Kreikan kirkko uhkaa väkivallalla ja estää pitämästä konventtia

KREIKASSA lähellä Pireusta, Ateenan satamakaupunkia, on ”rauhan ja ystävyyden stadion”. Ateenassa ilmestyvä sanomalehti Ta Nea kuitenkin sanoi, että ”Pireuksessa vallitsi eilen sotatunnelma, kun tunnettu piispa Callinicos – – määräsi, että kaikkien kirkonkellojen tulee soida. Satamakaupungissa oli sellainen sekasorto, että monet sen asukkaista arvelivat, että jotain pahaa on tapahtunut; he jopa ajattelivat, että on saattanut syttyä sota!”

Miten tämä liittyi urheilustadioniin, jonka sanotaan olevan omistettu ”rauhalle ja ystävyydelle”? Mellakan aiheutti kreikkalaiskatolisen kirkon pappien ilkeämielinen vihanpurkaus. Muuan piispa otti johdon uhaten koota seurakuntalaisensa marssimaan stadionille ja valtaamaan sen väkivalloin estääkseen toisia käyttämästä sitä.

Piispan pitäisi edustaa Rauhanruhtinasta, Jeesusta Kristusta. Kuitenkin hän uhkaili väkivaltaisella joukkotoiminnalla lakia ja järjestystä uhmaten, mikä on suoranaisesti Kristuksen opetusten vastaista. Miksi tällaista tapahtui? Koska stadionin virkailijat olivat antaneet rauhaisille ja lainkuuliaisille kristityille, Jehovan todistajille, luvan pitää siellä loppukesällä konventin. Sopimukset oli allekirjoitettu, ja Jehovan todistajat olivat jo käyttäneet noin 6000 tuntia stadionin puhdistukseen konventtinsa valmistelutöinä.

Ta Nea -lehden päätoimittaja mainitsikin: ”Callinicos uhkaa jopa vallata stadionin, jos lupaa ei peruuteta; hän suunnittelee messuja, saarnoja, litanioita ja senkaltaista, mistä minun täytyy kyllä myöntää, etten ymmärrä paljoakaan. – – Voin ainoastaan ihmetellä tätä tilannetta, koska elämme vuotta 1988 – vain 12 vuoden päässä 2000-luvusta – ja koska maan perustuslaki takaa uskonnollisen suvaitsevaisuuden.”

Konventin pitäminen estetään

Perustuslain takaamasta palvonta- ja kokoontumisvapaudesta huolimatta papisto vaati, että lupa peruutetaan. Virkailijat antoivat periksi uhkausten edessä. He päättivät olla takaamatta lakia ja järjestystä, eivätkä he pitäneet yllä Kreikan perustuslakia. Tämän johdosta vuokrasopimus mitätöitiin.

Vain kolme päivää ennen konventtia Jehovan todistajilta siis evättiin oikeus kokoontua stadionilla. Viattomat saivat kärsiä, kun taas syyllisiä, jotka uhkasivat rikkoa lakia ja kiihottaa väkijoukkoa toimintaan, kannatettiin. Todellinen oikeuden irvikuva!

Tällainen vastustus ei ole uutta. Vuosikymmenien ajan Kreikan ortodoksinen kirkko on fanaattisesti vastustanut Jehovan todistajia, jotka eivät ole koskaan maksaneet takaisin minkäänlaisilla laittomilla toimilla. Aivan viime aikoihin saakka pappien johtamat väkijoukot ovat hyökänneet Jehovan todistajien kimppuun, kun nämä ovat kokoontuneet rauhaisasti yhteen. Papit ja heidän kirkkojensa jäsenet ovat solvanneet, ahdistelleet ja pahoinpidelleet Jehovan todistajia, ja he ovat painostaneet tuomioistuimia pidättämään ja vangitsemaan heidät heidän saarnaamistyönsä takia. Silti Kreikka on demokraattinen valtio, ja sen perustuslaki takaa palvontavapauden.

’Tunnettu, kristillinen uskonto’

Kreikan tuomioistuimet ovat julistaneet sellaisen päätöksen, että Jehovan todistajat on ’tunnettu, kristillinen uskonto’, jolla on oikeus Kreikan perustuslain suomaan suojeluun. Esimerkiksi vuonna 1987 alimman asteen tuomioistuin julisti Haniassa Kreetassa (Kreikan provinssissa): ”Jehovan todistajat – – muodostavat tunnetun uskonnon ja tunnustetun lahkon.” Se myös sanoi, ettei heidän saarnaamisensa ole sellaista käännyttämistä, jonka perustuslaki kieltää. Oikeus sanoikin: ”Käännyttäminen ei ole pelkkää [todistajien] kirjallisuuden myymistä talosta taloon tai kutsumista teologiseen keskusteluun.”

Tuomioistuin tunnusti, että Kreikan perustuslain 13. artiklan 1. kappale soveltuu Jehovan todistajiin. Tuossa artiklassa luvataan uskonnon- ja omantunnonvapaus kaikille Kreikassa. Tuomioistuin mainitsi erikseen, että tämä sisältää yksilön ”vapauden uskoa mielensä mukaiseen uskontoon”, samoin kuin ”oikeuden vaihtaa, jopa toistuvasti”, omaa uskontoaan. Tuomioistuin palautti myös mieleen, että ”’ihmisoikeuksien suojelemista’ käsittelevän, 11. huhtikuuta 1950 päivätyn Rooman sopimuksen 9. artiklan 2. kappaleessa turvataan aivan erityisesti vapaus ilmaista omia uskonnollisia käsityksiään”.

Hanian tuomioistuin lisäsi: ”Vapaus ilmaista omia uskonnollisia käsityksiään suojataan myös vuoden 1975 perustuslain 14. artiklan 1. kappaleessa: ’Jokainen saa ilmaista ja levittää ajatuksiaan suusanallisesti, kirjoittamalla ja painotuottein.’” Tuomioistuin sanoi sitten lopuksi: ”Ortodoksisen kristillisen uskon säilyttämisen asia ei koske vain pappeja ja teologeja, vaan kaikkia tunnollisia uskovia.” Se myös mainitsi, että ”’Vartiotorni’- ja ’Herätkää!’-lehtiä levitetään laillisesti”.

Samalla tavoin Kreikan muutoksenhakutuomioistuin sanoi päätöksessään 354/1987, että Jehovan todistajat ”muodostavat ’tunnetun uskonnon’ perustuslain 13. artiklan 2. kappaleen merkityksessä”. Tuomioistuin huomautti, että ”Jehovan todistajien opetusten jyrkkä eroavuus – – kreikkalaiskatolisen uskon perusperiaatteista ei ole riittävä syy pitää todistajien opetuksia yleisen järjestyksen vastaisina”. Mainittiin myös, että Jehovan todistajat ovat kristittyjä, ”koska Jeesus Kristus muodostaa keskeisen hahmon heidän opetuksissaan”.

Pimeän keskiajan mielenlaatu

Kuitenkin huolimatta kaikista tällaisista tuomioistuimien päätöksistä ja kaikista oletetuista suojelutoimenpiteistä, jotka perustuslaki suo, kreikkalaisten vapaus on jälleen kerran tallattu jalkoihin papiston pimeän keskiaikaisen mielenlaadun takia. Vielä pahempaa on se, että viranomaiset, joiden tulisi ylläpitää lakia, ovat alistuneet tähän kreikkalaiskatolisen pappisvallan inkvisitiomaiseen toimintatapaan. On todella ikävää nähdä ”demokratian kehdossa” tällaista demokratian ivaa.

New York Times kertoi kuitenkin, että eräässä toisessa asiassa Kreikan ”hallitus – – hylkäsi kreikkalaiskatolisen kirkon vaatimuksen, että Martin Scorsesen elokuva ’Kristuksen viimeinen kiusaus’ kiellettäisiin Kreikassa. Hallituksen mukaan niin tekeminen olisi sosialismin periaatteiden ja taiteen vapauden vastaista.” Monet pitävät tätä elokuvaa erittäin suurena loukkauksena Jeesusta kohtaan, mutta silti hallitus piti puolensa kirkon vaatimusta vastaan, että tuo elokuva kielletään. Kuitenkaan se ei pitänyt puoliaan sitä kirkon vaatimusta vastaan, että Jehovan todistajilta kielletään heidän laillinen oikeutensa käyttää yleistä stadionia kristillistä kokousta varten.

On ironista, että tuota kilpakenttää kutsutaan rauhan ja ystävyyden stadioniksi! Jehovan todistajilla on sellainen kansainvälinen maine, että he edistävät rauhaa ja ystävyyttä kaikkiin rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluvien ihmisten keskuudessa. Mutta viime hetkellä – vain siksi, että papisto vastusti – heiltä evättiin perustuslaillinen kokoontumisoikeus.

Todistajat löytävät ratkaisun

Kielto ei kuitenkaan estänyt Jehovan todistajia pitämästä konventtiaan. Monista hankaluuksista huolimatta tehtiin heti järjestelyjä konventin siirtämiseksi pengerretyn kukkulan rinteelle Malakasaan Ateenan ulkopuolelle Jehovan todistajen konventtisalin taakse.

Kokoukset pidettiin aikataulun mukaisesti hyvin tuloksin. Monien suuresta kuulijakunnasta täytyi kuitenkin istua kuuman kesäauringon paisteessa ilmastoidun katetun stadionin sijasta.

Tapahtuma sai paljon julkisuutta kaikkialla Kreikassa. Monet ilmaisivat tyrmistystä papiston toimien johdosta ja läksyttivät sitä sen pahojen ja petollisten tekojen takia. Sen joukkoväkivallalla uhkaaminen oli lievimmin sanottuna epäkristillistä.

Malakasassa pidetystä nelipäiväisestä konventista oli puhelinyhteys Tessalonikassa, Kyproksessa ja Kreetalla oleviin yleisöihin, ja yli 30000 innokasta kreikkalaista samoin kuin muut eri maista tulleet edustajat olivat iloisia ja rohkaistuneita siitä, mitä he kuulivat ja näkivät.

Kysymyksiä joita on esitetty

Papiston ja tiettyjen viranomaisten toiminta herätti monia kysymyksiä. Esimerkiksi Athens News -lehden pääkirjoitus mainitsi, että ”Kreikka yrittää kaikkensa saadakseen järjestää vuoden 1996 olympiakisat Ateenassa”. Sitten se jatkoi: ”Osoitus siitä, että kirkko voi painostaa [kulttuuriministeriön urheiluvirastoa] peruuttamaan tämänkaltaiset tapahtumat, herättää joitakin epäilyksiä siitä, täytyykö hallitus erottaa tehtävästään, etenkin kun ajattelemme sen kampanjaa saada vuoden 1996 olympialaiset.”

Lisäksi pääkirjoitus kirjoitti: ”’Kisoihin tulee urheilijoita ja vierailijoita kaikista uskontokunnista – muslimeja, buddhalaisia, protestantteja, katolilaisia ja muita – ja siellä on myös itäblokin ateisteja. Jos urheilutilat eivät ole tietyn lahkon jäsenten käytettävissä, ovatko muut tervetulleita?’, kysyi eräs tarkkailija eilen. Hän lisäsi: ’Jollei jonkinlaista selvitystä pian ilmaannu, tämä tapaus näyttää lähinnä äärimmäiseltä suvaitsemattomuudelta ja kiihkoilulta – vaikutelma, johon Kreikalla on tuskin varaa.’” Kaikki järkevät, vapautta rakastavat ihmiset ovat samaa mieltä.

[Huomioteksti s. 10]

Tuomioistuin julistaa, että jokainen yksilö on vapaa kannattamaan valitsemaansa uskontoa ja että hänellä on oikeus vaihtaa uskontoaan

[Huomioteksti s. 11]

On todella ikävää nähdä ”demokratian kehdossa” tällaista demokratian ivaa