”Herra, avaa Englannin kuninkaan silmät”
HÄNET tuomittiin kerettiläisenä vuoden 1536 elokuussa, mutta vasta tuon vuoden lokakuussa hänet vietiin roviolle. Juuri ennen kuin hänet kuristettiin ja hänen ruumiinsa poltettiin, hän lausui kovalla äänellä viimeiset sanansa: ”Herra, avaa Englannin kuninkaan silmät.”
Mies oli William Tyndale. Miksi hänet tuomittiin kerettiläisenä ja hänen ruumiinsa poltettiin roviolla? Mitä Englannin kuningas ei ollut nähnyt? Entä voisimmeko me oppia jotakin arvokasta siitä, mitä Tyndalelle tapahtui? Saadaksemme vastaukset näihin kysymyksiin tutkikaamme ensin Tyndalen taustaa.
Tyndalen elämän alkuvaiheet
Tyndale syntyi Gloucestershiressä Englannissa noin vuonna 1494. Hän meni Oxfordin yliopistoon ja valmistui maisteriksi vuonna 1515. Pian sen jälkeen hän oli jonkin aikaa Cambridgen yliopistossa.
Vuonna 1522 Tyndale oli jälleen Gloucestershiressä, missä hänestä tuli sir John Walshin lasten kotiopettaja. Koska hän käytti Raamattua käsitystensä tukena, hän joutui pian riitoihin kartanossa vierailleitten huomattavien katolisten pappien ja tohtorien kanssa. Lady Walsh huolestui ja kysyi häneltä, ’miksi heidän olisi pitänyt uskoa mieluummin häntä kuin noita huomattavia, oppineita pappismiehiä’.
Tämän jälkeen Tyndale päätti kääntää englannin kielelle oppineen Erasmus Rotterdamilaisen teoksen Enchiridion militis christiani (Kristityn sotilaan käsikirja). Se tuomitsi monet vallinneet uskonnolliset tavat ja opetukset. Erasmus Rotterdamilainen kirjoitti esimerkiksi: ”Minua hämmästyttää aina se, että paavit ja piispat haluavat niin harkitsemattomasti tulla kutsutuiksi herroiksi ja opettajiksi, vaikka Kristus kielsi opetuslapsiaan tulemasta kutsutuiksi kummaksikaan. . . . Ilmaukset apostoli, paimen ja piispa ovat sanoja, jotka merkitsevät tehtävää tai palvelusta eivätkä herruutta tai valtaa.” Tässä teoksessa Erasmus Rotterdamilainen kannusti myös tutkimaan enemmän Raamattua.
Ennen pitkää Tyndalen närkästyneet vastustajat syyttivät häntä kerettiläisyydestä. Vaikka hän tajusi edessään olevat vaarat, hän tuli yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että ainoa tapa karkottaa tietämättömyys oli kääntää Raamattu hänen aikansa kansan puhumalle englannin kielelle, niin että tavallinen kansa voisi saada sen luettavakseen.
Pian hän joutui jälleen väittelyyn erään papin kanssa, joka sanoi lopuksi: ”Meidän [olisi] parempi olla ilman Jumalan kuin paavin lakia.” Tästä järkyttyneenä Tyndale vastasi: ”Minä uhmaan paavia ja kaikkia hänen lakejaan. . . . Jos Jumala säästää henkeni, niin ennen kuin montakaan vuotta on kulunut, panen kyntöpojan tuntemaan Raamattua paremmin kuin sinä.” Tyndale oli osoittautuva sanansa pitäväksi. Päättäneenä tehdä Raamatun ymmärrettäväksi ”kyntöpojalle” hän lähti Lontoosta vuonna 1523 etsiäkseen käsiinsä katolisen piispan Cuthbert Tunstallin, sillä hän uskoi tämän Erasmus Rotterdamilaisen ystävän auttavan häntä.
Hänen käännöstään vastustetaan
Tunstall ei kuitenkaan uskaltanut auttaa hankkeessa, jota kirkko niin kovasti vastusti. Mutta Tyndale sai ystävän rikkaasta kauppiaasta, Humphrey Monmouthista, jonka luona hän asui muutaman kuukauden ajan. Tietoisena niistä lisääntyvistä vaaroista, jotka hänellä oli edessään, Tyndale päätteli pian, ettei ’Lontoon piispan talossa ollut mahdollista kääntää Uutta testamenttia ja ettei koko Englannin maassa ollut paikkaa sen tekemiseen’. Siksi Tyndale purjehti Monmouthilta saamansa avun turvin Saksaan vuonna 1524. Siellä hän ryhtyi kääntämään Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia (joita sanotaan yleisesti Uudeksi testamentiksi), mutta hän ei kääntänyt niitä latinasta kuten raamatunkääntäjä John Wycliffe, vaan alkuperäisestä kreikan kielestä.
Vaikka painaminen aloitettiin salassa, sen huomasi pian Johannes Dobneck (Cochlaeus), jota on kuvailtu ”katkerimmaksi koskaan eläneeksi millekään kansankielelle käännetyn Jumalan sanan viholliseksi”. Dobneck yllytti viranomaisia, ja Tyndalen täytyi paeta Wormsiin mukanaan ne ainakin kymmenen arkkia, jotka olivat silloin valmiina. Vuonna 1526 saatiin menestyksellisesti valmiiksi vähintään 3 000 kappaleen painos hänen käännöksestään, ja se salakuljetettiin Englantiin Uuden testamentin myyjille. Nidosten ostaminen tuli entistäkin vaarallisemmaksi, kun piispa Tunstall ja muut papit alkoivat etsiä niitä ja polttaa niitä Saint Paulin kirkon aukiolla Lontoossa.
Vuonna 1527 Canterburyn arkkipiispa William Warham keksi keinon, jolla hän saattoi ostaa koko Tyndalen käännöksen, ennen kuin se pääsi kansan käsiin. Tunstall osallistui myös samanlaiseen hankkeeseen, ja tällä tavoin tuhoutui monia nidoksia. Mutta mikä oli todellinen seuraus? ”Saan rahaa maksaakseni velkani, ja koko maailma tulee vastustamaan äänekkäästi Jumalan sanan polttamista, ja loppurahojen avulla voin entistä ahkerammin korjata mainittua Uutta testamenttia”, selitti Tyndale. Niinpä hänellä oli lopulta rahaa, jonka avulla hän saattoi painaa lisää kirjoja ja jatkaa tarkistetun laitoksen tekemistä. Mikään, mitä papisto teki, ei voinut estää Jumalan sanan leviämistä!
Mutta miksi papisto ja jopa Englannin kuningas Henrik VIII sulkivat silmänsä kansankielisen käännöksen, esimerkiksi Tyndalen käännöksen, arvolta? Huomattava roomalaiskatolinen oppinut Erasmus Rotterdamilainen esitti muiden muassa seuraavan syyn: ”Monissa kohdin pyhissä kirjoissa moititaan pappien ja ruhtinaiden paheita, ja jos ihmiset lukisivat ne, he nurisisivat niitä vastaan, jotka määräilevät heitä.” Ajatus kansankielisestä käännöksestä ei ollut kuitenkaan ainoa seikka, joka sai heidät vastustamaan. Kuningas vastusti Tyndalen käännöksessä olevia ”vaarallisia selityksiä” eli reunahuomautuksia. Papitkin vastustivat reunahuomautuksia, joita he pitivät katoliselle uskolle vaarallisina. Heidän vastustuksensa esti kuitenkin tavallisen kansan silmiä avautumasta näkemään Jumalan sanan totuutta.
Käännöksessään Tyndale osoitti pitävänsä sanansa käyttämällä ilmauksia, jotka ”kyntöpoika” saattoi ymmärtää: ”vanhinta” ”papin” sijasta; ”seurakuntaa” ”kirkon” sijasta ja ”rakkautta” ”armeliaisuuden” sijasta. Mutta sellaisten sanojen käyttäminen vanhojen kirkollisten ilmausten sijasta oli kerettiläistä puhdasoppisten katolilaisten, esimerkiksi sir Thomas Moren, silmissä.
Samaan aikaan Tyndale kirjoitti useita muita ’kirkonvastaisia’ julkaisuja. Esimerkiksi kirjassaan Obedience of a Christian Man hän kiisti paavin vallan, tuomitsi papiston rikkauden ja paljasti muita väärinkäytöksiä ja pahoja tapoja. Hän puolusti kirjassaan kansankielistä englantilaista käännöstä seuraavasti: ”He sanovat, ettei sitä voida kääntää meidän kielellemme, joka on niin alkeellinen. Se ei ole alkeellinen, vaan he ovat petollisia valehtelijoita. . . . Tämä uhkailu ja maallikoitten kieltäminen lukemasta Raamattua ei johdu siitä, että he rakastaisivat teidän sielujanne . . . koska he sallivat . . . teidän lukea Robin Hoodia, . . . ja tarinoita rakkaudesta ja siveettömyydestä . . . jotka ovat niin rivoja kuin kuvitella saattaa ja jotka turmelevat nuorten mielen.”
Siksi Tyndalea alettiin pitää kerettiläisenä ja hänen Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten käännöstään kerettiläisenä julkaisuna.
Raamatun heprealaiset kirjoitukset
Tyndale oli opetellut myös hepreaa, ja heti kun se oli mahdollista, hän alkoi kääntää Raamatun heprealaisia kirjoituksia englannin kielelle. Hän alkoi kääntää Pentateukkia ja lähti laivalla Antwerpenistä Belgiasta painattamaan sitä Hampuriin Saksaan. Mutta hän joutui haaksirikkoon Hollannin rannikolla ja menetti kaikki kirjansa ja kirjoituksensa. Saavuttuaan vihdoin Hampuriin vuonna 1529 hän tapasi vanhan tuttavansa Miles Coverdalen, joka auttoi häntä koko Pentateukin kääntämisessä. Se painettiin lopulta vuonna 1530. Mutta pappien ja kuninkaan silmät sulkeutuivat yhä tiukemmin tältä käännökseltä!
Tyndalen Pentateukkiin tekemät reunahuomautukset olivat vieläkin ärsyttävämpiä kuin hänen Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin tekemänsä huomautukset. Hän käytti hyväkseen tilaisuutta korostaa sitä ristiriitaa, joka hänen mielestään vallitsi joidenkin kirkollisten menettelytapojen ja Jumalan lakien välillä. Huomaa seuraavat esimerkit: 4. Mooseksen kirja 23:8: ”’Kuinka minä kiroaisin sen, jota ei Jumala kiroa’ [reunassa: paavi tietää kuinka]”; 5. Mooseksen kirja 23:18: ”’Älä tuo portonpalkkaa äläkä koiranpalkkaa Herran, sinun Jumalasi, huoneeseen’ [reunassa: mutta paavi perii heiltä veroa eivätkä piispat ja apotit halua yhtään parempia vuokralaisia]”; 5. Mooseksen kirja 11:19: ”’Puhut niistä (minun sanoistani) kotona istuessasi’ [reunassa: puhu Robin Hoodista, sanovat prelaattimme].”
Raamattuja ja Tyndalen ja Lutherin kirjoituksia levitettiin Englannissa lopulta niin paljon, että vuoden 1530 toukokuussa kuningas Henrik VIII taivutettiin kutsumaan kokoukseen noin 30 piispaa ja huomattavaa pappia, joihin kuuluivat myös More ja Tunstall. Tästä seurasi, että kuninkaan kuulutukseen sisällytettiin näiden kirjoitusten julistaminen kelpaamattomiksi. Niitä kuvailtiin ”herjaaviksi ja turmiollisiksi englantilaisiksi kirjoiksi”, jotka turmelivat uskon ja yllyttivät kapinaan.
Tuosta ajasta lähtien ei poltettu ainoastaan kirjoja. Seuraavien kahden vuoden aikana kymmenen ”kerettiläistä” poltettiin roviolla, ja Tyndale tunsi jotkut heistä. Jotkut tunnustivat omistavansa hänen kirjojaan ja esittivät julkisen peruutuksen, ja heitä sakotettiin.
Vuonna 1533 Tyndale oli jälleen Antwerpenissä. Siellä hän tarkasti ja korjasi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten laitoksensa, valmisteli Raamatun heprealaisten kirjoitusten seuraavaa osaa ja saattoi käsikirjoitusmuotoon osuuden Joosuasta 2. Aikakirjaan.
Kavaltaminen, oikeudenkäynti ja kuolema
Englannista käsin oli monta kertaa yritetty löytää ja pidättää Tyndale, mutta yritys onnistui vasta vuoden 1535 toukokuussa. Syödessään päivällistä kauppiaiden kanssa Antwerpenissä Tyndale tutustui Henry Phillipsiin. Tyndale ei aavistanut vaaraa, vaan kutsui hänet vieraakseen siihen taloon, missä hän asui, vaikka hänen isäntänsä, Thomas Poyntz, oli selvästi epäluuloinen. Saavutettuaan Tyndalen luottamuksen Phillips ilmoitti asiasta viranomaisille. Mutta ei ollut viisasta pidättää Tyndalea talossa. Siksi Phillips kävi hänen luonaan ja kutsui hänet vieraakseen aterialle. He lähtivät talosta yhdessä ja kävelivät pitkin kapeaa käytävää, niin että Phillips käveli Tyndalen perässä. Kun he tulivat ulos käytävästä, Tyndale tunnistettiin ja virkailijat kävivät häneen kiinni ja pidättivät hänet.
Tyndale pantiin vankeuteen Vilvoorden linnaan noin kymmenen kilometrin päähän Brysselistä, ja hän oli siellä vuoden ja neljä kuukautta. Koska erikoislautakunta tutki häntä, hänellä oli tilaisuus todistaa vakaumuksistaan, joita useat raamatunkohdat tukivat. Seurasi pitkä väittely lähellä sijaitsevasta Louvainin katolisesta yliopistosta tulleiden teologien kanssa. Hänet tuomittiin lopulta kerettiläisenä, ja juuri ennen kuristamistaan ja polttamistaan hän lausui sanat: ”Herra, avaa Englannin kuninkaan silmät.”
Hänen rukoukseensa vastattiin
Tyndale ei saanut koskaan tietää, miten pian hänen ennen kuolemaansa esittämäänsä rukoukseen vastattiin ja järjestettiin niin, että yhteinen kansa sai Raamatun luettavakseen. Silloin myös monien ihmisten silmät aukenivat näkemään sen sisältämät totuudet.
Vuotta ennen Tyndalen kuolemaa Miles Coverdale julkaisi ensimmäisen painetun englanninkielisen koko Raamatun, ja osa siitä perustui Tyndalen työhön. Nimilehdellä on saksalaisen taidemaalarin Hans Holbeinin työnä pidetty puupiirrosreunus, jonka yläosassa esiintyy Jehovan nimi heprealaisena tetragrammina. Tyndale oli ensimmäinen, joka käytti nimeä ”Jehova” englannin kielessä Pentateukin käännöksessään 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa.
Myöhäisempi tarkistettu laitos, jonka teki John Rogers eli Thomas Matthew, esiteltiin kuningas Henrik VIII:lle vuonna 1537, ja se sai kuninkaan hyväksymyksen. Mutta on ironista, että Raamattu oli suurimmalta osalta Tyndalen kääntämä, ja siihen sisältyi jopa hänen 2. Aikakirjaan asti tekemänsä käsikirjoitus. Malakian kirjan lopussa ovat hänen nimikirjaimensa ”W.T.” ”Siten [arkkipiispa] Cranmer saatiin hyväksymään yhteen koottuja ja salanimellä julkaistuja käännöksiä, jotka pappeinkokous oli tuominnut, kun ne olivat erillään. Siten kuningas antoi hyväksymyksensä teoksille, jotka hän oli aikaisemmissa kuulutuksissaan tuominnut.” – History of the Church of England, R. W. Dixon, 1. osa, s. 521.
Vuotta myöhemmin piispan apulainen Thomas Cromwell antoi määräyksen, jossa pappeja vaadittiin hankkimaan ketjulla tukevasti kiinnitettävä suurikokoinen Raamattu jokaiseen kirkkoon seurakuntalaisten käyttöön ja ”erityisesti yllyttämään, kehottamaan ja kannustamaan jokaista lukemaan sitä, koska se on Jumalan voimakas sana”. Tätä sovellettiin kansaan niin tehokkaasti, että vuonna 1539 täytyi esittää uusi kuulutus, jotta ihmiset olisivat lakanneet lukemasta Raamattua ääneen kirkossa jumalanpalveluksen aikana. Ilmeisesti papit järkyttyivät havaitessaan saarnojensa jäävän huomiotta, koska monet kokoontuivat mieluummin kuuntelemaan Raamatun lukemista!
Ovatko sinun silmäsi avautuneet?
Tyndalen ennen kuolemaansa esittämään rukoukseen vastattiin siltä osin, että yhteinen kansa saattoi saada Raamatun luettavakseen. Mutta entä nykyään?
’Minulla on Raamattu’, monet saattaisivat sanoa tähän. Mutta onko se kaikki, mitä liittyy silmien avautumiseen? ”Te, joilla on silmät, mutta ette näe”, sanoi Jumala muinaisessa Juudassa olleesta kansastaan, joka oli tullut uskottomaksi. (Jeremia 5:21) ’Näkeminen’ voi siis viitata kuvaannolliseen näköön, mielen havaintokykyyn. Vaikka miljoonilla ihmisillä onkin Raamattu kodissaan, se jätetään monesti hyllylle pölyyntymään. Olisitko valmis sanomaan, että sellaisten ihmisten silmät ovat todella avautuneet havaitsemaan Raamatun totuuden?
’Mutta minä luen Raamattuani’, saattavat jotkut vastata. Mutta merkitseekö pelkkä Raamatun lukeminen sitä, että silmäsi ovat avautuneet? Ei välttämättä. Monet, jotka lukevat Raamattua, pitävät sitä vain kiinnostavana kirjallisena tuotteena. Mutta Raamattu sanoo, että meidän ’sydämemme silmien’ täytyy olla avoinna. (Efesolaisille 1:18) Jotta silmämme todella avautuisivat, meidän täytyy ymmärtää Raamatusta lukemamme, suhtautua siihen vakavasti ja soveltaa sitä elämäämme.
Miten on sinun laitasi? Ovatko sinun silmäsi todella avautuneet? Oletko vakuuttunut siitä, että Raamatun sisältö on lukemisen arvoista ja että sinun kannattaa soveltaa sitä elämääsi? Jos haluaisit apua tässä, Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään.
Kun silmäsi avautuvat, sinun täytyy pitää ne avoinna. On niin kuin Raamatun Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään.” – Sananlaskut 4:20, 21.
[Huomioteksti s. 11]
”Jos Jumala säästää henkeni, niin ennen kuin montakaan vuotta on kulunut, panen kyntöpojan tuntemaan Raamattua paremmin kuin sinä” – TYNDALE
[Kuva s. 10]
WILLIAM TYNDALE
[Kuva s. 12]
Tyndale kääntää Raamattua
[Kuva s. 13]
Tyndalen kuristaminen ja polttaminen