Kuka haluaa miljonääriksi?
VAIKUTTAA siltä, että lähes jokainen haluaa. Helpoiten miljonääriksi pääsee – yleisen käsityksen mukaan – siten, että voittaa kerralla paljon rahaa jossakin veikkauspelissä.
Halutessaan käyttää hyväkseen kuponkipelien yleistä suosiota – ja myös saadakseen lisää tuloja kuponkipelien tuotosta – hallitukset Moskovasta Madridiin ja Manilasta Méxicoon asti järjestävät nykyään kuponkipelitoimintaa, jossa päävoitot voivat nousta Suomen rahassa jopa 400 miljoonaan markkaan.
Vain harvoista tulee miljonäärejä. Eräs englantilainen oli veikannut jalkapallo-ottelujen tuloksia 25 vuotta, ennen kuin hän lopulta voitti harvinaisen paljon: Suomen rahassa noin 2 markan panoksella suunnilleen 6 miljoonaa markkaa. Vielä huomattavampi oli erään newyorkilaisen naisen voittosumma, kun hän Floridan osavaltion lotossa oli saanut yhden kaikkien aikojen suurimmista pelivoitoista: 55 miljoonaa dollaria eli yli 220 miljoonaa markkaa.
He ovat kuitenkin poikkeuksia. Tyypillisestä pelurista käy keski-ikäinen espanjalainen pikkuvirkamies, joka 30 vuotta on joka viikko ostanut lottokuponkeja. Vaikka hän ei ole kertaakaan voittanut mainittavasti, hän ei lannistu. Hän sanoo: ”Odotan aina voittavani.” Eräs Montrealissa asuva mies, joka osti koko viikon palkallaan kanadalaisia lottokuponkeja, puhui varmasti monien muidenkin suulla todetessaan lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Tällaiset arvonnat ovat ainut keino, jolla tavallinen pieni ihminen pääsee uneksimaan paremmasta elämästä.” Silti hänkään ei voittanut mitään.
Samalla kun kuponkipeli-innostus on yleismaailmallista, on myös eräs toinen uhkapelien muoto kasvattamassa suosiotaan, nimittäin raha-automaateilla pelaaminen. Vaikka näillä niin sanotuilla yksikätisillä rosvoilla ei pääsekään rikastumaan hetkessä, silti pelaaja saattaa niillä silmänräpäyksessä voittaa tarjolla olevan päävoiton, joka joissakin tapauksissa voi olla melkoinen. Nykyään raha-automaatteja on muuallakin kuin vain kasinoissa. Euroopassa raha-automaatteja on sijoitettu kahviloihin, kerhoihin, ravintoloihin ja hotelleihin, ja pelikoneet tunnistaa niiden soittamista melodioista, niiden välkkyvistä valoista ja kolikoitten kilinästä koneiden antaessa niitä aina silloin tällöin takaisin ryöppynä.
Frances on iäkäs New Yorkissa asuva leskirouva. Kahdesti tai kolmesti viikossa hän menee linja-autolla 2,5 tunnin ajomatkan päähän Atlantic Cityyn, itärannikon kuuluisaan uhkapelikaupunkiin. Perillä hän menee erääseen kaupungin kasinoista ja pelaa siellä raha-automaateilla osapuilleen kuusi tuntia, minkä jälkeen hän palaa kotiinsa. ”En tiedä, mitä tekisin ilman Atlantic Cityä”, hän toteaa. ”Näin me huvittelemme, vietämme aikaamme.”
Toisille uhkapelien pelaaminen on enemmän kuin vain ajanvietettä, vaihtelua normaaliin päiväohjelmaan tai toiveikasta rikastumisen yritystä. Heidän tapauksessaan se on tärkeä ellei peräti olennainen osa heidän elämäänsä.
”Pelaan uhkapelejä, koska pidän niihin liittyvistä riskeistä”, selittää Luciano, joka asuu Córdobassa Espanjassa. Hän jatkaa: ”En halua puolustella itseäni, mutta tosiasiaksi jää, että olin masentunut ja että sen takia aloin pelata bingoa. Sen jälkeen aloin kokeilla toisenlaisia uhkapelejä. Olo tuntuu mahtavalta, kun tasku on täynnä pelikuponkeja ja on valmis pelaamaan.” Toiselta piintyneeltä pelurilta, potkut saaneelta liikeyrityksen johtajalta, kysyttiin, oliko hän ajatellut luopua paheestaan. ”Luopuako?” hän vastasi. ”Siihen en pysty. Pelaaminen on minulle elämäntapa.”
Vaikka uhkapelien pelaamiseen voikin olla monenlaisia syitä, uhkapelurit eivät varmastikaan ole mikään pieni vähemmistö. Kolme jokaisesta neljästä amerikkalaisesta pelaa uhkapelejä enemmän tai vähemmän, ja suhde on samantapainen Espanjassa, jossa uhkapelien pelaaminen on myös yleistä. Lisäksi uhkapelit ovat suurta bisnestä. Maailmassa on vain vähän sellaisia teollisuusyhtiöitä, joiden vuotuinen liikevaihto ylittää 39 maan kuponkipelien vuotuisen yhteenlasketun kokonaisliikevaihdon.
Uhkapeleillä on selvästikin valtava vetovoima. Onko niiden tenhovoima harmitonta vai kätkeytyykö siihen vaaroja? Vanha sananlasku varoittaa: ”Jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.” (Sananlaskut 28:20.) Pitääkö tämä paikkansa niistäkin, jotka haluaisivat rikastua uhkapelien avulla?