Silmäys inkojen kulta-aikaan

Herätkää!-lehden Perun-kirjeenvaihtajalta

Eletään talvipäivänseisauksen aikaa – auringon kunniaksi pidettävän suuren juhlan aikaa. Cuzcon yllä levittäytyvän talvisen, pilvettömän taivaan vähitellen kirkastuessa palvojat kerääntyvät Auringon temppelin ympärillä kaartuvien mahtavien muurien sisäpuolelle.

Kaikkien silmät seuraavat kiinteästi ylimmäistä pappia, joka surmaa uhrilaaman, irrottaa yhä sykkivän sydämen ja tekee taikoja saadakseen selville ennusmerkkejä tulevasta vuodesta. Kirkkaaksi kiillotettu hopeapeili välähtää hänen kädessään, kun hän kohdistaa auringon säteet puuvillan palaseen. Lopulta esiin tuprahtaa savua, ja uhrituli syttyy jälleen kerran. Yhdeksänpäiväinen juhla on alkanut.

INKAT ja heidän kulttuurinsa ovat pitkään hämmästyttäneet tutkijoita, historioitsijoita ja historian lukijoita. Espanjalaisten konkistadorien ryöstämät tarunomaiset inkojen kulta- ja hopea-aarteet muuttivat koko Euroopan talousjärjestelmän. Insinööritaidon ihmeet, esimerkiksi salaperäisen Machu Picchun linnoitus, Sacsahuamanin linnake Cuzcossa ja nerokas kastelujärjestelmä, ovat todisteina inkojen teknisestä osaamisesta. Jotkut jopa väittävät, ettei inkojen keskuudessa ollut rosvoja, laiskureita eikä paheellisia ihmisiä. Olipa asia kuinka tahansa, on todella erikoista, että yksi ainoa hallitus saattoi vallita useita erilaisia heimoja, joista monet asuivat maailman korkeimpiin ja vaikeakulkuisimpiin kuuluvien vuorten koloissa ja kätköissä.

Heidän alkuperänsä on hämärän peitossa

Keitä inkat sitten olivat? Mistä he olivat tulleet? Mikä sai heidän mahtavan valtakuntansa murenemaan?

Kukaan ei todella tiedä, mistä inkat tulivat. Jotkut ovat panneet merkille samankaltaisuuksia heidän ja muinaisten egyptiläisten välillä. Faraon tavoin inkahallitsijaa kunnioitettiin auringonjumalan poikana, ja hän meni tavallisesti naimisiin sisarensa kanssa varjellakseen ”kuninkaallisen veren” puhtautta. Jotkin uskonnolliset tavat olivat samanlaisia, ja inkojen veneet, joita aikoinaan kulki Titicacajärvellä, muistuttivat suuresti egyptiläisiä kaislaveneitä. Vaikka inkojen ja egyptiläisten välillä onkin yhtäläisyyksiä, on myös olemassa koko joukko merkittäviä eroja. On siis hyvin epäilyksenalaista, ovatko inkojen juuret Egyptissä.

Eräässä inkojen legendassa mainitaan kiinnostavasti, että alkuperäiset inkat olivat säilyneet elossa vedenpaisumuksesta. Kirjassa Sociografia del Inkario sanotaan: ”Kaikissa Andien ylätasankojen kansan perimätiedoissa puhutaan tulvasta, joka oli peittänyt alleen koko maan.” Erään inkojen legendan mukaan kaikki elolliset olennot tuhoutuivat. Erään toisen version mukaan jotkut kuitenkin ”kätkeytyivät erittäin korkealla vuorenhuipulla sijainneeseen onkaloon ja pelastuivat ja kansoittivat maapallon uudelleen”.

Tarina on huomattavan yhdenmukainen Raamatun vedenpaisumuskertomuksen kanssa. Inkojen esi-isien on kuitenkin täytynyt siirtyä Etelä-Amerikkaan jonkin ajan kuluttua Baabelissa tapahtuneesta kieltensekoituksesta. – 1. Mooseksen kirja 11:1–9.

Millaisia muinaiset inkat sitten olivat? Minkälaista oli heidän elämänsä? Saamme vastauksen, kun menemme ajassa taaksepäin inkojen kulta-aikaan.

Elämää inkavaltakunnan ayllussa

On vuosi 1500. Katselemme alhaalla näkyvää laaksotasankoa, jossa on siellä täällä pieniä asumuksia. Se on inkojen ayllu-kylä eli yhdessä asuvien ja työskentelevien perheiden muodostama yhteisö. Koko inkojen valtakunta on jaettu aylluihin, joita kutakin valvoo curacana tunnettu päällikkö. Perheet asuvat kivestä ja savesta rakennetuissa olkikattoisissa taloissa. Heillä ei ole pöytiä, tuoleja eikä mitään muitakaan mukavuuksia. He istuvat yksinkertaisesti lattialla syödessään kaksi niukkaa päivittäistä ateriaansa, jotka koostuvat kuivatuista perunoista, maissista, kvinoasta ja kuivatusta laamanlihasta. Yöllä koko perhe nukkuu lattialla.

Mystinen pahan pelko hallitsee inkojen elämää lähes joka käänteessä. Lähestymme ihmisryhmää, joka on kokoontunut savitiilistä rakennettavan huoneen uuden perustuksen ympärille. Tietyin seremonioin mies asettaa kuivatun laamansikiön pieneen syvennykseen. Sen tarkoituksena on lepyttää Pacha-Mamaa eli Äiti Maata ja suojella kotia pahalta. Muita taikakaluja, muun muassa eläinkoruja, simpukankuoria ja höyheniä, pannaan myöhemmin seinien saumoihin tai sidotaan olkikaton sisään.

Inkat pelkäävät, että paha saattaa kohdata heitä heidän nukkuessaankin. Outojen unien ajatellaan olevan sielun kokemia seikkailuja, kun se lähtee ruumiista yöllä. Seuraavana aamuna noitaa saatetaan pyytää selittämään tällaiset unet.

Todennäköinen elinikä on lyhyt, mutta inkat uskovat sielunvaellukseen. Pois leikatut sormenkynnet ja hiukset sekä hampaat säästetään hyvin huolellisesti siltä varalta, että takaisin palaava sielu sattuu tarvitsemaan niitä. Sillä välin ihminen, joka on ollut hyvä, menee odottamaan paikkaan, jonka nimenä on Hanan Pacha. Jos hän ei ole ollut kovin hyvä, hän menee paikkaan nimeltä Hurin Pacha, ja jos hän on ollut paha, paikkaan nimeltä Ucu Pacha, jossa hän kärsii kurjuudessa – ne vastaavat kristikunnan käsityksiä taivaasta, helvetistä ja kiirastulesta.

Loistoisa Cuzco

Seuraavaksi saavumme joka suuntaan levittäytyvän Sacsahuamanin linnakkeen luo, joka suojaa Cuzcoa, inkavaltakunnan keskuspaikkaa. Massiivisten, jopa sadan tonnin painoisten hakattujen kivien hilaamiseen tänne kaukaisilta kivilouhoksilta vuorten ja rotkojen poikki käytettiin tuhansia inkatyöläisiä. Näistä kivistä on rakennettu kolme mahtavaa muuria. Muurit mutkittelevat, mikä pakottaa mahdolliset hyökkääjät kääntämään selkänsä inkojen jousi- ja keihäsmiehille.

Juuri nyt Auringon temppelin aukio on kuitenkin täpötäynnä väkijoukkoja, ja kaikki tervehtivät saapuvaa voittokulkuetta. Hämillään ja peloissaan olevaa maalaisten ryhmää johdatetaan vankeina. He tuijottavat ihmeissään valtavia olkikattoisia temppelirakennuksia, jotka on koristeltu kimaltelevalla kullalla.

Temppelin pihalla inkojen kirjanpitäjät merkitsevät tarkasti muistiin tämän uusimman valloituksen aikana otettujen vankien, eläinten ja muun saaliin määrän. Silloin kun päälliköt antautuvat rauhaisasti, heidät viedään poikineen opettajien (Amautas) luokse. Siellä heille opetetaan inkojen kieltä, inkauskonnon tapoja ja lakia. Myöhemmin heidät lähetetään takaisin hallitsemaan entistä klaaniaan – nyt inkalähettiläinä. Heidän lastensa täytyy kuitenkin jäädä Cuzcoon lisäkoulutusta varten. Tämä varmistaa sen, että päälliköt eivät vapaaksi päästämisensä jälkeen kapinoi vangitsijoitaan vastaan.

Muuan naapuriheimo tuhosi inkat lähes täysin 1400-luvun alkupuolella. Iäkkään inkahallitsijan Viracochan oli paettava Cuzcoon. Mutta hänen poikansa Pachacuti kokosi joukot uudelleen ja ajoi hyökkääjät pois. Tämän voiton rohkaisemana hän valloitti muita heimoja ja muodosti tämän useista eri kansakunnista koostuvan valtakunnan.

Valtakunnan hyvinvointi ei ole kuitenkaan yksin sotasaaliista riippuvainen. Inkojen vaurauden salaisuutena on mita. Mita eli vuoro on inkahallitsijan jokaiselle asettama työohjelma. Koska perhe tarvitsee vain 60–70 päivää vuodessa elintarpeidensa viljelemiseen, loput ajasta omistetaan mita-palvelukselle. Jokainen työskentelee siis vuorollaan temppelin omistamilla pelloilla tai siltojen, teiden, temppelien ja pengerrysten rakennustyömailla tai kulta- ja hopeakaivoksilla. Miljoonat työläiset pitävät valtakunnan ahkerassa toiminnassa kuin mehiläiskeon, samalla kun inkahallitsija ja hänen ruhtinaansa valvovat työtä Cuzcosta tuhannen-, sadan- ja kymmenenpäämiesten avulla.

Inkojen laki on apuna tämän järjestelmän ylläpitämisessä. Tuomitut rikolliset voidaan teloittaa heittämällä heidät verenhimoisille pedoille. Ei ole mikään ihme, että rikollisuus on erittäin vähäistä. Mutta kapinoinnin torjumiseksi on tehokkaampiakin keinoja. Yhdeksän päivän välein inkahallitsija järjestää juhlan, jossa tarjoillaan ilmaista chichaa, erästä alkoholijuomaa.

Inkojen valtakausi päättyy

Vuosikausia elämä inkavaltakunnassa jatkui tällä tavalla, kunnes sekä sisä- että ulkopuolella tapahtunut kehitys rappeutti sen lopullisesti. Kun inkahallitsija Huayna Capac kuoli, valtaistuin joutui hänen pojalleen Huáscarille. Huayna Capacin avioton poika nimeltä Atahualpa nousi kuitenkin kapinaan ja sai aikaan sisällissodan. Tuhannet inkat saivat surmansa. Tyytymättömyys ja viha jakoivat tuon kerran niin rauhallisen valtion. Atahualpa otti valtaistuimen haltuunsa.

Atahualpa ei ollut liiemmin huolissaan, kun pieni joukko rautavarusteisiin sonnustautuneita miehiä alkoi nousta vuorten rinteillä kiemurtelevaa polkua. Hän ei lainkaan aavistanut, että se oli suuren kaukaa tulevan maahanhyökkäyksen kärkijoukko, eikä hän tajunnut, että nuo vaaleaihoiset tulokkaat tartuttaisivat hänen kansaansa tappavia tauteja, jotka pyyhkäisisivät inkojen valtakunnan kokonaan pois.

Atahualpan ennustajat vakuuttivat hänen voittavan, ja niinpä hän matkusti Cajamarcaan (joka sijaitsee nykyisessä Pohjois-Perussa) tapaamaan maahan tunkeutuneiden espanjalaisten ryhmää. Hän oli aivan aseeton, vaikka hänen mukanaan kulkikin tuhansia hänen kannattajiaan. Katolinen munkki astui sitten esiin ja tarjosi hänelle uskonnollista kirjaa. Tarkoituksena oli käännyttää hänet katoliseen uskontoon. Inkahallitsija heitti kuitenkin kirjan maahan. Espanjalaisten kanuunat jylisivät, ja 6000 inkaa kuoli.

Atahualpan henki säästettiin, jotta hän paljastaisi kaiken kullan kätköpaikan. Hän tarjoutui täyttämään suuren huoneen kultaesineillä vastineeksi vapauttamisestaan. Hänen avokätinen tarjouksensa hyväksyttiin, ja Atahualpa piti sanansa. Espanjalaiset eivät pitäneet. Atahualpa kuristettiin kuoliaaksi, ja niin päättyi inkavaltakunnan kulta-aika.

Vuosisatojen kuluessa inkojen elämää on jossain määrin romantisoitu. On kuitenkin muistettava, että kaikista suurista saavutuksistaan huolimatta inkat olivat auringonpalvonnan ja taikauskon vallassa. Nykyään Andien joidenkuiden asukkaiden keskuudessa uskonnolliset perinteet, joita katolinen uskonto on vain hieman muuntanut, sekä ankaran yksinkertainen elämäntapa ja taikausko hallitsevat yhä inkojen jälkeläisten elämää.

On kiinnostavaa, että monet ovat kuitenkin jättäneet tällaisen taikauskoisen pelon. Muinaisille inkoille Luoja oli etäinen jumaluus, joka oli riippuvainen vähempiarvoisista palvonnan kohteista (huacas) ja jumalista. Jotkut heidän jälkeläisistään ovat kuitenkin oppineet tuntemaan tosi Jumalan, Jehovan, joka on lähellä kaikkia häntä etsiviä. – Apostolien teot 17:27.

[Tekstiruutu s. 27]

Tietoja inkojen valtakunnasta

*Mitä sana ”inka” merkitsee?

”Inkalla” tarkoitettiin aluksi kuningasta eli hallitsijaa, jota kutsuttiin nimityksellä Capa Inca ’ainoa herra’. Nimitys ”inka” annettiin myös kaikille kuninkaallista verta oleville miespuolisille jälkeläisille. Nykyään sanaa voidaan käyttää kaikista inkojen valtakunnassa satoja vuosia sitten eläneistä.

*Mikä oli inkojen valtakunnan asukasluku?

Suuruudenaikana valtakunnassa katsotaan asuneen 6 miljoonaa ihmistä, vaikkakin eräässä tietolähteessä määräksi ilmoitetaan 12 miljoonaa ihmistä. Tämä kertoo jotakin valtakunnan todellisesta laajuudesta, kun ajatellaan sitä, että tuohon aikaan maapallon väkiluku oli paljon pienempi kuin nykyään.

*Miten inkojen tiedonvälitys toimi?

Suurimmaksi osaksi suusanallisesti, koska inkoilla ei ollut luku- eikä kirjoitustaitoa. Ketšua on puhuttu muttei kirjoitettu kieli, vaikka nykyään sille onkin yritetty luoda muihin kieliin perustuva kirjoitettu muoto. Lyhyitä virallisia sanomia lähetettäessä tietojen muistiinmerkitsemiseen käytettiin quipua, pitkiä nyörejä, joissa oli solmuja.

[Kuva s. 25]

Inkat palvoivat aurinkoa Machu Picchussa Perussa

[Kuvat s. 26]

Cuzcossa sijaitseva Sacsahuamanin linnake