Pikajuoksijoiden ylimys

Herätkää!-lehden Etelä-Afrikan-kirjeenvaihtajalta

KETÄ tai mitä voidaan kuvailla tällä nimityksellä? Gepardia, joka on maailman nopein nisäkäs lyhyillä matkoilla. Gepardin eli ’kissaleopardin’ sanskritinkielinen nimi tarkoittaa ’täplikästä ruumista’, ja jokaisella gepardilla onkin oma ainutlaatuinen täpläkuvionsa.

Jotkut sanovat, että ensi näkemältä tämä kissaeläin on pelkkiä jalkoja. Toiset huomauttavat, että sillä on notkoselkä ja liian pieni pää. Mutta juuri näistä ominaisuuksista on gepardille hyötyä. Pitkät takajalat antavat vipuvoimaa, minkä ansiosta gepardi voi kävellä viehkeästi ja juosta elegantisti. Ja tämä eläin totisesti pystyy juoksemaan! Gepardi kykenee paikaltaan lähtiessään kiihdyttämään vauhtinsa muutamassa sekunnissa 110 kilometrin tuntinopeuteen.

Gepardi on hyvin suunniteltu mahdollisimman nopeaa juoksemista varten. Sen kevyen luurangon selkäranka on epätavallisen joustava ja voi taipua ja suoristua jousen tavoin. Lisäksi gepardilla on laaja rintakehä, suuret keuhkot, vahva sydän, tasapainoa antava häntä sekä avarat hengitystiehyet nopeaa hengitystä varten, mikä kaikki vaikuttaa siihen, että se on verrattoman nopea. Gepardin energianpurkaus kestää kuitenkin vain vähän aikaa. Kun se on juossut täyttä vauhtia vain noin 400 metriä, sen täytyy jo pysähtyä jäähdyttelemään itseään.

Gepardit eivät yleensä uhkaa ihmisiä. Ann van Dyk, joka on vuosia kasvattanut gepardeja, kirjoittaa kirjassaan The Cheetahs of De Wildt: ”Ruokkimisen jälkeen minusta oli mukava viettää viimeiset hetket ennen pimeän tuloa kissaperheeni kanssa. Välillemme oli muodostunut keskinäinen luottamus, ja vaikka ne eivät olleetkaan kesyjä, tiesin, etteivät ne vahingoittaisi minua.”

Ihmiset eivät kuitenkaan ole aina olleet näin ystävällisiä gepardille. Esimerkiksi metsästäjät ovat Afrikassa himoinneet sen ainutlaatuista turkkia, ja asutus on rajoittanut niitä alueita, joilla se voi juosta. Tämä on pienentänyt gepardikantaa huomattavasti. Vaikka gepardeja tavattiin yhteen aikaan runsaasti Intiassa, niin se kuoli siellä sukupuuttoon vuonna 1952. Niitä ei tavata myöskään enää eräissä Välimeren itäosaan rajoittuvissa maissa.

Voimme olla hyvin onnellisia siitä, että Jumalan uudessa maailmassa ahneet ihmiset eivät ole enää uhkana eläimille! (Jesaja 11:​6–9.) Ehkä sinä saat tuolloin nähdä tämän ihmeellisesti suunnitellun pikajuoksijoiden ylimyksen, gepardin.