Demokratia palaa ”kehtoonsa”
Herätkää!-lehden Kreikan-kirjeenvaihtajalta
VÄLIMEREN maa Kreikka on aina ollut ylpeä siitä, että se on ollut ”demokratian kehto”. On kuitenkin kiinnostavaa nähdä, miltä ”pienokainen” näytti kreikkalaisessa kehdossaan kuudennelta neljännelle vuosisadalle ennen ajanlaskumme alkua. Tuona aikakautena edistyttiin huomattavasti monilla inhimillisen tiedon aloilla. Filosofinen ajattelu ja kaunotaiteet yleensä laajenivat, mutta kreikkalaistyylinen demokratia pysyi kuitenkin varsin rajoittuneena ja soveltui ainoastaan yksityisiin kaupunkivaltioihin, joissa oli harvoin yli 10000 asukasta. Näissäkin kaupungeissa ainoastaan pieni vähemmistö nautti tästä demokratian muodosta, koska orjilla, naisilla ja keillään vierasta syntyperää olevilla ei ollut äänioikeutta.
Mikäli on kysymys Kreikasta, niin näyttää siltä, että noin 2000 vuoden ajan ”kehto” oli tyhjä. Yhdeksänneltätoista vuosisadalta lähtien Kreikassa on ollut joukko erilaatuisia hallituksia: perustuslaillinen monarkia, tasavalta, diktatuuri ja vieraan vallan miehitys toisen maailmansodan aikana. Toisen maailmansodan jälkeen demokratia kukoisti jälleen 21. päivään huhtikuuta 1967 saakka, jolloin sotilashallitus ryösti ”kehdon”.
Tämän hallituksen muodostaneet kenraalit rajoittivat suuresti kansalaisoikeuksia, kielsivät vaalit, hajottivat kaikki poliittiset puolueet ja hallitsivat maata rautaisella kädellä, sillä he sanoivat, että Kreikan kansa ei ole riittävän kypsä elämään demokraattisen hallinnon alaisuudessa. Seuraus oli, että Jehovan kristittyjen todistajien täytyi jatkaa raamatullista opetustyötään maan alla, vaikka he eivät lainkaan sekaantuneet yhteiskunnan menoon tai politiikkaan. Ulkomaiset Jehovan todistajat, jotka matkustivat vuonna 1969 Nürnbergistä Ateenaan, tarkastettiin rajoilla, ja kaikki heidän mukanaan ollut kristillinen kirjallisuus, jonka he olivat toivoneet voivansa viedä uskoville tovereilleen Kreikkaan, otettiin heiltä pois. Kun jotkut todistajat anoivat passeja käydäkseen sukulaistensa luona ulkomailla tai osallistuakseen kristillisiin konventteihin, heitä kiellettiin poistumasta Kreikasta ”yhteiskunnan järjestyksen ja edun vuoksi”.
Yllättävä tapaus, joka sattui tämän epänormaalin diktatuurikauden aikana, oli sisäministerin 30. marraskuuta 1970 liikkeelle lähettämä kiertokirje, jossa sanottiin Jehovan kristittyjen todistajien välisten avioliittojen olevan ”olemattomia” ja kiellettiin maan rekisteriviranomaisia rekisteröimästä näitä avioliittoja tai niistä syntyneitä lapsia, koska ”Jehovan todistajien uskonto on tuntematon”!
Ainoastaan diktatuurihallitus saattoi laatia sellaisen luonnottoman ja ilmiselvästi epäoikeudenmukaisen kiertokirjeen ja aiheuttaa siten valtavan yhteiskunnallisen ongelman. Sen lisäksi että Jehovan todistajien uskonto on ollut hyvin tunnettu kaikissa maailman maissa, se on ollut joka suhteessa hyvin tunnettu myös Kreikassa vuosikymmenien ajan. Korkeimman oikeuden neuvokset, valtion neuvosto ja oikeusistuimet ovat kaikki esittäneet lausuntoja sen seikan tueksi, että Jehovan todistajat ovat ”tunnettu uskonto”. Lisäksi Jehovan kristittyjen todistajien uskonnonmenojen mukaan vahvistettuja avioliittoja on rekisteröity Kreikan valtion rekisteröintitoimistoissa yli 70 vuoden ajan. Tähän hyvin tunnettuun uskontoon kuuluvilla lapsilla ei neljän sukupolven aikana ole koskaan ollut rekisteröintipulmia!
Mutta sitten, kuusi vuotta kansalaisoikeuksien rajoittamisen jälkeen, tapahtui jotakin ennalta arvaamatonta. Marraskuussa 1973 toinen sotilasjuntta kaappasi vallan. Siitä tuli vielä sortavampi, mutta se osoittautui lyhytikäiseksi. Kurja taloudellinen tilanne sekä poliittinen ja yhteiskunnallinen levottomuus heikensivät yhdessä sen asemaa. Siksi juntta kohtasikin mutkikkaita pulmia, kun kehittyi suuria vaikeuksia Kyproksen kysymyksen vuoksi ja kun hallitus katsoi tarpeelliseksi julistaa maassa liikekannallepanon Turkin kanssa koettujen riitaisuuksien vuoksi.
Juntasta tuntui siltä, että se ei voinut tehdä mitään muuta kuin pyytää Konstantin Karamanlisia, entistä omasta tahdostaan maanpakoon lähtenyttä pääministeriä, palaamaan ja muodostamaan hallituksen, minkä hän tekikin 24.7.1974. Hän oli hallinnut vuodesta 1953 vuoteen 1963, jolloin hän jouduttuaan erimielisyyksiin kuningashuoneen kanssa meni ulkomaille ja asettui asumaan Pariisiin. Näin ollen kruunua vailla oleva demokratia palautettiin ilman taistelua ja verenvuodatusta vapaiden parlamenttivaalien välityksellä 24. marraskuuta ja 8. joulukuuta 1974 toimeenpannulla kansanäänestyksellä.
Uudella hallituksella on edessään kolme suurta tehtävää: 1) Poliittisten, yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen palauttaminen normaaleiksi. Kahden juntan hallinnon aikana maalta jäi saamatta tuloja turismista, ulkomaisista maksusuorituksista ja merenkulusta noin 1400 miljoonan markan edestä ja teollisuustuotanto väheni huomattavasti. 2) Parlamentin tulee saada aikaan ”helleenisen demokratian” perustuslaki. 3) Kyproksen kysymyksestä ja siihen liittyvistä kysymyksistä syntyneiden visaisten pulmien ratkaiseminen.
Koska demokratia on palannut entiseen ”kehtoonsa”, Jehovan kristityt todistajat voivat jälleen kokoontua avoimesti. Vuoden 1974 loppupuolella Jehovan todistajat vuokrasivat suuren koripallostadionin erikoiskokousta varten, mutta nähtävästikin uskonnollisen, ei poliittisen, painostuksen vuoksi stadionin johto viime minuutilla peruutti sopimuksen. Silloin tehtiin järjestelyt kokoussarjan pitämiseksi erään todistajan omistaman suuren hotellin salissa. Toinen kokous pidettiin kaksi päivää myöhemmin koripallosalissa. Seuraus oli, että kaiken kaikkiaan 11644 todistajaa saattoi olla läsnä erikoisohjelmassa kuulemassa kahta heidän hallitsevan elimensä jäsentä, jotka olivat tulleet Brooklynista New Yorkista.
On tarpeetonta sanoa, että todistajat täällä Kreikassa olivat riemuissaan. Ensimmäisen kerran yli seitsemään vuoteen he saattoivat kokoontua avoimesti, mistä he saavat kiittää Jehovaa ja hallituksen vaihtumista sotilashallituksesta demokratiaksi. Ei niin, että todistajat olisivat olleet toimettomia kiellon aikana. He ovat vuodesta toiseen jatkaneet innokkaasti saarnaamistyötään. – Jes. 54:17.
Todistajat voivat nykyisin Kreikan demokraattisen hallituksen alaisuudessa pitää yleisöesitelmiä, ja he toivovat, että lähitulevaisuudessa he kykenevät myös saamaan ”valtakunnansaleina” tunnettuja omia palvontapaikkojaan. He suunnittelevat myös laajentavansa kirjapainoaan huolehtiakseen raamatullisen kirjallisuuden lisääntyneestä kysynnästä Kreikassa. He toivovat, että kun hallitus parhaillaan laatii uutta perustuslakia ihmisoikeuksien turvaamiseksi, myös heidän avioliittojensa rekisteröintiä koskeva pulma ratkaistaan lopullisesti.