Gepardi – kissoista nopein

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KENIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

ILMA seisoi paikallaan kuumalla auringon paahtamalla savannilla. Kiikarimme olivat kohdistettuina thomsoningasellilaumaan. Laskevan auringon viimeiset säteet saivat gasellien kyljissä olevat kultaiset juovat hehkumaan. Eräs toinenkin tarkkailija tähysteli näiden antilooppien suuntaan läheisen termiittikeon päältä. Se oli täplikäs kissa pentuineen. Sen kullanruskeat silmät tarkkailivat näkymää kiinteästi. Yhtäkkiä sen lihakset jännittyivät, ja se nousi hitaasti ja liikkui laumaa kohti. Sen pennut näyttivät tietävän, että niiden täytyi odottaa, kunnes emo palaisi.

Se liikkui varovasti eteenpäin pienten pensaiden ja heinämättäiden suojissa. Se liikkui sulavasti ja varmasti. Päästyään 200 metrin päähän saaliistaan se yhtäkkiä jähmettyi paikoilleen. Yksi gaselleista oli nostanut päätään ja katsoi gepardin suuntaan; sitten se alkoi jälleen syödä. Taas kissa jatkoi lähestymistään. Kun se pääsi 50 metrin päähän pahaa aavistamattomista eläimistä, se päätti juosta. Jännityksestä päästetyn jousen tavoin se ampaisi hämärtyvään iltaan. Gasellilauma hajaantui nopeasti kaikkiin suuntiin, mutta kissa ei irrottanut katsettaan valitsemastaan saaliista. Se kiisi tasangon poikki ja pääsi lähemmäksi nopeasti liikkuvaa gasellia.

Pelästynyt eläin juoksi poukkoillen vasemmalle ja oikealle estääkseen takaa-ajajansa suunnitelmat, mutta sen väistöyrityksistä ei ollut vastukseksi kissan salamannopealle ja notkealle menolle. Sitten noin metrin päässä saaliistaan se kurkotti etukäpälällään kaataakseen tulevan uhrinsa. Tuolloin se menetti hetkeksi tasapainonsa. Siinä samassa gaselli oli poissa näkyvistä.

Hengästyneenä gepardi hidasti vauhtiaan ja pysähtyi, istui alas ja katsoi nälkäisiä pentujaan kohti. Katsoin vaimoani hämmästyksen vallassa. Olimme juuri saaneet todistaa ihmeellisen gepardin suunnatonta vauhtia.

Nopea kissa

Gepardi juoksee tosiaan tuulen nopeudella. Se pystyy paikaltaan lähtiessään kiihdyttämään vauhtinsa uskomattomaan 65 kilometrin tuntinopeuteen vain kahdessa sekunnissa! Se voi saavuttaa jopa 110 kilometrin tuntinopeuden! Se on nopein maaeläin. Kilpahevonen pystyy vastaavasti saavuttamaan hieman yli 72 kilometrin tuntinopeuden, ja vinttikoira voi juosta noin 65 kilometrin tuntinopeudella. Gepardi pystyy kuitenkin säilyttämään hämmästyttävän vauhtinsa vain lyhyen matkaa.

Gepardi on kevytrakenteinen ja sillä on pitkät, sirot raajat ja notkea, kaareva selkä. Pitkä, täplikäs häntä auttaa gepardia säilyttämään tasapainonsa tämän kallistellessa ja kääntyillessä kovassa vauhdissa. Juostessaan täyttä vauhtia se voi tehdä yli kuuden metrin pituisia loikkia. Tällainen nopeus on mahdollista muun muassa sen ainutlaatuisten jalkojen ansiosta: ne muistuttavat pikemmin koiran kuin kissan jalkoja. Se käyttää kynsiään saadaksen maasta paremman otteen.

Täplikästä kauneutta

Gepardin naama on selvästi ainutlaatuinen ja kaunis. Silmistä suupieliin laskeutuu kaksi ohutta, mustaa juovaa, mikä saa kissan näyttämään murheelliselta, melkeinpä surkealta. Sillä on lyhytkarvainen turkki, joka on usein muualta punaiseen vivahtavan keltainen mutta vatsasta lähes valkea, ja siinä on pieniä, yhtenäisiä täpliä. Poikaset ovat syntyessään paljon tummempia, ja niillä on paksu, niskasta häntään ulottuva siniharmaa harja.

Gepardin ääntely muistuttaa kurahtelua tai linnun viserrystä. Tämä ääni kuuluu aina parin kilometrin päähän, ja sillä viestitään pennuille ja muille gepardeille.

Gepardin luonteenlaatu on lempeä ja rauhaisa verrattuna sen sukulaisiin leijonaan ja leopardiin. Kun se on tyytyväinen, se kehrää kuin jättimäinen kotikissa. Se tottuu helposti ihmisiin, ja sitä on jopa kesytetty. Gepardi ei tietenkään ole mikään kotikissa. Täysikasvuisena se painaa 45 kiloa tai ylikin, ja sen terävät hampaat ja kynnet tekevät siitä vaarallisen eläimen – sellaisen, jota tulee kohdella varoen.

Gepardi ei synny metsästäjäksi, joten sen emon täytyy opettaa sille tämä taito. Jos pentu kasvatetaan vankeudessa, siltä puuttuu taito väijyä ja ottaa saalis kiinni. Emo ja pennut syövät yhdessä kaikessa rauhassa eivätkä nahistele ja tappele, kuten ruokailevat leijonat yleensä tekevät. Gepardien tiedetään jopa syöneen kuivilla seuduilla mehukkaita meloneita.

Afrikkalaisilla rauhoitusalueilla käyneet turistit ovat hämmästelleet, miten pelottomia nämä rauhaisat kissat voivat olla. Ei ole epätavallista, että täysikasvuinen gepardi hakeutuu turistibussin varjoon tai hyppää auton konepellille ja tuijottaa tuulilasin läpi yllättyneitä ja usein pelästyneitä matkustajia.

Kissamaista huolenpitoa

Naarasgepardi saattaa synnyttää poikueen, jossa voi olla jopa kuusi pienen pientä pentua. Se suojelee niitä rohkeasti ja pitää ne tarkasti piilossa siirtämällä niitä usein niiden ensimmäisten elinkuukausien aikana. Huolimatta gepardiemojen yrityksistä suojella pentujaan näyttää siltä, että vain noin kolmasosa pennuista selviytyy täysikasvuisiksi.

Gepardiemon ei ole helppoa huolehtia pentuperheestään. Pennut ovat täynnä energiaa ja äärimmäisen leikkisiä. Usein ne väijyvät lepäävän emonsa häntää ja loikkaavat sen kimppuun emon heiluttaessa sitä puolelta toiselle kissoille ominaiseen tapaan. Painiessaan toistensa kanssa sekä purressaan ja jahdatessaan toisiaan ne usein unohtavat ainaisena uhkana olevat petoeläimet.

Metsästäjää metsästetään

Gepardilla on luonnossa paljon vihollisia, esimerkiksi leijonat, leopardit ja hyeenat. Gepardin suurin vihollinen on kuitenkin ihminen. Sen kaunista täplikästä turkkia pidetään suuressa arvossa ja siitä tehdään esimerkiksi vaatteita, mattoja ja metsästysmuistoja. Tätä nopsajalkaista eläintä on vangittu ja koulutettu urheilumetsästystä varten. Koska gepardi ei suostu lisääntymään vankeudessa, sitä on jahdattu aivan elinpiirinsä äärirajoille asti, jotta tuohon kysyntään voitaisiin vastata. Myös elinalueen pieneneminen on vaikeuttanut gepardin elossa säilymistä niin, että nykyään sitä tavataan Itä-Afrikassa lähinnä rauhoitusalueilta.

Vuonna 1900 gepardeja arvioitiin olevan noin 100000 yksilöä 44 maassa. Nykyään niitä on elossa ehkä vain 12000 yksilöä 26 maassa, enimmäkseen Afrikassa. Näitä kauniita täplikkäitä kissoja yritetään suojella, mutta niiden määrä vähenee jatkuvasti.

Jotkut ajattelevat, ettei gepardin sukupuuttoon kuolemista voida estää. On kuitenkin rauhoittavaa tietää, että tulee aika, jolloin ihminen ottaa täysin kantaakseen Jumalan hänelle antaman vastuun huolehtia, suojella ja ’vallita kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä’ (1. Mooseksen kirja 1:​28). Vasta silloin on varmaa, että tällaiset gepardien kaltaiset kauniit kissaeläimet ilahduttavat maan asukkaita ikuisesti.