Inkojen jalanjäljissä
”KUNNIOITUSTA HERÄTTÄVÄ!” ”Se on niin majesteettinen!” ”Minusta tuntuu siltä kuin olisin joutunut ajassa taaksepäin.” Nämä olivat ajatuksiamme Perussa sijaitsevan inkojen legendaarisen kadonneen kaupungin, Machu Picchun, yleisnäkymän häkellyttäessä meidät.
Vaikka olin aikaisemminkin käynyt Machu Picchussa, sen näkeminen uudelleen vaimoni Elizabethin ja hyvien ystävieni Baltasarin ja Heidin kanssa osoittautui mieleenpainuvaksi kokemukseksi.
Matkamme Machu Picchuun alkoi lumoavasta Cuzcon kaupungista, muinaisen inkavaltion entisestä pääkaupungista, joka on 3400 metriä merenpinnan yläpuolella. Tämä kaupunki, jonka inkahallitsija Pachacuti rakensi puuman muotoiseksi, on yhä täynnä ainutlaatuisen kaunista inka-arkkitehtuuria. Monet pääaukion varrella olevista rakennuksista ovat tukevasti muinaisten inkojen asettamien peruskivien päällä. Nämä kivet, jotka oli sovitettu kohdalleen mestarillisesti ilman muurauslaastia, ovat usein yli 1,5 metriä korkeita ja painavat useita tonneja. Espanjalainen kronikoitsija Cieza kirjoittikin: ”Mielen saattaa ymmälle se – – miten ne voitiin tuoda ylös ja asettaa paikoilleen.” Meille oli kerrottu, että Machu Picchu veisi kirkkaasti voiton kaikesta, mitä olimme siihen mennessä nähneet.
Kiemurainen matka
Nousimme aikaisin ylös tuona perjantaiaamuna ja lähdimme San Pedron asemalta Cuzcosta kello seitsemän. Jännitys kohosi, kun vihdoin pääsimme Machu Picchuun menevään junaan. Juna näytti vanhalta, mutta suoriutui kiemurtelevasta vuoristoradasta helposti laskeutuessamme yli 1200 metriä Cuzcosta Amazonin viidakon ulkoreunalle. Matka Machu Picchuun (nimi merkitsee ”vanha vuorenhuippu”) kulki Urubambajoen vartta. Nelituntisen matkan aikana maisema vaihtui silmiemme edessä. Laskeutuessamme vuorten ja ylätasangon kuivuudesta maan vehreys ja kasvillisuus lisääntyi, kunnes olimme pian keskellä rehevän lehdistön peittämiä vuoria.
Junassa keskustelimme siitä, mitä olimme lukeneet Machu Picchusta ja mitä me tiesimme sen historiasta. Erään pojan opastamana amerikkalainen tutkimusmatkailija Hiram Bingham löysi tämän kadonneen kaupungin heinäkuussa 1911. Pojan piti näyttää Binghamille ”lähellä olevia raunioita”, jotka olivat trooppisessa sademetsässä Machu Picchu -nimisen vuorenhuipun laella. Mutta, kuten Bingham kirjoitti, ”yhtäkkiä, ilman varoitusta, poika näytti minulle suunnattoman kallioseinämän ulkoneman alla olevan luolan, joka oli kauniisti vuorattu mitä taidokkaimmin veistetyllä kivellä”. Kun poika näytti hänelle muurin, ”se tuntui kuin uskomattomalta unelta. Aloin hämärästi tajuta, että tämä muuri ja siihen liittyvä puoliympyrän muotoinen temppeli luolan yläpuolella olivat niin hienoa kivityötä kuin maailmasta ylipäänsä voi löytyä.” Ajatella, että me olimme myös menossa katsomaan tuota kivityötä!
Tämän erillisen, luultavasti noin 500 vuotta sitten rakennetun linnoituksen tarkoitus on yhä tuntematon. Yksi teoria esittää, että se oli Auringon neitsyitten turvapaikka, ehkä siitä syystä, että suurimmassa osassa Binghamin löytämistä kammioista oli naisten jäännöksiä. Toisen teorian mukaan kaupunki palveli sotilaallisena etuvartioasemana. Lisäksi jotkut ovat esittäneet, että se on voinut olla keisarillinen piilopaikka tai turvapaikka, johon inkat pakenivat espanjalaisen valloittajan Pizarron kättä. Tai se on voinut olla Vilcabamban, uuden inkavaltion, pääkaupunki. Inka nimeltään Manco perusti Vilcabamban Amazonin läpitunkemattomaan viidakkoon. Olipa totuus Machu Picchun kaupungista sitten mikä tahansa, me olimme innokkaita näkemään nämä 2060 metriä merenpinnan yläpuolella olevat lumoavat rauniot.
Kun saavuimme Machu Picchun juurelle, tiesimme, että kadonnut kaupunki oli yläpuolellamme, mutta emme voineet nähdä mitään astuessamme pois junasta. Kiirehdimme jonoon 20-minuuttista bussimatkaa varten. Tie kulki serpentiininä ylös vuorta. Emme vielä silloinkaan, kun kiemurtelimme ylös vuorta ja koetimme kovasti nähdä rauniot vilaukselta, voineet erottaa yhtään mitään.
Loputtomasti portaikkoja ja kiviä
Kirjoittauduttuamme hotelliin (ainoaan nykyaikaiseen rakennukseen vuorella) pääsimme lopulta raunioiden sisäänkäyntiportille. Se mitä näimme päästyämme kulman taakse, teki meidät sanattomiksi. Näkymä oli uskomaton. Elizabeth sanoi: ”Olen nähnyt valokuvia, mutta kuvat eivät yksinkertaisesti voi tehdä oikeutta tälle paikalle.” 600 metriä alempana Urubambajoki virtasi pitkin vuorijonon pohjaa. Joka suunnalla näimme majesteettisen kauniita vihreitä vuorenhuippuja, jotka saivat meidät tuntemaan itsemme hyvin vähäpätöisiksi. Kaikkea tätä kunnioitusta herättävää taustaa vasten oli itse kadonnut kaupunki kuin pyhäkkö, jota valloittajat eivät olleet saastuttaneet. Se loi ihmeellisen, aavemaisen vaikutelman.
Rauniot osoittivat kokonaan kivestä rakennetun kaupungin olleen mestarillinen yhdistelmä graniittia, geometriaa ja epätavallisen maaston huippuunsa vietyä hyväksikäyttämistä. Useimmat rakennukset ovat yksikerroksisia ja nykyisten historioitsijoiden mukaan myöhemmän inka-ajan tyyppiä. Huoneissa on runsaasti syvennyksiä. Ovet, ikkunat ja syvennykset ovat puolisuunnikkaan muotoisia – yläosasta kapenevia – mikä on myöhemmän inka-arkkitehtuurin tunnusomainen piirre. Kaupungin keskustassa on laaja, avonainen tila, ehkä pääaukio, jota penkereet, temppelit, asunnot ja jyrkät portaat ympäröivät. Joidenkin seinien kivipinta on kauniisti viimeistelty; inkojen ammattitaidon ylpeyden aihe.
Kävellessämme tämän ainutlaatuisen raunioiden ryhmän äärestä toiseen aloimme päästä perille sen koosta. Meiltä kesti yli tunnin kävellä yhdeltä reunalta toiselle; emme laskeneet mukaan sitä aikaa, joka meni Huayna Picchun vuorenhuipulle kiipeämiseen. Vuoristoisen maaston vuoksi kaikkialla on portaikkoja. Niitä on yli 3000. Jopa kaupungin reunamilla olevilla pengermillä, joita käytettiin viljan viljelyyn ja karjan laiduntamiseen, on ulkonevia kiviä, jotka ovat askelmina tasolta toiselle. Kaupungin pinta-ala on arviolta 13 neliökilometriä!
Meihin teki syvän vaikutuksen se, että rauniot olivat säilyneet niin hyvässä kunnossa. Kun Bingham löysi rauniot, ei havaittu mitään ulkoisia todisteita siitä, että siellä olisi käyty yhtään taistelua. Ja me saatoimme nähdä, että kaupunki näytti ikään kuin hylätyltä, ei valloitetulta. Vieläkään ei tiedetä, miten inkat kykenivät siirtämään sinne niin jyhkeitä kiviä, koska he eivät tunteneet pyörää. Mutta kivet olivat täydellisesti veistettyjä ja paikalleen asetettuja. Huolellisesti ryhmitellyt rauniot kertovat yhä hyvin järjestäytyneestä kulttuurista.
Vain laamat ja tähdet seuranamme
Päivisin tehtyjen kiertokäyntien päättyessä varhain iltapäivällä Machu Picchuun jäi muutamia hotellin yövieraita. Mietteisiimme vaipuneina kiertelimme raunioita ja katselimme auringonlaskua tällä syrjäisellä paikalla. Kuljeskellessaan ympäriinsä Heidi ja Elizabeth onnistuivat näkemään laamanpoikasen ja sen emän raunioiden eräässä nurkassa. Laamat ovat kuormajuhtia, ja niitä käytetään laajalti Perussa. Ne ovat riittävän vahvoja kuljettamaan 35 kilon painoisia taakkoja mutta liian heikkoja kuljettamaan ihmistä. Aluksi laamat näyttivät häiriintyvän vaimojemme läsnäolosta, mutta Heidi ja Elizabeth päättivät saada lähikuvan näistä kauniista eläimistä, jotka näyttivät viihtyvän hyvin raunioiden keskellä. He eivät halunneet häiritä niitä liikaa, koska laamat suojelevat itseään sylkemällä hapanta sylkeään, joten tytöt ystävystyivät niihin hitaasti. Heidi pystyi jopa syöttämään laamaemälle vähän lähistöllä kasvanutta ruohoa.
Myöhemmin illalla kaappasimme villapaidat mukaamme ja lähdimme ulos tähtikirkkaaseen yöhön, kauas pois kaikesta keinotekoisesta valosta, jota tuli läheisestä hotellista. Nyt ainoa havaittava valo tuli taivaan tähdistä. Ajattelimme Jehovan majesteettisuutta. Sitten ajattelimme niitä ihmisiä, jotka neljä vuosisataa aikaisemmin olivat eläneet tällä vuorella ja katsoneet ylös noihin samoihin tähtiin.
Inkat ja konkistadorit
Varhain seuraavana aamuna ennen auringonnousua olimme jälleen raunioilla. Kuulimme taustalla soitettavan panhuilulla surumielisiä säveliä. Miten me imimmekään itseemme Machu Picchun kauneutta ja tunnelmaa ennen kuin päivittäiset kiertokäynnit alkoivat!
Levätessämme raunioiden keskellä ja mietiskellessämme kaikkea näkemäämme Baltasar lausui ajatuksensa sellaisen uskonnon aikaansaamista murheellisista seurauksista, jota Raamatun opetukset eivät ohjaa. (Matteus 7:15–20) Katolisen uskontonsa nimessä ja pohjattoman ahneutensa vuoksi espanjalaiset konkistadorit tuhosivat kokonaisen sivistyneen kulttuurin. He tekivät tämän saamatta tietää, miten inkat elivät. Koska inkoilla ei ollut kirjoitettua kieltä, vaan he käyttivät solmukirjoitusta – pitkiä naruja, joissa oli solmuja – pitääkseen kirjaa tilastoista, sadonkorjuutiedoista, aseista, syntyneistä, kuolleista ja niin edelleen, espanjalaisten valloittajien tuhottua solmukirjoitukset jäi vain muutamia muistiinmerkintöjä inkojen kulttuurista.
Inkat palaavat vielä!
Elizabeth ja Heidi muistelivat Jehovan lupausta ylösnousemuksesta ja lausuivat ajatuksensa siitä, kuinka hyvä onkaan tietää, että ihmisillä, joiden kulttuuri tuhottiin täysin, voisi olla tilaisuus tulla uudelleen eloon. (Apostolien teot 24:15) Ajatella, että me saatamme tosiaankin tavata joitakuita muinaisia inkoja ja oppia heidän kulttuuristaan suoraan heiltä! Meillä voi olla jopa etu opettaa joillekuille Machu Picchussa eläneille inkoille tosi Jumalasta ja hänen tarkoituksestaan heidän suhteensa.
Kaksi Machu Picchussa viettämäämme päivää päättyivät ja lähdimme paluumatkalle Cuzcoon. Saimme mukaamme kauniita muistoja ainutlaatuisesta, korkealla vuoren laella sijaitsevasta kaupungista, joka nykyään muistetaan vain raunioistaan. Vaikka espanjalaiset valloittivat inkavaltion, he eivät koskaan löytäneet Machu Picchua. Mutta me olimme onnellisia siitä, että olimme löytäneet inkojen kadonneen kaupungin. – Lähetetty.
[Kuva s. 15]
Machu Picchu, portaikkojen ja penkereiden muinainen kaupunki
[Kuva s. 16]
Machu Picchu (vanha vuorenhuippu) korkealla Andien vuoristossa, taustalla Huayna Picchu (nuori vuorenhuippu)
[Kuva s. 16]
Ilman pyörää inkat siirtelivät jyhkeitä, käsinhakattuja kiviä rakennuksiaan varten
[Kuva s. 17]
Tyypillinen inka-asunto puolisuunnikasmaisine, yläosasta kapenevine arkkitehtuureineen
[Kuva s. 17]
Yksinäinen laama Machu Picchun raunioilla
[Kuva s. 18]
Urubambajoki, joka virtaa 600 metriä Machu Picchun alapuolella