Kirkon sisäiset jakaumat laajenevat

KATOLISEN kirkon pappien ristiriitaiset suhtautumistavat moraaliin ja politiikkaan ulottuvat muillekin aloille. Ranskan television katsojat saivat tutustua siihenkin.

Yksi huomattava piirre oli Amsterdamin protestanttisessa kirkossa pidettävä ekumeeninen ehtoollismessu. Saarnan piti katolinen pappi. Sellaisia ’ekumeenisia jumalanpalveluksia’ pidetään joka sunnuntai Hollannissa. Kuitenkin ne ovat paikallisen hierarkian ja Rooman ohjeiden vastaisia.

Katsojat tutustutettiin myös Amsterdamin ”opiskelijoiden seurakuntaan”. Siinä palvelee neljä katolista pappia, joista yksi on naimisissa. Vaikka hän on naimisissa, hän toimittaa messun joka sunnuntai. Televisiohaastattelija ilmaisi hämmästelevänsä sitä, että paikallinen hierarkia tai Rooma ei ollut ryhtynyt mihinkään kurinpitotoimiin tätä pappia vastaan.

Tähän yksi neljästä papista vastasi: ”Rooma on peloissaan.” Kun tätä seikkaa tiedusteltiin eräältä piispalta, hän vastasi vältellen: ”Ei näytä viisaalta ryhtyä kurinpitotoimiin.” Kuitenkin Yhdysvalloissa erotettiin hiljattain eräs pappi, kun havaittiin, että hän oli ollut naimisissa vuosia ja hänellä oli lapsikin!

Eräältä nunnalta kysyttiin, katsoiko hän, että papeille tulisi antaa vapaus joko mennä naimisiin tai elää selibaatissa. Nunna vastasi kaihtelematta: ”Toivon, että he voisivat tehdä niin. Joskus paavin närkästyminen saa minut närkästyneeksi. Italiassa, Espanjassa ja Etelä-Amerikassa on tuhansia ja taas tuhansia aviottomia lapsia, joiden isänä on pappi. Paavi ei sano mitään siitä, ja noiden pappien sallitaan toimittaa messu ja kuulla synnintunnustuksia.”

Eräs pappi puhui katolilaisten välisistä rotujakaumista Yhdysvalloissa. Hän sanoi, että musikaali ”West Side Story” valaisi hyvin tilannetta. Hän huomautti, että kaksi nuorisojoukkoa, joista toinen muodostui Euroopasta Amerikkaan muuttaneista ja toinen Puerto Ricon amerikkalaisista, koostuivat molemmat katolilaisista, joilla oli risti kaulassaan. Kuitenkaan tämä ei estänyt heitä vihaamasta toisiaan ja taistelemasta toisiaan vastaan. Ja eräs katolinen neekeripappi Baltimoresta pani merkille Amerikan katolisessa kirkossa tapahtuvan rotuerottelun.

Katolilaisuuden jakaantuneisuus Ranskassa tuli valoon haastateltaessa erästä vanhoillista ranskalaista katolilaista. Hän kuului erääseen katoliseen järjestöön, joka on turvautunut väkivaltaan toisia katolilaisia vastaan, joita se pitää liian ’edistyksellisinä’. Tämä vanhoillinen liike on jopa keskeyttänyt katolisia kirkonmenoja siksi, että messu on esitetty ranskaksi latinan sijasta!

Yksi ohjelmista päättyi kolmen ranskalaisen piispan todistukseen. Yksi piispa myönsi, että katolinen kirkko on jakautunut. Mutta tähän mennessä katselijat olivat voineet nähdä sen itsekin. Lisäksi tämä sama piispa tunnusti, että hänellä on joskus ”ongelmia” uskonsa suhteen ja että hän kadehtii ”yksinkertaisia ihmisiä, jotka elävät uskonsa mukaan” Jeesukseen Kristukseen.

Katolilaisille kaikki nämä paljastukset eivät maalanneet kovin valoisaa kuvaa roomalaiskatolilaisuuden tulevaisuudesta. Ja monet katselijat ilmaisivat nopeasti katkeran pettymyksensä.