Uskonnonvapautta vastaan hyökätään Kreikassa
ARVOSTATKO vapautta? Useimmat ihmiset arvostavat. He haluavat vapautta ajatella eri tavoin esimerkiksi politiikasta, taloudesta ja uskonnosta, tietenkin lain ja järjestyksen rajoissa. Toisaalta se että jotakuta vainotaan hänen mielipiteittensä vuoksi tuo mieleen keskiajan inkvisition.
Mitä tekemistä tällä on kauniin, Välimeren itärannikolla sijaitsevan Kreikan kanssa? Tuossa maassa vallitsee omalaatuinen tilanne, joka on ristiriidassa demokraattisen vapauden kanssa.
Vapauden ja maineen jäytäminen
Kreikkaa on kauan sanottu ”demokratian syntymäpaikaksi”. Kreikka ottikin vuonna 1975 käyttöön demokraattisen perustuslain taatakseen ne vapaudet, joita ihmiset arvostavat. Ja Kreikan hallitus työskentelee pitääkseen nämä takeet voimassa.
Kreikassa on kuitenkin sellaisia, jotka yrittävät jäytää sen vapauksia ja jotka vahingoittavat syvästi Kreikan mainetta koko maailmassa. Nämä epäjärjestystä aiheuttavat henkilöt ovat yllyttäneet väkijoukkoja hyökkäämään rauhallisten Kreikan kansalaisten kimppuun, he ovat johtaneet tällaisia hyökkäyksiä, painostaneet viranomaisia pidättämään ja vangitsemaan näitä kreikkalaisia ja pyrkineet epäämään näiltä lainkuuliaisilta kreikkalaisilta heidän vapautensa. Tätä on jatkunut jo vuosien ajan perustuslain antamista takeista huolimatta.
Miksi tämä kaikki on tapahtunut? Ketkä ovat uhreja? Ketkä ovat syyllisiä? Kreikan lehdistö kertoo jotakin tilanteesta.
Hyökkäyksiä ja pidätyksiä
Kreikan perustuslaki julistaa, että ”kreikkalaisilla tulee olla oikeus kokoontua rauhaisasti ja aseettomina”. Se julistaa myös, että ”uskonnollisen omantunnon vapautta ei saa loukata”, ja lisää: ”Kaikkien tunnettujen uskontojen tulee olla vapaita ja niiden palvontamenoja tulee saada harjoittaa esteettä ja lain suojeluksessa.”
Niinpä sunnuntaina 15. kesäkuuta tänä vuonna sadat Jehovan todistajat kokoontuivat rauhaisasti erääseen teatteriin Larisaan Kreikkaan. He olivat siellä tutkiakseen Raamattua ja tarkastellakseen tapoja edistyä sen kristillisten periaatteiden soveltamisessa jokapäiväiseen elämäänsä.
Mutta panepa merkille, mitä tapahtui. Paikallinen sanomalehti I Larisa kertoi: ”Satamäärin ihmisiä, varsinkin kaupunkimme [kreikkalaiskatolisten] järjestöjen jäseniä, alkoi muutamien pappien johdolla kokoontua ja ilmaista paheksuntaansa elokuvateatterissa olevia – yli 700:aa Jehovan todistajaa – kohtaan. Väkijoukko näytti olevan menemäisillään elokuvateatteriin tehdäkseen konventista lopun.”
Tätä jatkui kolmisen tuntia. Lukuisien poliisien onnistui lopulta hajottaa väkijoukko. Larisassa ilmestyvä sanomalehti Eleftheria paljasti väkijoukkoa yllyttäneen papiston mielialan lainatessaan erään kreikkalaiskatolisen papin seuraavia sanoja: ”Seuraavalla kerralla kun pormestari antaa elokuvateatterin [todistajille], me otamme lapiomme ja iskemme kaiken säpäleiksi!” Ja eräs piispa ilmaisi julkisesti hyväksyvänsä väkijoukon toimet.
Lehtimies Sarantos Vounatsos ilmaisi Larisassa ilmestyvässä I Alithia -sanomalehdessä närkästyksensä pappien toiminnasta. Hän huomautti, että väkijoukon mielenlaatu oli samanlainen kuin ihmisjoukon, joka äänekkäästi vaati Jeesuksen kuolemaa huutaen: ”Pane paaluun!” Hän kirjoitti Larisan väkijoukosta: ”Heidän ’johtajansa’ oli raivoava – – pappi! Hän uhkaili, pilkkasi, saarnasi mahtipontisesti ja – – yhdessä vaiheessa – – hän antoi – – sisällä oleville viisi minuuttia aikaa lähteä elokuvateatterista – –. ’Muutoin tulemme sisään ja murskaamme heidän päänsä.’”
Sanomalehtiartikkeli osoitti sanansa papille ja kysyi: ”Toivotteko saavanne tahtonne läpi fariseusten teoilla? Pitäkää varanne, koska jos jatkatte, teillä ei kohta enää ole [Jumalan] armoa eikä suosiota eikä myöskään meidän.”
Tällainen vainoaminen ei ole vain yksittäinen tapaus. Satoja ei-ortodokseja on pidätetty muutaman viime vuoden aikana, ”heidän joukossaan 890 Jehovan todistajaa pelkästään vuonna 1983”, mainitsi Wall Street Journal. Ja ateenalainen sanomalehti Eleftherotipia kertoi, että tänä vuonna muuan pappi hyökkäsi 76-vuotiaan todistajan Vasili Kapelerin kimppuun, mikä lopulta johti Kapelerin kuolemaan.
Pimeän keskiajan mielenlaatu
Ongelman ydin on kreikkalaiskatolisen kirkon papistossa. Koska kreikkalaiskatolisuus on Kreikan valtauskonto, papit ovat sitä mieltä, ettei Jehovan todistajilla ole oikeutta olla olemassa. Niinpä he yrittävät evätä todistajilta heidän vapautensa yllyttämällä väkijoukot hyökkäyksiin, vangituttamalla todistajia ja painostamalla tuomioistuimia. Aiemmin tänä vuonna papiston vastustus johti siihen, että Kreetassa tuomioistuin kiisti Jehovan todistajilta laillisen aseman.
Ortodoksinen kirkko väitti oikeudenkäyntikirjelmässä, etteivät Jehovan todistajat ole ”tunnettu ja tunnustettu uskonto” ja että heitä ”ei voida aiheellisesti kutsua kristityiksi”. Siksi kirkko väittää, ettei todistajilla pitäisi olla oikeutta omiin palvontarakennuksiin eikä mitään oikeutta puhua uskonnosta toisille. Mutta sellainen mielenlaatu on keskiaikainen. Se heijastaa inkvisition henkeä, ei ’demokratian kehdon’ henkeä.
Jehovan todistajat eivät yritä kiistää ortodoksisen kirkon oikeutta omiin kirkkoihinsa ja sen oikeutta saarnata mitä se haluaa. Mutta pitäisikö tuon kirkon nykyaikana pakottaa kaikkia muitakin omaksumaan omat uskonnolliset näkemyksensä? Ja näin varsinkin demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa muutenkin mielipiteissä on suurta kirjavuutta? Missään muussa läntisessä demokratiassa ei sellaista tapahdu.
Jehovan todistajat on kaikkialla maailmassa laillisesti tunnustettu kristilliseksi uskonnoksi. Erilaisia poliittisia näkemyksiä omaavat hallitukset ovat myöntäneet heille laillisen oikeuden rakentaa palvontapaikkoja ja pitää kiinni uskonnollisista käsityksistään. Se että he muodostavat tunnetun kansainvälisen kristillisen uskonnon voidaan nähdä siitä tosiasiasta, että heillä on yli kolme miljoonaa aktiivista evankeliuminpalvelijaa sekä viisi miljoonaa muuta, jotka käyvät heidän kokouksissaan. Heidät on lisäksi järjestetty 50 000 seurakuntaan yli 200 maassa.
Näin ollen se papiston väite, että Jehovan todistajat eivät ole ’tunnettu kristillinen uskonto’, on järjetön. Papiston asenne on kiusallinen Kreikan demokraattisen hallituksen maineelle. Lisäksi se loukkaa kaikkialla maailmassa miljoonia Jehovan todistajia, jotka ovat hartaita kristittyjä ja tietävät, että monet heidän uskontoverinsa ovat kärsineet marttyyreina uskonsa vuoksi.
”Salaistako”?
Yhtä järjetön on Kreetan oikeudessa esitetty kirkon väite, että Jehovan todistajat ovat ”salainen” järjestö. Kirkko sanoi: ”Jehovan todistajien uskonnollisia käsityksiä ei tunneta täysin eikä niitä paljasteta avoimesti – –. Heillä ei ole ’rukoushuoneita’ eikä muita julkisia palvontapaikkoja, johon kuka tahansa voisi vapaasti mennä. Ei myöskään heidän palvontamenojaan ole koskaan täysin paljastettu.”
Kuka tahansa, joka on edes vähän tutustunut Jehovan todistajiin, tietää, että tällaiset syytökset ovat täysin vääriä. Jehovan todistajien opetukset on julkaistu painettuina, niin että kuka tahansa voi niitä tutkia, ja heidän kokouksensa ovat avoimia kaikille rauhallisille ihmisille – maksutta. Itse asiassa Jehovan todistajat opettavat kaikkialla maailmassa Raamatusta miljoonille ihmisille näiden kodeissa tutustuttaakseen heidät uskonnollisiin käsityksiinsä. Ja Vartiotornin haaratoimistot toivottavat joka puolella maailmaa tervetulleiksi tuhansia vierailijoita viikoittain.
Mutta tässä on paradoksi. Miksi todistajat eivät voi Kreikassa kokoontua ”rukoushuoneissa”? Siksi että heiltä on evätty oikeus rakentaa niitä! Koska heiltä evätään nämä salit, heidän täytyy kokoontua yksityiskodeissa. Ja sitten kirkko sanoo, että he pitävät salaisia kokouksia! Jehovan todistajat ovat kuitenkin kaikkialla maailmassa rakentaneet tuhansia suuria palvontarakennuksia. Mutta he eivät voi tehdä sitä Kreikassa.
Näin voit paremmin ymmärtää, miksi kirkon väitteet eivät, kuten Thessalonikin yliopiston rikoslain professori John Manoledakis asian ilmaisi, ”mitenkään imartele sen enempää [kreikkalaiskatolisen] kirkon tarkoitusta kuin sen lauman älykkyyttäkään”.
Ketkä ovat kristittyjä?
Ensimmäisellä vuosisadalla Jeesus ja hänen seuraajansa joutuivat kärsimään vainoa, väkijoukkojen hyökkäyksiä, vangitsemista ja kuolemaa. Ketkä olivat heidän pääasiallisia vainoojiaan? Sen ajan papit.
Pane esimerkiksi merkille, mitä tapahtui, kun Jeesus herätti kuolleista Lasaruksen: ”Ylipapit ja fariseukset – – neuvottelivat – – tappaakseen hänet [Jeesuksen].” Tyytymättä tähän ”ylipapit neuvottelivat nyt tappaakseen Lasaruksenkin, koska hänen takiaan monet juutalaiset menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen”. Ja lopulta ”ylipapit ja [uskonnolliset] vanhimmat taivuttivat ihmisjoukot pyytämään Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen”. – Johannes 11:47, 53; 12:10, 11; Matteus 27:20.
Ei ihme, että Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te muistutatte valkoisiksi kalkittuja hautoja, jotka tosin ulkonaisesti näyttävät kauniilta, mutta sisältä ovat täynnä kuolleitten luita ja kaikenlaista epäpuhtautta! Sillä tavoin tekin tosin ulkonaisesti näytätte ihmisistä vanhurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.” (Matteus 23:27, 28) Papisto yllytti myös usein toisia Jeesuksen opetuslapsia vastaan.
Jeesus ei missään neuvonut kristittyjä vainoamaan, vangitsemaan, hyökkäämään tai nostattamaan kansanjoukkoja niitä vastaan, jotka olivat eri mieltä heidän kanssaan. Näin ollen ensimmäisellä vuosisadalla todellisia kristittyjä olivat ne, joita vainottiin, eivät vainoojat. Vainoojia olivat papit ja ne, joita he olivat yllyttäneet. Sama pitää paikkansa Kreikassa nykyään.
Ovatko he ”antikristuksia”?
Kreikkalaiskatolinen kirkko väitti myös: ”Jehovan todistajia ei aiheellisesti voida kutsua kristityiksi, toisin sanoen Kristuksen opetuslapsiksi, vaan päinvastoin he ovat – – antikristuksia.”
Mitä Raamattu sanoo ”antikristuksista”? Johanneksen 1. kirjeen 2:22:ssa se sanoo: ”Kuka on valehtelija, ellei se joka kieltää, että Jeesus on Kristus? Tämä on antikristus, se joka kieltää Isän ja Pojan.”
Jumalan henkeytetyn sanan esittämä selvä tosiasia on siis, että antikristus ei hyväksy Jeesusta. Mutta Jehovan todistajat hyväksyvät hänet! He uskovat mitä hartaimmin Jeesukseen ja noudattavat hänen opetuksiaan. Itse asiassa kenestäkään ei voi tulla Jehovan todistajaa ilman että hän hyväksyy Jeesuksen Jumalan Pojaksi, joka tuli alas taivaasta, pantiin paaluun ja herätettiin kuolleista ja joka palasi taivaaseen.
Näin ollen jokainen, joka sanoo Jehovan todistajien olevan ”antikristus”, on joko pahasti harhaanjohdettu, ennakkoluulojen sokaisema tai hänellä on ilkeät vaikuttimet.
’Kannattavat maallista juutalaista hallitusvaltaa’?
Ortodoksinen kirkko väittää myös, että Jehovan todistajat yrittävät saada juutalaisen hallinnon maan päälle. Kirkko julistaa: ”Heidän varsinainen naamioitu tarkoituksensa, joka pidetään täysin salassa heidän kannattajiensa suurelta enemmistöltä, on ’Maailmanlaajuisen teokraattisen juutalaisen valtakunnan’ perustaminen pääasiallisen toimintakeskuksen ollessa Jerusalemissa.”
Kysy miljoonilta Jehovan todistajilta, uskovatko he tuon! Kukaan heistä ei usko niin. Vaikka yhteen aikaan jotkut uskoivatkin, että muutamat profetiat ovat voineet soveltua kirjaimelliseen Palestiinaan tällä vuosisadalla, tämä näkemys hylättiin yli 50 vuotta sitten.
Sananlaskujen 4:18 sanoo, että ”vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan”. Tämä lisääntyvä valo osoittaa selvästi Raamatun profetioiden täyttymyksen vahvistamana, että nykyinen Israelin tasavalta ei tule koskaan hyväksymään Jeesusta Kristusta Messiaana. Näin ollen sen väittäminen, että kristityt Jehovan todistajat kannattavat maallista juutalaista valtakuntaa, jonka keskuspaikka olisi Jerusalem, on myös järjetöntä. Sen sijaan he kannattavat Jumalan valtakunnan taivaallista hallitusvaltaa, niin kuin Jeesus opetti. – Matteus 4:17; 6:10.
Epäraamatullisia opetuksia
Papisto käyttää toisten yllyttämiseen Jehovan todistajia vastaan myös sitä tosiasiaa, että todistajat eivät hyväksy tiettyjä kirkon opetuksia. Huomattavin näistä opetuksista on kolminaisuusoppi. Mutta miksi sen pitäisi vaikuttaa mitenkään demokratian harjoittamiseen Kreikassa? Miksi jokaisen täytyy uskoa kolminaisuuteen saadakseen nauttia kansalaisvapauksista siellä?
Jehovan todistajat eivät kiistä Jeesuksen jumalallisuutta. He hyväksyvät sen, mitä Johanneksen 1:1 sanoo hänestä, nimittäin että hän on ”jumala”. Kirkko sanoo kuitenkin, että Jeesus ei ole vain ”jumala”, vaan että hän on kaikkivaltias Jumala, osa kolmesta yhtä iankaikkisesta persoonasta, jotka ovat yhdenvertaisia vallassa ja voimassa.
Raamattu, Jumalan henkeytetty sana, ei opeta niin. Se sanoo sen sijaan selvästi: ”Sillä Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa.” (Johannes 3:16) Jeesus ei milloinkaan väittänyt olevansa kaikkivaltias Jumala. Hän sanoi olevansa ”Jumalan ainosyntyinen Poika”. Puolueeton Raamatun tutkiminen vahvistaa tämän. – Johannes 3:18; 10:34–36.
Jeesus sanoi kerran toisensa jälkeen: ”Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän.” ”Minä olen tullut alas taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut.” ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun, vaan hänen, joka on lähettänyt minut.” ”Isä on minua suurempi.” Ja Jumalan sana lisää: ”Poika itsekin alistuu Hänen [Jumalan] alaisuuteensa.” – Johannes 5:19; 6:38; 7:16; 14:28; 1. Korinttolaisille 15:28.
Näin ollen kolminaisuusoppi on epäraamatullinen. Mistä se sitten on peräisin? Se omaksuttiin Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325, kun luopiot ottivat käyttöön muinaisesta Egyptistä ja Babylonista peräisin olevan pakanallisen käsityksen. Historioitsija Will Durant huomauttikin kirjassaan The Story of Civilization: Part III: ”Kristillisyys ei tuhonnut pakanuutta; se omaksui sen. – – Egyptistä tulivat käsitykset jumalallisesta kolminaisuudesta.” Iso tietosanakirja sanoo: ”Varsinaista kolminaisuusoppia ei ole raamatussa.” Ja New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa – –. Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta.”
Mutta jos ortodoksinen kirkko haluaa uskoa kolminaisuuteen, sillä on oikeus siihen. Sillä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta demokraattisessa maassa vainota Jehovan todistajia, nostattaa väkijoukkoja heitä vastaan, yllyttää pidättämään heitä ja evätä heiltä heidän vapautensa siksi, että he eivät usko kolminaisuuteen.
Demokratian vaaliminen Kreikassa
Kreikan perustuslaki on selvä: ”Uskonnollisen omantunnon vapautta ei saa loukata. – – Kaikkien tunnettujen uskontojen tulee olla vapaita ja niiden palvontamenoja tulee saada harjoittaa esteettä ja lain suojeluksessa.”
Jehovan todistajat, tunnettu uskontokunta, jonka laki kansainvälisesti tunnustaa, vaalivat näitä demokraattisia periaatteita. He haluavat myös Kreikan noudattavan niitä eikä sallivan minkään kirkon tyrkyttää inkvisition henkeä toisille vainoamalla niitä, jotka eivät ole yhtä mieltä kirkon näkemysten kanssa.
Kreikkalaiskatolisen kirkon papit tekisivät hyvin, jos he ottaisivat vaarin Gamalielin, ensimmäisellä vuosisadalla eläneen lainopettajan, antamasta neuvosta. Hän sanoi papeille, jotka vainosivat Kristuksen seuraajia: ”Minä sanon teille – –: älkää kajotko näihin miehiin, vaan antakaa heidän olla (sillä jos tämä hanke tai tämä työ on ihmisistä, niin se kukistuu, mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi kukistaa heitä); muutoin teidän saatetaan ehkä havaita taistelevan todellisuudessa Jumalaa vastaan.” – Apostolien teot 5:34–39.
Jeesuksen Kristuksen kristityt seuraajat sanoivat tuossa samassa tilanteessa: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” Kristityt Jehovan todistajat suhtautuvat asioihin nykyään samalla tavalla. He aikovat toimia Kreikassa edelleenkin niin riippumatta siitä, mitä papisto vaatii. – Apostolien teot 5:29.
[Kuva s. 5]
Pietari ja muut apostolit sanoivat oman aikansa papeille: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”