hallituksen välillä ei ole mitään eroa. Menestys pyhittää laillisuuden. Kun vallankumouksellinen ryhmä pääsee valtaan (niin kuin siirtomaa-asukkaamme vuonna 1776 pääsivät), siitä tulee ’laillinen hallitus’. – –
”Ainoastaan heikot vetoavat ’moraaliin’; kun he tulevat voimakkaiksi, he käyttäytyvät aivan yhtä armottomasti kuin sortajat, joita vastaan he kapinoivat. – –
”Tämän päivän sissi – – on vain huomispäivän ’isänmaallinen esi-isä’.
”Maailma tulee pääsemään vapaaksi sodasta vasta, kun me elämme yhtäläisen lain alaisina. Siihen saakka toinen pyssy on yhtä hyvä kuin toinenkin, ja lentokonekaappaaja ei ole sen enempää ’rikollinen’ kuin kuka tahansa välkkyvän armeijan ylipäällikkö.”
Historian muistiinmerkinnöistä ja nykyisestä kasvavasta suuntauksesta kohti aseellista kapinaa tulee yhä useammille ajatteleville ihmisille ilmeiseksi, että inhimillisen hallinnon järjestelmä kansojen keskuudessa ei ole toiminut eikä toimi koko ihmiskunnan hyödyksi. Jotakin parempaa tarvitaan hyvin kipeästi.
Tuleeko koskaan olemaan parempaa hallitusta, joka voi vakiinnuttaa vanhurskaat olosuhteet ja lain, järjestyksen ja oikeudenmukaisuuden kaikille? Kyllä, ja se tulee varmasti. Raamatun ennustus edeltäkertoi näissä Danielin kirjan 2. lukuun ja 44. jakeeseen merkityissä sanoissa kauan sitten, että sellainen hallitus tulisi hallitsemaan kaikkea maata: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” Tämä on se vanhurskas hallitus, jota Jeesus Kristus opetti kristittyjä rukoilemaan. – Matt. 6:9, 10.
Aika, jolloin Jumalan valtakunta tulee hallitsemaan ilman yhtään kilpailijaa, lähestyy nopeasti. Rehellissydämiset ihmiset kaipaavat sitä, koska sen hallinnon alaisuudessa aseellisista selkkauksista tulee menneisyyden asia. – Ps. 46:9, 10.