Hyöty uusien kirjojen välityksellä ”kaksin verroin” saamistamme siunauksista

Jobin vaikean koetuksen jälkeen seuranneista siunauksista Job 42:10 sanoo: ”Ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut.”

Eikö ilmaus ”kaksin verroin enemmän” saa meidät ajattelemaan Jobin saamia suuria siunauksia, kuten kertomuksen jatko kuvaileekin? Mutta ajattelehan ”kaksin verroin” saatuja siunauksia uusien taskukokoisten kirjojen muodossa, jotka olemme saaneet tämän vuoden aikana. Olimme hyvin iloisia, kun saimme seurakuntiimme kirjan Nykyinen elämämme – siinäkö kaikki? (ts) ja halusimme lukea sen pian itse ja käyttää sitä kenttäpalveluksessa. Mutta konventissa ilomme enemmän kuin kaksinkertaistui, kun saimme kirjan Jumalan ”ikuinen tarkoitus” nyt saamassa voiton ihmisen hyödyksi (po) ja kuulimme, että tulemme myöhemmin tutkimaan sitä seurakunnan kirjantutkisteluissa. Mitä siunauksia!

Erikoisesitelmät

Saimme myös tietää, että loka-, marras- ja joulukuun aikana meillä tulee olemaan sarja erikoisesitelmiä, jotka perustuvat näihin uusiin kirjoihin. Monet meistä tietävät viime vuosien kokemuksesta, miten hyödyllistä on käydä läpi uudet kirjat nopeasti tällaisten esitelmien välityksellä. Se auttaa meitä tutustumaan nopeasti niiden sisältöön tai auttaa hyvin kertaamaan sen, jos olemme jo lukeneet ne. Mutta tässä tapauksessa voimme saada vielä enemmän hyötyä. Me tulemme levittämään ”Ikuinen tarkoitus” -kirjaa kenttäpalveluksessa lokakuussa ja Nykyinen elämämme -kirjaa yhdessä Uuden maailman käännöksen kanssa marraskuussa. Eikö niin ollen se, että käsittelemme kirjat näissä esitelmissä, innosta meitä viemään näitä julkaisuja toisille? Ja eikö tämä läpikäyminen tutustuta meitä myös niiden sisältöön, niin että voimme tehokkaasti esittää niitä toisille?

Sinä et tosin ole ehkä yksi puhujista, jotka hoitavat nämä esitelmät. Mutta suunnittele toki niin, että luet käsiteltävät luvut etukäteen. Käytä esitelmien aineistoa keskusteluissasi. Kutsu innokkaasti sukulaisiasi ja kiinnostuneita kuulemaan niitä. Varmistaudu siitä, että heillä on oma kappale, niin että he voivat seurata niistä puheitten aikana niin kuin sinäkin. Siten kaikki tulevat hyötymään täysin määrin.

Esitelmien aika

Kuten kesäkuun Valtakunnan Palveluksessa ilmoitettiin, olisi hyvä mikäli mahdollista järjestää puheet yhdeksäksi viikonlopuksi loka-joulukuun aikana. Ensimmäiset viisi puhetta perustuvat ”Ikuinen tarkoitus” -kirjaan ja sen jälkeen seuraa neljä puhetta kirjasta Nykyinen elämämme – siinäkö kaikki? Jos tuona aikana sattuu kierrosvalvojan vierailu tai kierroskonventti, puheitten sarja tulee sovittaa se huomioon ottaen.

Joissakin tapauksissa seurakunnan vanhimmat (ja jotkut avustavat palvelijat) voivat huolehtia kaikista puheista. Jos se ei näytä mahdolliselta tai suositeltavalta, kaksi seurakuntaa voi vaihtaa puhujia, jotka ovat vanhimpia, jakaen puheet keskenään. Kun näin järjestetään, vanhin pitää puheensa molemmissa seurakunnissa. Tämä voi merkitä sitä, että toisessa seurakunnassa kukin puhe on viikkoa myöhemmin kuin sama puhe toisessa seurakunnassa. Tämän aikataulun mukaisesti yhdeksän puheen pitäisi kuitenkin tulla oikeassa järjestyksessä. Niin pian kuin yksityiskohdat on sovittu, tulisi tilata jakeluilmoitukset. Myös seurakunnalle tulisi ilmoittaa täsmälleen, milloin he voivat odottaa puheita.

Puhujan valmistautuminen ja puheen esittäminen

Jos sinun on pidettävä yksi näistä puheista, tutki perusteellisesti sinulle määrätyt luvut ja vastaava oheinen jäsennys. Muista, että sinä et vain käy läpi aineistoa – sinun tulee esittää opettava puhe, jossa on nimenomainen teema. Sen sijaan, että yrittäisit esittää sinulle määrättyjen lukujen jokaisen yksityiskohdan, yritä välittää jäsennyksessä esitetyt pääajatukset. Muista kuulijoitasi, ponnistele saadaksesi heidät mukaan; pohdi heidän kanssaan ja pane heidät kiinnostumaan. Voit kiinnittää kuulijoiden huomion kirjan avainkohtiin tai kuviin, niin että he voivat seurata kirjasta tullakseen tuntemaan paremmin sen sisällön. Siten moninkertaistat heidän saamansa hyödyn.

1. Miten tarkoituksen Jumala voidaan tulla tuntemaan (po luvut 1−4)

On onnellista, että kaikenlaiset ihmiset tulevat tuntemaan Jumalan. (5 min) Keskuudessamme on monenlaisen taustan omaavia ja monenlaisista uskonnoista tulleita ihmisiä. Monilta puuttui kokonaan aiemmin oikea käsitys Jumalasta ja hänen tarkoituksestaan ihmisen suhteen. (S. 5) Jotkut, joista tuli hengellä voideltuja kristittyjä, olivat olleet sellaisia, mutta he tulivat tuntemaan Jumalan ja Jumala tuli tuntemaan heidät. Samoin joidenkuiden täällä olevien laita. (Gal. 4:8, 9; s. 5, 6) Tuletko edistyvästi tuntemaan paremmin Jumalan? Vaikuttaako se parhaaksesi?

Tule tuntemaan Hänet ikuisena tarkoituksen Jumalana. (20 min) Meidän tulisi tuntea hänet iankaikkisena, sillä hän on ikuinen. (Ps. 90:2–4; s. 7) Hänellä voi siksi olla ikuinen tarkoitus. (Ef. 3:10, 11; s. 12) Jo hänen nimensä pitäisi ilmaista se meille. (S. 13–15) Siihen, että todella tuntee Hänet, sisältyy enemmän; meidän täytyy arvostaa hänen luotettavuuttaan tahtonsa toteuttamisessa. Jos arvostamme, voimme rakentaa luottavaisesti elämämme hänen tarkoitustensa ympärille. Jumalan luotettavuus ilmeni siitä, että hän piti lujasti kiinni tahdostaan Assyrian valtakunnan suhteen. (Jes. 14:24–27; s. 16, 17) Hänen ’neuvonsa’ eli säädöksensä pysyvät voimassa. Ymmärrämmekö mitä tämä merkitsee meidän aikamme jumalattomille? (Sananl. 16:3, 4; s. 15, 16 § 22, 23; s. 20 §34) Sen tulisi vahvistaa luottamustamme hänen ennustustensa varmuuteen. Saatammeko elämämme sopusointuun Jumalan hyvän tarkoituksen kanssa luottaen hänen neuvoonsa? (Ps. 33:9–12; s. 21, 22)

Ihmiskunta luotiin olemaan sopusoinnussa Jumalan tarkoituksen kanssa. (15 min) Jumala päätti tulla Isäksi ja tuotti ensin henkiä. (S. 24, 25) Enkelit kiinnostuneita hänen tahtonsa toteuttamisesta ja meidän auttamisestamme olemaan pyhiä. (S. 28) Ihmisen luominen heijastaa Jumalan, rakkaudellista kiinnostusta. (Ps. 103:13, 14; s. 29, 30) Todisti olevansa rakkaudellinen huolenpitäjä. (S. 31, 36) Teki ihmisen täydelliseksi ja pani hänet paratiisiin, jossa hänen elämällään oli tarkoitus. (1. Moos. 2:7, 8, 15; s. 33, 35, 36) Hänellä oli tulevaisuudennäkymänä ikuinen elämä. (S. 37, 38) Kuolema tulisi vain tottelemattomuudesta. (S. 38, 39, lue §33; s. 58 §25)

Valitse elämäsi saattaminen sopusointuun Jumalan tarkoituksen kanssa. (15 min) Miestä ja naista ei luotu päämäärättömästi, vaan Hänen tarkoituksensa mukaan. (S. 40) Esitetty tarkoitus olisi hyväksi ihmiselle, johtaisi maailmanlaajuiseen paratiisiin. (1. Moos. 1:27, 28; s. 42, 43) Enkelit iloitsivat Jumalan tarkoituksen edistymisestä. (S. 45) Tavoitteena oli onnellisten palvojien asuttama maa seitsemännen ”päivän” loppuun mennessä. (Lue §18.) Tuo päivä jatkuu, joten me voimme päästä Jumalan lepoon hengellisellä tavalla; pääsemmekö siihen? (S. 46–48, lue §24.) Valitsemmeko me Jumalan palvelemisen, elämämme saattamisen sopusointuun kaiken sen kanssa, mitä tiedämme hänestä? Voimme olla varmoja siitä, että hänen tarkoituksensa onnistuu; olemmeko? Ikuinen pelastuksemme ja onnellisuutemme riippuvat siitä. (S. 22 §40)

2. Jumalan tarkoitus pysynyt samana kapinasta huolimatta (po luvut 5–7)

Uskotko, että kapina Jumalaa vastaan voi onnistua? (5 min) Kapinointi on yleistä. Joskus se on ihmisten välistä, kuten oppilaan opettajaa vastaan. Usein se on kansallista. Tavallisesti kapinoitsijoita kohdellaan ankarasti. (Sananl. 17:11) Mutta jotkut onnistuvat – Pohjois-Amerikan siirtokunnat Englantia vastaan. Voisiko kapina Jumalaa vastaan onnistua? Miten kapinointi vaikuttaisi Jumalan tarkoituksiin? Kuinka paljon luotat siihen, että Jumala toteuttaa tarkoituksensa?

Hänen tarkoituksensa pysyi voimassa taivaassa ja maassa tapahtuneesta kapinasta huolimatta. (15 min) Alkuperäinen tarkoitus oli kansoittaa maa tosi palvojilla. (S. 56 §21) Jumala ei halunnut ihmisen kuolevan. (Hes. 18:23; s. 49, 50) Näkymätön henki johti käärmeen välityksellä Eevan kapinoimaan. (S. 52, lue §11.) Hän seurasi tuon kapinallisen hengen menettelytapaa. (S. 54 §16) Luopuiko Jumala tarkoituksestaan kapinan vuoksi? Ei. Se, että Jumala piti voimassa tarkoituksensa, ilmenee siitä, että hän salli Aadamin ja Eevan synnyttää jälkeläisiä. (1. Moos. 3:16) Vahvisti sen muodostamalla tarkoituksen, jonka mukaan voideltu murskaisi Kapinoitsijan. (1. Moos. 3:14, 15; s. 54–56; s. 59 §29)

Esimerkkejä niistä, jotka olivat yhteistoiminnassa Jumalan tarkoituksen kanssa. (20 min) Koska ensimmäiset ihmiset kapinoivat, miten Jumala saattoi tuottaa ”siemenen”? Raamattu kiinnittää huomion siihen, että Hän teki niin. (S. 61 §2) Tekikö Aabelin kuolema tyhjäksi Jumalan tarkoituksen? Ei. Käytti Seetiä. (S. 62) Hanok pysyi uskollisena Jumalalle ja hänen tarkoitukselleen, vaikka hänen henkensä oli vaarassa. Pysyisimmekö me? (S. 64–66, lue §15.) Nooa vaelsi Jumalan yhteydessä satojen vuosien ajan, ei lopettanut. Ilmaisemmeko me kärsivällistä tottelevaisuutta? (1. Moos. 6:9, 10; s. 68) Lopulta Jumala aikaansai vedenpaisumuksen lopettaakseen pahuuden; ilmaisi olevansa tilanteen tasalla. (S. 69, 70) Säilyttämällä Nooan ja hänen perheensä Jumala säilytti myös ”siemenen” sukuhaaran. (S. 72 §29; s. 74, lue §35.) Pahat henget yhä toimeliaita. (S. 75 §38) Kapina ei tehnyt tyhjäksi Jumalan tarkoitusta; uskolliset pitivät siitä kiinni. (S. 76–78)

”Siemenen” sukuhaaran historia osoittaa, että tarkoitus pysyi voimassa. (15 min) Saattoiko Saatana tehdä tyhjäksi tarkoituksen estämällä ”siemenen” ilmaantumisen? (S. 78 §1) Sukuhaara kulki Seemin kautta; siunaus oli sopusoinnussa sen kanssa, että Seem kunnioitti Jumalan menettelytapoja. (S. 80, 81) Satoja vuosia myöhemmin Jumala lupasi ”siemenen” tulevan Aabrahamin kautta. (1. Moos. 12:1–3; s. 82, 83) Iisakin syntymä antoi vakuuden siitä, että Jumala voisi tuottaa ”siemenen”. (1. Moos. 3:15; s. 84 §15) Melkisedek siunasi Aabrahamin; esikuvasi tulevaa kuninkaallista ”siementä”. (S. 85–87) Uskonsa takia Aabraham oli Jumalan ”ystävä”. (Jes. 41:8; s. 88)

Olemmeko me Hanokin, Nooan ja Aabrahamin tavoin kärsivällisiä ja uskollisia luottaen siihen, että mikään ei tee tyhjäksi Jumalan tarkoitusta? (S. 77, 78)

3. Erään kansan osuus Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” kehittelemisessä (po luvut 8–10)

Jumala voi vastustamattomasti käyttää jotakin kansaa. (5 min) Kansat tavoittelevat nykyään valtaa ja täyttä riippumattomuutta; niillä on vahvoja armeijoita, tehokkaita aseita. Mutta onko millään kansalla Jumalan hyväksymystä, käytetäänkö mitään kansaa Hänen tarkoituksensa toteuttamiseksi? Voisiko mikään kansa vastustaa hänen tahtoaan? Vastaukset vaikuttavat näkemykseemme elämästä ja siihen, miten käytämme sitä. Nebukadnessar pakotettiin tunnustamaan oikea johtopäätös. (Dan. 4:31, 32) Jumalan kyky halutessaan käyttää vastustamattomasti jotakin kansaa ilmenee Raamatun kertomuksesta.

Jumala itse tekisi valinnan tarkoituksen toteuttamisessa. (15 min) Oli tehnyt liiton ”siemenen” tuottamisesta Aabrahamin jälkeläisten kautta. (1. Moos. 12:1–3, 7) Valitessaan toisen Iisakin pojista Jumalaa ei sitonut esikoisoikeus. (S. 91, 92, lue §4.) Jaakobin valitseminen selittää sen, miksi Raamattu keskittyy hänen sukuhaaraansa. (S. 93) Minkä pojan kautta Messias tulisi? Jälleen Jumala mukautui olosuhteisiin; valitsi Juudan. (S. 94, 95, 98) Kuninkaallista johtoasemaa ei sidottu esikoiseen. (1. Aikak. 5:1, 2; s. 99) Raamatun kertomus auttaa seuraamaan tarkoituksen edistymistä; kiinnostaa meitä, koska tulevaisuutemme on kysymyksessä.

Jumala valitsi erään kansan. (20 min) Ennen kuin antoi Aabrahamin jälkeläisille Luvatun maan, antoi aikaa kansan kasvaa. (1. Moos. 15:18–21; s. 102) Todistaa Hänen toimivan aikataulunsa mukaan. (S. 103, 104) Tulisi käyttämään Moosesta liiton välittäjänä, mutta Mooseksen oli odotettava Jumalaa. (S. 105 §11) Mahtavan Egyptin vastustus ei voinut estää tarkoitusta. (S. 106, 107) Välittäjän kautta kansa ilmaisi halukkuutensa olla liitossa. (2. Moos. 24:6–8; s. 111) Jos he pitäisivät Lain moitteettomasti, voisivat saada elämän. Eivät pystyneet siihen; emme mekään, mikä osoittaa tarvittavan ”siementä”. (3. Moos. 18:5; s. 115, 116) Silti kansaa, jolla oli Laki, käytettiin johdattamaan ”siemeneen” ja siten kehittelemään tarkoitusta. (S. 114)

Tästä kansasta Jumala valitsi kuninkaitten sarjan, joka johti ”siemeneen”. (15 min) Jumala salli ajan, jona tuomarit ohjasivat kansaa. (S. 118–120) Benjaminin sukukuntaan kuuluva Saul valittiin kuninkaaksi. Luopuiko Jumala Juudan suhteen esitetystä tahdostaan? Ei. Kun Saulista tuli paha, Jumala valitsi Juudan sukukunnasta olevan Daavidin. (1. Sam. 13:13, 14; s. 121) Kun Daavid oli valittu, hän odotti Jumalan aikaa tullakseen koko kansan hallitsijaksi. (S. 122) Jumala teki hänen kanssaan liiton kuningassuvusta. (2. Sam. 7:12–16; s. 124–126) Daavidista polveutuneitten ihmiskuninkaitten sarjan loppu ei tehnyt loppua Jumalan tarkoituksesta; sukuhaara johti silti Jeesukseen ja iankaikkiseen Valtakuntaan.

Ilmeisesti Jumala voi tehdä mitä hän tahtoo yksilöille tai kansoille. (Job 34:29) Annammeko hänen johdattaa meitä yhtyneenä kansanaan nykyään? Luottamus siihen, että hän toteuttaa tarkoituksensa, johtaa siunauksiin.

4. Jumalan ’ikuisen tarkoituksen” Messias. (po luvut 11 ja 12)

Otatko vastaan sinulle avoinna olevat elämän tilaisuudet? (10 min) Jos tervejärkiselle ihmiselle annetaan tilaisuus nauttia yltäkylläisestä ja antoisasta elämästä, hän ottaa sen vastaan. Kun Israelille annettiin mahdollisuus valita elämän ja kuoleman välillä, valitsi oikein. (5. Moos. 30:19, 20; Joos. 24:15–18) Sillä oli myöhemmin tilaisuus tunnistaa ja ottaa vastaan luvattu Messias. Jotkut ottivat vastaan Jeesuksen. Uskommeko me, että hän on Messias? Pystyisimmekö todistamaan sen? Osoittaako elämämme, että me hyväksymme hänen johtoasemansa?

Taivas oli mukana Jumalan tarkoituksen Messiaan ilmaantumisessa. (25 min) Voidellun tuleminen oli tärkeätä Jumalan tarkoituksen toteuttamisessa. (S. 59 §29) Jumala ilmaisi kauan etukäteen Messiaan ilmaantumisen ajan ja paikan. (Dan. 9:24–27; Miika 5:1; s. 128–132) Jeesuksen ilmaantuminen siten on todistus siitä, että hän on Messias. Mutta taivas oli mukana muilla tavoin tukemassa messiaanisuutta. Enkelit olivat kanssakäymisissä Marian ja Joosefin kanssa ennen Hänen syntymäänsä tähdentäen tehtävää kuninkaana ja messiaanisena syntien poistajana. (Luuk. 1:26–33; Matt. 1:20, 21; s. 132 §10, 137, 140) Tuli oikeasta sukuhaarasta ollakseen Daavidin perillinen. (S. 133, 134, 140 §32) Hedelmöitynyt lapsi oli pyhä. (S. 135) Enkelien toiminnan ansiosta paimenet olivat syntymän silminnäkijöitä ja lapsen elämä säästyi. (S. 138–141) On olemassa myös silminnäkijän todistus siitä, että Jumala voiteli Jeesuksen. (S. 142, 143) Jäljellä ovat kysymykset: Ottivatko juutalaiset Jeesuksen vastaan? Otammeko me?

Messiaan elämä täytti ennustuksen ja antaa meille vakuuden tulevaisuuden suhteen. (20 min) Messiaan piti kärsiä ja olla Mooseksen kaltainen. (Jes. 53:7, 9, 12; 5. Moos. 18:15, 18; s. 145–147) Suoritti monia ihmeitä, jotka olivat Mooseksen suorittamia suurempia. (2. Moos. 7:2, 3; Joh. 2:23; 3:1, 2; s. 147, 148) Ymmärrämmekö, mitä hänen ihmetekonsa osoittavat? On Messias. Antavat myös ymmärtää, mitä hän voi tehdä tulevaisuudessa – parantaa, herättää kuolleita. Uskommeko, että hänen hallitusvaltansa alaisuudessa ihmiset eivät ole sairaita, nälkäisiä, murheellisia? Profeettana hän edeltäkertoi oman kuolemansa ja paljon sellaista, minkä näemme tapahtuvan nykyään. (S. 149) Hänen kuolemansa uhrina tärkeä Jumalan ’ikuisen tarkoituksen” toteutumiseksi. (Jes. 53:9, 12; s. 151, 152) Herätettiin henkenä ja kykeni esittämään taivaassa elämän arvon, joka on elintärkeä meidän ikuiselle elämällemme. (S. 153, 154, lue § 22, 23.)

Kuolemansa hetkelläkin Jeesuksella oli mielessä maallista paratiisia koskeva Jumalan tarkoitus. (S. 151 §17) Hallitsee nyt taivaassa. Noudatammeko me hänen ohjeitaan? (Hepr. 5:8, 9; Matt. 24:14, 43, 44)

5. Hyödytkö sinä Jumalan tarkoituksen riemuvoitosta? (po luvut 13–15)

Arvostatko sinä Jumalan kärsivällisyyttä tarkoituksen toteuttamisessa? (5 min) Kaikki ihmiset ovat kärsimättömiä toisinaan; olemmeko me Jumalan tarkoituksen suhteen? (S. 187 §3) Tarkoituksen kärsivällinen kehittely suo meille mahdollisuuden hyötyä, oppia siitä ja asennoitua sen mukaisesti. Menettelyt koko ”siemenen” suhteen osoittavat, että Jumala haluaa ihmisten hyötyvän. (2. Piet. 3:9)

Jumala kehitteli asteittain täysimääräistä ”siementä” koskevaa tarkoitusta. (20 min) ”Siemenen” henkilöllisyys ja se, mitä se saisi aikaan, oli kauan salaisuus. Jeesus tuli Messiaana ja pääasiallisena ”siemenenä”, mutta siihen kuului muitakin. (1. Moos. 22:17, 18; s. 160 §12) Jumalan tarkoitus sisälsi hallinnon, hänen asiainhoitotapansa, joka johtaisi yhdistymiseen Kristuksen alaisuudessa. (S. 155, 156) Helluntaina vuonna 33 Jeesus alkoi rakentaa seurakuntaa, asetti luonnollisen Israelin tilalle hengellisen ”Jumalan Israelin”. (S. 157–159) Hengellä voidelluista tuli osa Aabrahamin siementä; juutalaiset ensin. (Apt. 3:24–26; s. 161) Myöhemmin ulotettiin pakanoihin, niihin, jotka aikaisemmin olivat ”ilman toivoa”. Jumalan kärsivällisyys koitui siten suureksi hyödyksi heille. (Ef. 2:11, 12; s. 163) Tämä ratkaisi ”pyhän salaisuuden” (Um). (Ef. 3:5, 6, 10–12; s. 166, 167) Menettelyt todistavat Jumalan viisauden ja kärsivällisyyden. Meillä on mahdollisuus hyötyä. Mutta hyödymmekö me?

Edistyvä tarkoitus suo meille mahdollisuuden ikuisen elämän saamiseen. (20 min) Voimme luottaa siihen, että Jumalan tarkoitus saa riemuvoiton sen tukahduttamiseksi tehdyistä yrityksistä huolimatta. (S. 168) Kristikunnalta ei ole saatavissa mitään hyötyä. (2. Piet. 2:1–3; s. 169, 170, lue § 4, 5.) Olemme eläneet ratkaisevaa aikaa vuodesta 1914 lähtien. (S. 172–177) Voidellut eivät ole jättäneet käyttämättä tilaisuutta kunnioittaa Jehovaa, jopa ottivat Nimen itselleen. (S. 178) On todiste siitä, että tarkoitus saa riemuvoiton. (S. 179) Koska ”kaikki kansakunnat” – ei vain hengellinen Israel – siunataan; me voimme kannattaa tarkoitusta, hyötyä siitä. (S. 180–183) ”Ahdistus” edessä, joten tarkoitukselle uskolliset voivat joutua kokemaan ongelmia ja epämukavuutta, mutta ”suuri joukko” tulee säilymään elossa. (S. 184, 185)

Sinun on ratkaistava nyt, mitä teet. (10 min) Tarkoituksen täysi toteutuminen tuo suuren ilon. Kuolleet tulevat hyötymään ylösnousemuksen välityksellä. (S. 187, 188) Saatana ja muut kapinoitsijat eivät tule hyötymään; heidät tuhotaan. Todistammeko nyt, että emme ole heidän laisiaan? Jumalan ”ikuiseen tarkoitukseen” (Um) liittyy seurakunta. (Ef. 3:10, 11) Työskentelemmekö me uskollisesti sen yhteydessä? Valmistaa meitä hyötymään Valtakunnasta tuhatvuotiskauden aikana. Tuletko sinä iloitsemaan ikuisesti Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” riemuvoitosta? (S. 191)

6. Ihmiskunta luotiin elämään, ei kuolemaan (ts luvut 1–5)

On järkevää, että ihmisten pitäisi elää kauemmin. (7 min) Me rakastamme elämää; emme halua sen päättyvän. Monet Raamatun neuvot perustuvat sille, että me rakastamme elämää. (1. Piet. 3:10; Sananl. 3:1, 2) Me liitämme elämän oppimiseen, iloitsemiseen, kokemiseen. Ei tunnu järkevältä, että ihmisellä pitäisi olla niin lyhyt elämä. (Käsittele lyhyesti sivuilla 4 ja 24 esitettyjä kuvia.)

Kuolema vaikuttaa ihmisten elämään ja ajatteluun kautta maailman. (15 min) Useimmat uskonnot ovat kuolemaan suuntautuvia. Kuoleman tajuaminen vaikuttaa usein ihmisten ponnisteluihin elämässä. (S. 5, 6) Yleistä kuulla ihmisten käyttävän ilmaisuja, jotka heijastavat laajalle levinnyttä uskoa kohtaloon. Raamattu ei tue sitä käsitystä, että kohtalo määrää elämän pituuden. (S. 9–12, kiinnitä huomio kuvaan.) Koska kuolema näyttää väistämättömältä, monet ihmiset elävät vain tätä hetkeä varten. (1. Kor. 15:32; s. 12–14) Myös Raamattuun uskovien on hyvä harkita kuoleman merkitystä ja sitä, miten he käyttävät elämän. (Saarn. 7:2–5; s. 15, 16) Raamattu tunnustaa elämää ja kuolemaa koskevat peruskysymykset, joihin me tarvitsemme vastausta. (S. 8, lue §3.)

Ihminen luotiin elämään. (8 min) Ihmisen ruumiinrakenne ja käsite ikuisuudesta osoittavat, että hänet luotiin elämään; kuolema on luonnoton. (Saarn. 3:10, 11; s. 17–21) Miksi hän sitten kuolee? (S. 22–25)

Miten kuolema ilmaantui. (10 min) Monien kansojen tarut heijastavat ajatusta, että kuolema aiheutui tottelemattomuudesta. (S. 26–29) Raamattu osoittaa, että ihminen luotiin odotteenaan elämä, sillä kuolema aiheutui vain tottelemattomuudesta. (S. 29–33, käsittele s. 32; 1. Moos. 2:16, 17) Synti toi kuoleman, joka levisi Aadamin jälkeläisiin. (Room. 5:12; s. 33, 34) Mutta jääkö jotakin eloon?

Koko ”sielu” kuolee. (15 min) Monet pakanat ja muut uskovat, että ihmisellä on kuolematon sielu. (S. 35, 36) Raamattu kuitenkin osoittaa, että ihmiset ja eläimet ovat sieluja, hengittäjiä. (1. Moos. 2:7; 1. Kor. 15:45; 5. Moos. 24:7, ”jonkun” = ”jonkun sielun”, Um; s. 36–40, käsittele s. 40.) Ihminen voi menettää elämänsä sieluna. (1. Moos. 35:18; s. 41, 42) Kuolemattoman sielun ajatus on pakanallista alkuperää, todennäköisesti juontaa juurensa muinaisesta Babylonista. (S. 42–44) Koska Raamattu ei tue tätä väärää opetusta, onko järkevää kuulua järjestöön, joka hyväksyy sen? Luoja haluaa sinun elävän; loi sinut elämään. Miksi et hankkisi tietoa siitä, mitä Raamattu sanoo mahdollisuuksistamme siihen? (Apt. 13:48)

7. Voivatko kuolleitten henget vaikuttaa elämääsi? (ts luvut 6–10)

Ajatukset elämästä kuoleman jälkeen vaikuttavat moniin ihmisiin. (5 min) Ympärillämme olevat ihmiset ilmaisevat uskovansa kuolemanjälkeiseen elämään. Monet uskovat, että tietoinen henki lähtee ruumiista kuolemassa, menee ehkä taivaaseen, helvettiin tai kiirastuleen. Jotkut pelkäävät sellaisia henkiä, yrittävät ajaa ne pois. Toiset yrittävät olla kanssakäymisissä niitten kanssa. Koska jotkut näkymät vaikuttavat tutuilta, jotkut haluaisivat tietää, ovatko he eläneet ennen syntymäänsä. Antaako Raamattu ohjausta? Sen pitäisi, sillä se on Jumalan sana. (2. Tim. 3:16, 17)

Mikään tietoinen henki ei säily elossa ruumiin kuollessa. (20 min) Raamattu sanoo, että kuolleet ovat tiedottomia. (Ps. 146:4; Saarn. 9:5, 10; s. 71 §1) Tukeeko Raamattu sitä käsitystä, että tietoinen henki lähtee ruumiista kuolemassa? Harkitkaamme sitä: Saarn. 12:7:n sanotaan opettavan niin, mutta ”henki” on näkymätön elämänvoima. (Ps. 104:29; Saarn. 3:19; s. 46–48) Sitä voidaan joillakin tavoin verrata sähköön. (S. 48–50, käsittele kuvaa.) ”Palaa” Jumalan luo siinä mielessä, että hänellä on sitä koskeva määräämisvalta. (Luuk. 23:46; s. 50, 51) Mitä on sanottava ajatuksista, joiden mukaan joku on elänyt aikaisemmin? (Lue s. 52 § 1, 2.) Tutunomaisuus ei todista jälleensyntymistä, joka on vastoin Raamattua. (S. 52, 53) Entä Joh. 9:2? Ei ole ristiriidassa. (S. 57, 58)

Elävien ei tarvitse yrittää auttaa kuolleita eikä pelätä heitä. (10 min) Hautajaistapoihin sisältyy joskus yrityksiä lepyttää kuolleita. (S. 59–62) Kirkon kiirastulioppi perustuu perinteeseen, ei Raamattuun; Raamatun vastainen ajatus. (Matt. 15:6–9; 6:7, 8; s. 62–67, kiinnitä huomio kuviin.) Hautausmaitten karttaminen, jujupappien käyttäminen jne. todistavat kuolleitten henkien pelosta. (S. 67–71) Raamattu auttaa meitä saamaan oikean näkemyksen. (Saarn. 9:6)

Vältä ”kuolleitten kanssa puhumista” ja muita samankaltaisia epäraamatullisia tapoja. (20 min) Jotkut näyttävät kykenevän ottamaan yhteyttä kuolleisiin; miten? Saiko kuningas Saul yhteyden kuolleeseen Samueliin? (1. Sam. 28:12–15; s. 72, 73, pane merkille sivulla 74 oleva kuva.) Jehova ei olisi hyväksynyt tai sallinut sellaisen tapahtumista. (3. Moos. 19:31; s. 74, 75) Mikä on sellaisten äänien alkulähde? Samanlainen kuin Eevan kokemuksessa. (1. Moos. 3:1–6) Jeesus osoitti, että valehteleva alkulähde oli Saatana. (Joh. 8:44; s. 78, 79) Muut henkiluomukset liittyivät Saatanaan, heistä tuli demoneita; nyt ”tartaroksessa”. (1. Moos. 6:1–4; s. 81–83) Meidän täytyy varoa niiden yrityksiä ottaa yhteyttä ihmisiin ja vaikuttaa heihin. (S. 84, lue § 1, 2.) Raamattu neuvoo meitä välttämään spiritistisiä tapoja. (3. Moos. 20:27; s. 85, 86)

Älä vietä elämääsi jatkuvassa kuolleitten tai demonien pelossa. Pelkää Jumalaa; palvele häntä ikuinen elämä silmämääränä. (Ilm. 14:7; 21:8, 3, 4)

8. Piinaisiko rakkauden Jumala sieluja? (ts luvut 11–15)

Ymmärrä Jumala sellaiseksi kuin hän on – rakkaudelliseksi, armolliseksi, huomaavaiseksi. (5 min) Raamattu esittää runsaasti todisteita Jumalan armollisuudesta, huomaavaisuudesta ja rakkaudesta. (Ps. 103:8, 13, 14) Me voimme tajuta sen kaikesta siitä hyvästä, mitä hän varaa kaikille, jopa niillekin, jotka eivät välitä hänestä. (Apt. 14:17) Jotkin opetukset, jopa sellaiset, joiden väitetään olevan peräisin Raamatusta, esittävät vääristyneen, valheellisen kuvan Jumalasta. Tarpeellista selvittää nämä asiat ja hankkia oikea näkemys.

Jumalan sana ei opeta tulisen helvetin piinaa. (25 min) Tämän sarjan aikaisemmat puheet todistivat, että kuolleet eivät ole tietoisessa tilassa, ihmisellä ei ole kuolematonta sielua, vaan hän on sielu; Jumalalla on voima herättää uskolliset. Kuitenkin monet, pakanat mukaan luettuina, opettavat tulisen helvetin rangaistusta. (S. 87–89, kiinnitä huomio kuviin.) Mitä Raamattu tarkoittaa puhuessaan ”helvetistä”? Heprean kielen ”š^e’ol” ja kreikan kielen ”hai’des”, jotka on joskus käännetty ”helvetiksi” (suom. käänn. ”tuonelaksi”), tarkoittavat kuolleitten paikkaa, ihmiskunnan yhteistä hautaa. (Ps. 16:10; Apt. 2:30, 31; s. 90–93) On sopusoinnussa sen tosiseikan kanssa, että Jumala langettaa rangaistukseksi kuoleman, ei piinaa. (5. Moos. 30:19, 20; s. 91, 92) Oppi helvetin piinasta tulee luultavasti kreikkalaisista ja roomalaisista käsityksistä. (S. 94, lue §3.) Se panettelee Jumalaa. (S. 94, 95) Miten sitten voimme ymmärtää Luuk. 16:19–31:n? (Lue raamatunjakeet ja kiinnitä huomio sivuilla 98, 99 olevaan kuvaan.) Pappien näkemys on epäjohdonmukainen. (Sananl. 30:8; s. 99, 100) ”Rikas mies” ja ”Lasarus” ovat vertauskuvallisia. (Matt. 23:5–7; 21:31, 32; s. 100, 101) Heidän ”kuolemansa” on muutos tilanteessa. (Room. 7:2, 4; s. 104) Kristillinen sanoma vaivasi ”rikkaan miehen” luokkaa. (Apt. 5:33; s. 105, 106) Tämä raamatullinen näkemys ei parjaa Jumalaa.

Oikeudenmukainen Jumala rankaisee parantumattomia tuholla. (17 min) Järkevää, että oikeudenmukainen Jumala rankaisisi parantumattoman pahoja, mutta sopusoinnussa ominaisuuksiensa kanssa; tekee mahdottomaksi ikuisen kärsimisen. Käsitystä tukevat Raamatun lausunnot Gehennasta; perustettiin jätteitten tuhoamiseksi täydelleen. (Mark. 9:43–48; 2. Aikak. 28:1, 3; 2. Kun. 23:10; s. 109–113) Vertauskuva ikuisesta tuhosta. (S. 113, lue §3.) Siten tuhottuja persoonia ja asioita sanotaan vaivattavan ikuisesti. (Ilm. 20:10; s. 116–118) Merkitsee sitä, että heidät on suljettu häpeän alaisiksi iäksi. (Matt. 18:34, s. 118 §3) Tämä on yhdenmukaista sen kanssa, mitä muuta Raamattu osoittaa Jumalan persoonallisuudesta. (5. Moos. 25:4; Valit. 3:32, 33; s. 121, 122)

Rakkauden Jumala voittaa ihmisen viholliset, kuolema mukaan luettuna. (8 min) Lupaa hävittää jopa kuoleman. (1. Kor. 15:26; s. 123, 124) Tulee tekemään sen Pojan välityksellä, joka on nyt voimakas henki taivaassa. (S. 127) Kristuksella tulee olemaan hallitsijatovereita taivaassa. (Room. 16:20) Voimme odottaa iloiten heidän hallitustaan, sillä se tulee olemaan sopusoinnussa Jumalan ominaisuuksien – rakkauden, armollisuuden, huomaavaisuuden – kanssa. (Matt. 20:25–27; s. 129, 130)

9. Maa, jossa ei ole sairautta eikä kuolemaa, on aivan lähellä! (ts luvut 16–21)

Syitä ylistää Jumalaa! (5 min) Tuottaa iloa, kun lapsemme, sukulaiset tai ystävät ovat kiitollisia siitä, mitä teemme. Meillä on syytä kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan sen vuoksi, mitä hän on tehnyt ja tulee tekemään. Saako se meidät ylistämään ja palvelemaan häntä? (Jes. 12:4, 5) Harkitse tulevia siunauksia:

Aivan edessämme on maa, jossa ei ole sairautta eikä kuolemaa. (25 min) Ilm. 21:3, 4 on meille tuttu, mutta miten se toteutuu ja mitä se tulee merkitsemään? Tulee olemaan runsaasti ruokaa. (S. 132–135; Jes. 25:6) Jeesus tulee parantamaan sairauden, vähitellen tai yhtäkkiä sen mukaan kuin tarvetta saattaa olla. (Jes. 25:8; s. 135–137) Voimme luottaa siihen, että hän ja hallitsijatoverit menettelevät myötätuntoisesti. (Hepr. 4:15, 16; s. 138, 139) Loputon elämä, jossa ei ole sairautta, ei tule olemaan ikävystyttävää; paljon opittavaa ja tehtävää. (S. 142–147) Loputtomat mahdollisuudet rakkauden ilmaisemiseen. (S. 147, 148, lue s. 148 §3.) On ”aivan edessämme”, koska me olemme uuden järjestyksen kynnyksellä. Dan. 4. luvussa esitetty uni ”puusta” ilmaisee profeetallisesti Valtakunnan perustamisen ajan. (S. 151, 152) Merkitsee 2520 vuoden ajanjaksoa. (Kiinnitä hyvin lyhyesti huomiota sivuihin 153–160; pane merkille kuva ja lue §4 s. 160.) Pahan järjestelmän loppu on tuleva tämän ”sukupolven” aikana. (Matt. 24:34; s. 161) Saako odote siitä, että emme kuole koskaan vaan saamme uuden järjestyksen siunauksia, meidät ylistämään Jumalaa?

Jopa miljardeilla kuolleilla tulee olemaan tilaisuus ylistää Jumalaa. (20 min) Jotta Jes. 65:17 osoittautuisi todeksi uudessa järjestyksessä, kuolleet täytyy herättää. (S. 165, 166) Menneisyydessä tapahtuneet ylösnousemukset osoittavat, että se voidaan toteuttaa. (Apt. 17:31; s. 166–168) Jumala on kiistattomasti kykenevä herättämään kuolleet. (S. 169–172; Ps. 139:16) Tämän tulisi auttaa meitä karkottamaan väkivaltaisen kuoleman pelko. (Hepr. 2:14, 15; s. 172, 173) Nyt ei ole tarpeellista tietää kaikkia yksityiskohtia ylösnousseitten suhteen tehtävistä järjestelyistä. (S. 175, 176) Raamattu sanoo, että ylösnousseet eivät mene naimisiin. Kuolema lopettaa avioliiton, ja eloon jääneet vapaita menemään uudelleen naimisiin, jos haluavat; on huomaavaista, että Jumala on sanonut meille sen. (S. 177–179) Raamattu ilmaisee, että joitakuita ei tulla herättämään, mikä tähdentää uskollisuuden säilyttämisen tärkeyttä nyt. (S. 180, 181) Jotkut ylösnousseet eivät tule noudattamaan vanhurskautta, minkä tulisi muistuttaa meitä noudattamaan sitä nyt. (S. 183, 184)

Meillä voi olla enemmän kuin tämä elämä – tuleeko meillä olemaan? (5 min) Jumalan lupausten tulisi vetää meidät lähelle häntä; jäljellä oleva aika on lyhyt. (Sef. 2:2, 3; s. 185, 186) Vältä lyhytnäköistä elämänkatsomusta ja heijasta päivittäin kiitollisuuttasi ja rakkauttasi Luojaa kohtaan.