Tarkkailemme maailmaa

Tässä numerossa on koko tämä Herätkää-lehden osasto omistettu kriisille, joka on syntynyt ’demokratian kehdossa’.

Miksi Kreikassa on uskonvainoja?

SUNNUNTAINA 15. kesäkuuta 1986 kokoontui noin 700 Jehovan kristittyä todistajaa rauhaisaan konventtiin Galaxias-elokuvateatteriin Larisaan Kreikkaan. He pitivät puolivuosittaista kierroskonventtiaan tutkiakseen Raamattua ja edistyäkseen sen kristillisten periaatteiden soveltamisessa jokapäiväiseen elämäänsä.

Tämä kokous oli sopusoinnussa Kreikan nykyisen perustuslain kanssa, joka asetettiin voimaan vuonna 1975 ja jossa sanotaan, että ”kreikkalaisilla tulee olla oikeus kokoontua rauhaisasti ja aseettomina”. Siinä sanotaan edelleen: ”Uskonnollisen omantunnon vapautta ei saa loukata.” Perustuslaki lisää: ”Kaikkien tunnettujen uskontojen tulee olla vapaita ja niiden palvontamenoja tulee saada harjoittaa esteettä ja lain suojeluksessa.”

Mutta noin kello 11 tuona kesäkuun päivänä tapahtui jotakin pahaenteistä sen elokuvateatterin ympärillä, johon nämä Jehovan kristityt todistajat olivat rauhaisasti kokoontuneet. Paikallinen sanomalehti I Larisa kertoo: ”Satamäärin ihmisiä, varsinkin kaupunkimme kristillisten [kreikkalaiskatolisten] järjestöjen jäseniä, alkoi muutamien pappien johdolla kokoontua ja ilmaista paheksuntaansa elokuvateatterissa olevia – yli 700:aa Jehovan todistajaa – kohtaan. Väkijoukko näytti olevan menemäisillään elokuvateatteriin tehdäkseen konventista lopun.”

Väkijoukko oli elokuvateatterin ympärillä tuntikausia, ja tilanne kävi hyvin uhkaavaksi. Mikä esti tätä kristittyjä todistajia vastaan noussutta väkijoukkoa ryhtymästä väkivaltaisuuksiin?

Väkivallan torjuminen

Sanomalehti jatkaa selostustaan: ”Yleinen syyttäjä saapui lukuisien poliisien kanssa paikalle hillitsemään mielenosoittajia, jotka jatkoivat kadun toisella puolella huutamistaan ja psalmiensa ja virsiensä laulamista.”

Miten Jehovan todistajat lopulta selviytyivät tästä kireästä tilanteesta? Paikallinen päivälehti Eleftheria kertoo: ”Ensimmäisen oikeusistuimen yleisen syyttäjän Spiros Spiliopouloksen – – piti jäädä sinne useaksi tunniksi ja käyttää kaikki – – diplomaattiset kykynsä, ennen kuin hän sai väkijoukot hajaantumaan noin kello 14.30 iltapäivällä, juuri silloin kun Jehovan todistajien oli määrä lähteä elokuvateatterista, ja näin vältyttiin uhkaavilta väkivaltaisuuksilta.”

Väkivallan uhkaa tuossa tilaisuudessa kuvastavat hyvin erään papin sanat, joita tuo sama lehti lainaa: ”Seuraavalla kerralla kun pormestari antaa elokuvateatterin [todistajille], me otamme lapiomme ja iskemme kaiken säpäleiksi!”

Piispa puhuu

Mitä kirkon korkeammat viranomaiset ajattelivat tästä pappien ja heidän seuraajiensa häpeällisestä käytöksestä? Eleftheria selosti: ”Kunnianarvoisa arkkipiispamme Seraphim esitti suosiollisen lausunnon mielenosoitukseen osallistuneiden uskovaisten joukkojen puolesta.” Lehti lisäsi, että hän ”ilmaisi vilpittömän ilonsa [ortodoksisten] ihmisten dynaamisesta läsnäolosta ja toivoo koko sydämestään, että Herra tukee ja vahvistaa uskovaisia, niin että he voivat tarpeen tullen ilmaista läsnäolonsa dynaamisesti ja tehokkaasti”.

Piispa arvosteli Larisan kaupunkia siitä, että se antoi ”kirkon ja maamme vihollisten käyttää elokuvateatteria antikristilliseen konventtiinsa”. Sitten hän esitti poliittisille viranomaisille verhotun uhkauksen: ”Hyvät herrat, maamme on virallisesti ortodoksinen kansakunta, eikä sen ministereillä ole oikeutta tukea aktiivisesti sen vihollisia.” Hän lisäsi: ”Ortodoksikristityt eivät salli tätä, eivätkä he anna tätä anteeksi johtajilleen.”

Lehdistön reaktio

Tämä uusi esimerkki kreikkalaiskatolisen kirkon kiihkoilusta tympäisi monia kreikkalaisia tarkkailijoita. Jehovan todistajat ovat jo kymmenien vuosien ajan saaneet osakseen vainoa ja nöyryytystä pappien taholta.

Paikallinen sanomalehti I Alithia julkaisi Sarantos Vounatsosin kirjoituksen, jonka otsikkona oli: ”Äärimmäisyysaineksia – toimivat kuin fariseukset.” Hän kysyi väkijoukon menettelystä: ”Mistä kaikki tämä johtui? Ja ketkä tätä johtivat? Ellen erehdy, [todistajilla] oli jonkinlainen kokous. Entä keitä olivat muut? Joitakin pappeja ja heitä seuraava väkijoukko!”

Vounatsos jatkoi: ”’Seivästetään [todistajat]’, huusi väkijoukko. Mutta olivatko nämä ihmiset, tämä väkijoukko, kristittyjä? Niin he huusivat ja sitä paitsi fanaattisesti! Ja pahaksi onneksi heidän ’johtajansa’ oli raivoava – – pappi! Hän uhkaili, pilkkasi, saarnasi mahtipontisesti ja toi yhdessä vaiheessa mieleen myös ’kaapparin’, koska hän antoi kelloansa osoittaen kaikille sisällä oleville viisi minuuttia aikaa lähteä elokuvateatterista tai muutoin – – alkaisi teloitus! ’Muutoin tulemme sisään ja murskaamme heidän päänsä, veljeni’, hänen kuultiin sanovan.”

Kirjoittaja tuomitsi pappien toiminnan Jehovan todistajia vastaan ja kysyi: ”Miksi? Vahingoittivatko he teitä? Miten? Kokouksellaanko? Miksi ette sitten itse pidä kokousta? Läimäyttivätkö he teitä? Kääntäkää silloin toinen poski! Mutta te vaaditte silmän silmästä! Miksi? Panivatko he veitsen kurkullenne? Ja toteutatteko te tahtonne väkivallan avulla? Oli virhe, että ryhdyitte papiksi! – – Toivotteko saavanne tahtonne läpi fariseusten teoilla? Pitäkää varanne, koska jos jatkatte, teillä ei kohta enää ole [Jumalan] armoa eikä suosiota eikä myöskään meidän.”

Ateenassa ilmestyvän Eleftherotipia-lehden sunnuntainumero julkaisi heinäkuussa kirjoituksen otsikolla: ”Uskonvainoja: Eurooppa syyttää Kreikkaa kun kirkon fanaatikot polttavat, uhkailevat ja pieksevät.” Se mainitsi ulkomaisen lehdistön kiinnittäneen huomiota Kreikan palvontavapausasiaan. Se lainasi Wall Street Journal -lehden (16.6.1986) kirjoitusta, jonka otsikkona oli: ”Kreikkalaiskatolinen kirkko yrittää vaientaa muiden lahkojen aktivistit, nämä väittävät.”

Eleftherotipia kertoi, että ortodoksisella kirkolla on Ateenan lähetystöalueella kerettiläisyyden vastainen osasto. Siellä sijaitsevassa toimistossa Antonios Alevizopoulos -niminen pappi ”kirjoittaa traktaatteja protestanttien, helluntailaisten ja Jehovan todistajien toimintoja vastaan; kaikki nämä ryhmät ovat hänen käsityksensä mukaan kerettiläisiä ja ’uhka yksityiselle ihmiselle ja yhteiskunnalle’”.

Erään protestanttisen lähetystyöntekijän mainitaan sanoneen, että muutaman viime vuoden aikana on pidätetty useita satoja ihmisiä syytettyinä käännyttämisestä, ”heidän joukossaan 890 Jehovan todistajaa pelkästään vuonna 1983”.

Sama Eleftherotipiassa ollut selostus luetteli seuraavaksi joitakin Kreikan Jehovan todistajia vastaan kohdistettuja kauhutekoja. Niihin sisältyi todistajien kotien tuhopolttoja, erään luentosalin oven ja ikkunoiden rikkominen ja yrityksiä hajottaa todistajien raamatullisia kokouksia.

Törkein tapaus sattui, kun eräs pappi kertoman mukaan hyökkäsi 76-vuotiaan todistajan kimppuun kadulla, ja pahoinpitely johti lopulta uhrin kuolemaan. Ei ihme, että sama lehti puhui ”uskonnonvapauden hauraudesta demokratian syntysijoilla”.

Onko sinusta järkyttävää tietää, että vielä näin myöhään Kreikassa, jota on satojen vuosien ajan kutsuttu ’demokratian kehdoksi’, esiintyy yhä uskonvainoa ja kiihkoilua ja että papit voivat kiihottaa väkijoukkoja? Miten on mahdollista, että sellainen tilanne vallitsee yhä maassa, jonka perustuslaki selvästi myöntää uskonvapauden?

Vanhentunut laki

Tämän tekee mahdolliseksi eräs vanhentunut laki, joka on yhä voimassa, vaikka se ei sisällykään perustuslakiin. Lähes puoli vuosisataa sitten, 1930-luvun lopulla, Kreikka oli monarkia ja sitä hallitsi diktaattori Metaxas. Siihen aikaan hyväksyttiin laki, jonka tarkoitus oli säännellä muiden kuin kreikkalaiskatolisten palvontapaikkojen rakentamista.

Tuossa vanhassa laissa oli seuraava kohta: ”Jokaista käännytystyötä harjoittavaa rangaistaan vankeudella ja sakolla.” Mutta miten käännytystyö määriteltiin? Tuo laki mainitsi: ”Sana ’käännytystyö’ sisältää seuraavan: suora tai epäsuora yritys vaikuttaa eriuskoisten osapuolien uskonnolliseen omaantuntoon näiden omantunnon muuttamista silmällä pitäen.”

Tuon määritelmän perusteella olisi laitonta edes keskustella uskomusten eroavuuksista! Sitä voitaisiin pitää ’toisen uskonnolliseen omaantuntoon vaikuttamisena sen muuttamista silmällä pitäen’! Mutta lainkuuliaisten ihmisten vainoaminen ja vangitseminen siksi, että he vaihtavat mielipiteitä uskonnollisista asioista, merkitsee palaamista takaisin pimeään keskiaikaan. Senkaltaista suvaitsemattomuutta ei esiinny nykyään missään muussa läntisessä demokratiassa.

Soveltamalla tätä vanhentunutta lakia aiheutetaan Jehovan todistajille ja muille Kreikassa paljon vääryyttä. Ja sillä tehdään suuri karhunpalvelus Kreikan perustuslain takaamille erinomaisille vapauden periaatteille.

Oikeusjuttuja Kreetassa

Uskonvapautta koskeva kysymys heräsi äskettäin myös Kreikan saariprovinssissa Kreetassa. Jehovan kristityt todistajat anoivat siellä oikeusteitse järjestönsä rekisteröimistä laillisesti tunnustetuksi seuraksi. Anomus hyväksyttiin. Mutta Kreetan piispat vastustivat oikeudenpäätöstä, ja hyväksyntä peruutettiin.

Millä perusteella? Jehovan todistajien opetukset eivät ole sopusoinnussa sitä koskevan määritelmän kanssa, mitä kreikkalaiskatolinen kirkko pitää kristillisenä! Jehovan todistajat ovat kuitenkin kautta maailman tunnettuja siitä, että he ovat kristittyjä, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen Lunastajana ja Jumalan Poikana ja jotka noudattavat hänen opetuksiaan. Hallitusten lait ovat kautta maailman niin perinpohjaisesti vahvistaneet sen, että Jehovan todistajat ovat kristillinen uskonto, että tuo kirkon väite on aivan naurettava.

Jehovan todistajat ovat vedonneet asiassaan Kreikan korkeampaan oikeusistuimeen. He luottavat, että todellisesta oikeudenmukaisuudesta pidetään kiinni antamatta kreikkalaiskatolisen papiston vaikuttaa asiaan.

Nykyisellään käännytystyötä koskeva laki (ja Kreetan oikeusistuimen päätös) on kiusallinen asia Kreikan hallitukselle. Se on kiusallinen asia myös maan kansainväliselle maineelle ’demokratian kehtona’.

On siksi toivottavaa, että Kreikan oikeuslaitos tekee päätöksensä sopusoinnussa maan erinomaisen perustuslain kanssa ja niiden uskonvapautta koskevien periaatteiden kanssa, jotka esitetään Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksessa, jota Kreikka kannattaa.